Avotakka

Sisustustoimittaja puhalsi elämää autioon ruputaloon ja teki rososta tyylilajin – ”Hyppysellinen epätäydellisyyttä tuo täydellisyyttä”


Sattumien oikusta sisustustoimittaja Liti Wendelin muutti Billnäsistä ränsistyneeseen funkistaloon Karjaalle ja aloitti taistelunsa rumuutta vastaan. Hänen mottonsa on: mitä vaikeampi sisustusprojekti, sitä suurempi nautinto!
Kuvat Riitta Sourander

Ensi kohtaamiseni taloni kanssa: Olin pyöräilemässä Billnäsistä Karjaan keskustaan. Puistojen ympäröimällä Laaksokadulla minut pysäytti pensasaitojen suojassa oleva, 30-luvulla rakennettu funkistalo. Rehevöityneen ison puutarhan keskellä se näytti autiolta ja surullisen kuntoiselta. Repsottava parveke oli epämääräisen pressun peitossa ja puiset ikkunanpuitteet olivat kuivuneet harmaiksi ja hauraiksi.

Viime kesänä poistetun parvekkeen tyhjään oviaukkoon asennettiin kaide. Se ja ulko-ovet maalattiin samalla sinisellä.

Takapihan kaaoksessa korjausjätteet ympäröivät vanhaa kiuasta, vettyneet tapettirullat luikertelivat metalliromun seassa ja rikkinäiset ruukunpalat tököttivät vaarallisesti mullasta. Jatkoin matkaa ja unohdin surullisen funkistalon.

Upeat syyshortensiat maalaavat kukkataulun ruokailutilan ikkunaan elo-syyskuussa. Thaimaalaisen Vishnu-patsaan katseen alla on vanerinen elokuvateatterin penkki kirpputorilta.
Olohuoneen kolmemetristä italialaissohvaa vartioi herra Nelson. Taulu seinällä on asukkaan lempityö Jaan Elkeniltä.
Rouhea sohvapöytä vaimentaa koriste-esineiden säihkettä.
Marmorinen šakkilauta on hankinta Egyptin-matkalta. Sisustuskirjojen kaverina on dekkari, jonka sivut on taiteltu sisäänpäin.

Kun seuraavan kerran kuljin ”autiotalon” ohi, pihalla oli auto. Nurmikko oli leikattu, ja ystävällisen näköinen herrasmies haravoi pihapiiriä. Omistaja kertoi, että talo oli ollut monta vuotta tyhjillään. Kun mies kuuli, että olin kiinnostunut siitä, hän virnisti iloisesti ja kertoi, mistä löydän avaimen.

– Voit pitää taloa kesämökkinäsi.

Kävin kesällä muutaman kerran talolla ihmettelemässä 70-luvun sisustusta. Parveke näytti olevan romahtamispisteessä, mutta sisätilat tuntuivat mahdollisuuksien työkentältä. Puutarhassa kasvoi omenapuita, sadoittain helmihyasintteja, tainnuttavan kauniita unikkoja ja pioneja sekä useita metrejä leveä alppiruusupensas. Syksyllä vuokrasin talon.

Hollantilaisen Droogin valaisin tuo valoa 12 maitopullon verran. Vintage-ikäiset italialaiset Plia-klassikkotuolit ovat huomaamaton valinta itse suunnitellun metallisen ruokapöydän seuraan. Maalaus on Jaan Elkenin.
Keittiön ikkuna on kesäisin vaahteran peittämä, mutta syksyisin näkymä laajenee urheilupuistoon ja luistinradalle. Läpikuultava pullokokoelma ja Ikean jättimäinen joulupallo läpäisevät pohjoisikkunan niukan valon.

Ensimmäinen projekti oli parvekkeen hävittäminen. Sen siniseksi maalatun parimetrisen metallikaiteen säästin ja siirsin suojaamaan istutuksia.

Maalausurakka eteni huone huoneelta. Olohuoneen ja eteisen välinen oviaukko laajennettiin ja olohuoneen ja ruokailutilan erottava seinä poistettiin. Kannatuspalkit jäivät tuomaan haluttua ränsistynyttä tunnelmaa.

