Sohvaperunoista tuttu Asta opetteli lapsena neulomaan pelon voimalla – harrastus on opettanut lempeyttä itseä kohtaan

Jos olet seurannut Ylen suosittua Sohvaperunat-sarjaa, olet luultavasti huomannut oululaisen Astan upeat neuletyöt. Ainakin Meillä kotona -toimituksen neulefanit ovat katsoneet Sohviksia silmät ihastuksesta kiiluen! Koska ohjelma ei tarjoa vastauksia mieltämme askarruttaviin neulekysymyksiin, kilautimme Astalle.

Aloin neuloa ala-asteen käsityötunneilla. Olin varmaan huonoin ja minua pelotti ihan hulluna, että jään luokalleni neulonnan takia. Sen pelon voimalla opettelin neulomaan. Äiti opetti minua kaikki illat. Vaikka neulonta aluksi ahdisti, aloinkin tykätä siitä. Kun taito lopulta tuli opeteltua niin hyvin, harrastus jäi päälle ja on jatkunut siitä lähtien.

Korona-aika syvensi harrastustani. Työskentelen taide- ja kulttuurialalla, joten elämässä oli korona-ajan alussa stressiä ja epätietoisuutta. Minusta tuntui, ettei oikein mikään työprojekteissa mennyt eteenpäin. Sain onnistumisen kokemuksia siitä, kun sain villasukkia valmiiksi.

Villasukat ovat juttuni. Olen aina neulonut niitä eniten. Ne ovat mielestäni ultimaattinen hyvän mielen asia. Annan lähes kaikki käsityöni lahjaksi, ja villasukista ilahtuu kuka tahansa. Ne yhdistyvät mielikuvissani kotiin, hyvään oloon ja rentoutumiseen.

Nykyään keskityn monimutkaisempiin villasukkiin. Ennen korona-aikaa neuloin pääasiassa yksivärisiä sukkia ja lapasia. Kun vapaa-aikaa oli yhtäkkiä paljon enemmän, aloin tehdä erikoisempia ja monimutkaisempia käsitöitä. Huomasin, että ne luonnistuivat, ja aloin neuloa yhä kunnianhimoisempia projekteja. Nyt teen ensimmäistä kirjoneulevillapaitaani.

Tykkään ilmaisuvoimaisista kirjoneuleista, jotka esittävät jotakin. Haluan, että neuleeni ovat visuaalisesti näyttäviä ja värikkäitä. Pidän sukkiani ja käsitöitä ylipäänsä taidemuotona.

Minusta tuntuisi tosi oudolta pitää neuleeni itse – on paljon mukavampi ilahduttaa muita. En osaa käyttää tekemiäni sukkia, vaan olen ostanut kotivillasukkani kirpputorilta.

Teen harvoin villasukkia tietämättä, kenelle annan ne. Jos tulossa on vaikka sellaisen ystävän syntymäpäivät, joka on kissaihminen, alan tehdä kissasukkia. Kun tein ananassukkia, minulla ei ollut mielessä ketään. Näin, että Veronica Verho oli postannut someensa kuvan minusta neulomassa niitä ja sanonut niitä hienoiksi. En tunne häntä, mutta hän vaikuttaa upealta ihmiseltä, joten ajattelin piristää häntä ja lähetin sukat hänelle. Käsittääkseni hän tykkäsi niistä.

Yleensä neulon ohjeesta, mutta teen ohjeisiin pieniä muutoksia oman mieleni mukaan. Tulevaisuuden haaveeni on alkaa suunnitella neulemalleja itse.

Minua neulominen auttaa keskittymään. Jos en tee käsilläni mitään, mieleni ei pysy mukana. Aivoni ovat sellaiset, että minun on helpompi keskittyä, kun teen useampaa asiaa yhtä aikaa.

Neulominen on minulle paitsi hyvä tapa keskittyä, myös keino rentoutua ja nollata aivot. Kun neulon, minun ei tarvitse ajatella mitään. Hektisessä arjessa minun on helppo maadoittua erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin käsitöitä tekemällä: reissaan työssäni ja vapaalla paljon, mutta uudessakin paikassa minulla on aina käsityö mukana.

Lisäksi olen oppinut neulonnan kautta lempeyttä ja kärsivällisyyttä itseäni kohtaan. En ole varmaan ikinä tehnyt täydellistä käsityötä. Kun käsitöissä tekee virheitä ja niiden kanssa on pakko elää, oppii pois liiallisesta perfektionismista. Se on opettanut sietämään omia virheitä ja ylipäänsä epätäydellisyyttä.

Kaikkein ihaninta on kuitenkin ilo, jota saan aikaan muissa ihmisissä, kun voin antaa käsityön heille lahjaksi.

Monet ajattelevat, että teen kirjoneulesukat viikossa, mutta se ei pidä paikkaansa. Jos neulon niin paljon kuin vain ehdin, saan isotöisemmät sukat tehtyä parissa kuukaudessa. Tarkkaa tuntimäärää en ole laskenut.

Neulon joka viikko muutaman tunnin, mutta välillä minun tulee neulottua paljon enemmän. Esimerkiksi reissatessa tapan aikaa kulkuvälineessä neulomalla. Reissaan usein esimerkiksi Oulusta Helsinkiin, mistä olen kotoisin, eikä minulla ole ikinä ongelmaa, että junassa menee kuusi tuntia.

Todellakin! Olen yrittänyt aivopestä kaikkia neulomaan. Katariina neuloo mielestäni semipaljon, aina yhden lapasen talvessa. Hän on tosi hyvä siinä.

Varmaankin äitini. Hänkin on aina neulonut paljon, ja perustaitoni ovat häneltä. Äiti on ainoa, jolle olen antanut useammat sukat. Hän kehuskelee aina työkavereilleen, että hänellä on sohvaperunan sukat.

Jutun kuvat: ohjelmakuva: EndemolShine/Yle, muut kuvat: Asta Salomaa

Juttua muokattu 23.3.2023 klo 14.01: Lisätty kuvateksteihin tiedot sukkamalleista ja niiden suunnittelijoista.