Virpi ei luovuttanut, vaikka ensimmäiset sitruspuut kuolivat – sitten hän hoksasi, miten puut saa kukkimaan ja tuottamaan hedelmiä

Turkulainen Virpi Lindholm asuu perheineen jykevässä rintamamiestalossa, jonka olohuoneen suuret ikkunat avautuvat etelään. Ne ovat syy siihen, miksi Virpi alun perin innostui sitruksista nelisen vuotta sitten.

– Siskoni harrasti jo minua ennen sitruksia. Hän oli sitä mieltä, että ne sopisivat täydellisesti myös meidän ikkunoillemme. En heti innostunut ajatuksesta, mutta kun alennusmyynneissä tuli vastaan edullinen Meyerin sitruuna, ostin sen. Vaikka kaikkeni yritin, en kuitenkaan saanut sitä menestymään. Toinenkaan Meyerini ei selvinnyt, hän kertoo.

Virpi vie sitruspuut ulos alkukesällä ja siirtää ne takaisin sisälle elokuun loppupuolella. Sitrukset eivät viihdy märässä ja kylmässä syyssäässä.

Virpi ei luovuta helpolla, ja alkuhankaluudet vain innostivat häntä perehtymään paremmin sitrusten sielunelämään. Virpi ymmärsi, että talvella sitrukset tarvitsevat Suomen olosuhteissa eteläikkunallakin ehdottomasti lisävaloa. Riittävä valo on yksi tärkeimmistä onnistumisen edellytyksistä. Ehkä sitruksia oli myös tullut kasteltua liikaa.

Nykyään Virpi tietää, että varsinkin talviaikaan kastelulle on tarvetta vain harvakseltaan ja ruukun pintamullan pitää antaa kuivahtaa ennen seuraavaa kastelukertaa.

Sitruspuut ulkoilevat Lindholmien kallioisella ja suojaisella tontilla. Kuumina kesäpäivinä niitä pitää kastella joka päivä.

Vähitellen Lindholmien kotiin on kertynyt uusia Citrus-suvun edustajia niin, että niitä on nyt toistakymmentä erilaista. Virpi suosii vartettuja sitruspuita, sillä niiden runko ei veny pituutta, vain pikkupuiden latvus tuuhenee.

– Kärsivällisyyteni ei riitä siemenestä kasvattamiseen. Silloin menee noin 15 vuotta kukinnan ja hedelmien odottamisessa. Olen kyllä ostanut kaupasta Sorrento-sitruunoita, joissa on pieni pätkä oksaa mukana, ja ottanut siitä pistokkaan. Se alkaa kukkia paljon aikaisemmin kuin itse kylvetty.

Muovipullosta tehdyssä minikasvi­huoneessa pikku taimilla on hyvät olosuhteet. Vasemmalla on oma siementaimi, kuvun alla Facebookin Sitrukset-ryhmästä hankittu uusi pistokas.

Monet harrastajat pitävät Meyerin sitruunaa sitruksista helpoimpana, mutta juuri niiden kanssa Virpillä oli alkuun vaikeuksia. Ryppylimettiä pidetään vaikeana, mutta se taas on menestynyt hänellä oikein hyvin. Virpin mielestä lajia tärkeämpää on taimen koko – isokokoiset sitruspuut ovat helppohoitoisimpia. Hän uskoo sen johtuvan suuresta juuristosta, jonka ansiosta ne säilyttävät tasapainonsa pieniä taimia paremmin.

Meyerin sitruuna Citrus limon 'Meyer'. Toinen nimi on sileäkuorisitruuna. Pienehköissä hedelmissä on ohut kuori ja paljon mehukasta hedelmälihaa.

Ryppylimetti Citrus x hystrix. Aromikkaat lehdet sopivat ruokien maustamiseen esimerkiksi laakerinlehden tapaan. kasvista käytetään myös nimeä kafferilimetti.

Ylipäänsä sitrukset kuitenkin suuttuvat helposti. Jos vaikka vähänkin siirtää tai edes kääntää ruukkua, ne voivat pudottaa kaikki lehtensä – esimerkiksi Virpin rangpurin­limetti on varistanut kaikki lehtensä kolmeen kertaan. Virpi antaakin kasviensa olla niillä sijoillaan ikkunalla syksystä alkukesään, jolloin hän kantaa ruukut pihalle.

– Kyllä siinä hiki virtaa, kun raahaa ruukkuja ulos ja sisään, matkalla on vielä rappusiakin. Mutta ulkona olo on niin tärkeää. Sitrukset tekevät silloin paljon lisää lehtiä, hedelmät alkavat värittyä ja kukat avautuvat nopeasti.

Virpi on shoppaillut sitruspuita puutarhamyymälöistä ja rautakaupoista, mutta niistä ei saa kovin kookkaita taimia. Jos joskus löytyykin iso yksilö, hinta tulee vastaan. Hänen isoimmat kasvinsa ovatkin peräisin ulkomaisista nettikaupoista.

– Minulla on käynyt aina hyvä tuuri, taimet ovat olleet paksurunkoisia ja muutenkin hyviä, mutta olen kuullut muutakin toisilta harrastajilta. Iso sitruspuu maksaa esimerkiksi Saksassa noin 70 euroa, tosin postitusmaksut voivat olla aika paljon lisää.

Virpi hankki pomelon noin vuosi sitten. Siinä oli silloin muutama hedelmä, mutta ne tippuivat saman tien. Nyt kasvissa on viisi uutta kookasta hedelmää.

Sitruspuut kukkivat yleensä keväällä ja joskus myös loppu­kesällä kesän ulkoilun jälkeen. Kukkien tuoksu on voimakas ja makea.

Kukinta on Virpin mielestä sitrusharrastuksen huippuhetki. Sisällä olevien kasvien kukkia hän tupsuttelee pölytyksen toivossa pienellä pensselillä. Ulkona pölytys hoituu itsestään.

Jos sitrukset kukkivat sisällä, Virpi hivelee juuri avautuneita kukkia siveltimellä ja siirtää siitepölyä kukasta toiseen. Ulkona pölytys hoituu itsestään.

Jos kaikki menee hyvin, seuraavaksi saa seurata hiljalleen kypsyviä hedelmiä. Sitruspuiden hedelmät ovat valmiita vasta noin vuoden kuluttua. Puut tosin pudottavat helposti raakileensa esimerkiksi silloin, jos valoa ei ole niiden mielestä riittävästi.

– Aika harvoin olen päässyt maistelemaan hedelmiä. Ensimmäisen sitruunani puristin salaatin mausteeksi.

'Kuckle', Citrus 'Kucle'. Kumkvantin ja klementiinin risteytys. Harvoin käytetty suomalainen nimi on klentiinikvatti. Syvänoranssit hedelmät ovat kuin liukuvärjätyt ja pienehkön luumun kokoiset.

Pomelo, Citrus maxima. Greipin sukulaisen suuret vihreät hedelmät värittyvät kypsyessään keltaisiksi.

'Chinotto', Citrus x aurantium 'Chinotto'. Pomeranssin mutaatio, jonka lisäys onnistuu vain pistokkaista. Suomeksi siitä käytetään myös nimiä kinotto ja myrtinlehtipomeranssi.

Limekvatti, x Citrofortunella floridana. Kumkvantin ja limetin risteymän pienet hedelmät muuttuvat kypsyessään sitruunankeltaisiksi. Toinen nimi on pikkulimetti.

Kääpiösitrus, x Citrofortunella microcarpa. Kirjavalehtinen kääpiösitruksen muoto on vihreälehtistä harvinaisempi ja tarvitsee sitä enemmän valoa.