Keittiössä ja eteisessä oli aito roosansävyinen marmorilattia, joka sopisi mielestäni paremmin ylelliseen kylpyhuoneeseen. Mutta vaaleanharmaa, teräs ja alumiini vaimensivat roosan hempeyden ja viilensivät keittiön värimaailmaa.

Siivoa vähän joka päivä, muistuttaa vitsikkäästi somistettu naulakko. Vanhat, matalat korit ovat kauniita somisteita seinälle ripustettuina.
Keittiössä työtason alle mahtuvat myös pyykkikone ja -kaappi. Oksasta roikkuu pyyhkeitä ja pyyhettä imitoiva valaisin Funktiosta.

Keittiön viilukaapit saivat uudet pinnat. Ehkä harmaa olisi ollut se oikea värivalinta, mutta valitsin valkoisen, koska keittiö sijaitsee kodin hämärällä pohjoispuolella ja auringon kajo hiipii sinne ainoastaan kesäiltoina.

Poistin yläkaapit ja osan alakaapeista ja siirsin ne keskelle keittiötä saarekkeeksi. Alakaappien päälle nostan nostin teräslevyä työtasoksi. Yläkaapeista poistin ovet ja ripustin ne hyllyiksi työhuoneeseen.

Suihku ja sauna sijaitsivat kellarissa. Itse talossa ei ollut kylpyhuonetta, ainoastaan pikkuvessa yläkerrassa. Halusin suihkun sisätilaan. Koska keittiön lattia oli laatoitettu ja keittiön takaosassa oli reilu syvennys ja toimiva ilmanvaihto, valitsin syvennyksen suihkun paikaksi.

Suihkukaapin suojaksi nostin suureksi kasvaneen palmun tuomaan häivähdyksen tropiikkia.

Wabi-sabi-ajattelu sopii kierrätyksen pauloissa oleville, sillä pienet virheet ovat sallittuja.
Tapetti kiinalaisnaisen kasvoista peittää käytöstä poistetun oven. Kun lenkkitossut, kesähatut ja korikassit saavat olla kauniisti esillä, niiden käyttö on helppoa.
Ränsistynyt parveke sai lähteä, ja tilalle jäi ranskalainen parveke. Siniset metallipinnat ovat osa alkuperäistä parvekekaidetta, joka sahattiin sopivan kokoiseksi ja upotettiin oviaukkoon.
Ranskalaisen parvekkeen edustan voi kalustaa ja kukittaa siinä missä tavallisenkin kesäisiä istuskeluhetkiä varten.)

Rakennuksen kahdesta sisäänkäynnistä toinen oli suljettu tarpeettomana. Talossa asui sodan aikana parikin perhettä, toinen alakerrassa, toinen yläkerrassa. Yläkerran nykyisen vierashuoneen yhä toimivasta leivinuunista päättelin huoneen toimineen keittiönä.

Samassa tilassa oli myös syvennys, jossa selvästi oli aikoinaan ollut keittiön vesipiste ja liesi. Sijoitin syvennykseen vanhan talonpoikaispöydän ja sen päälle posliinisen pesuvadin ja kannun vieraiden iltapesuja varten.

Vierashuoneen katossa oli loisteputkivalaisin, jonka piilotin ystävältäni lahjaksi saamallani suurella valkoisella sateenvarjolla. Samaa ideaa käytin myös työhuoneessani.

Seinällä on korutaiteilija Matti Mattssonin työtaso. Fiskarsin antiikkimarkkinoilta ostettu rautasänky on pedattu H & M:n pellavalakanoilla, Ikean untuvatäkillä ja -tyynyillä sekä Casuarinan torkkutäkillä. Kiinalaiselle rullatasolle pitää seuraa Boknäsin puuarkku.
Joustinpatjan metallikehikko on toiminut sängynpäätynä ja nyt naulakkona vierashuoneessa. Vanerirasia ja tuoli ovat lahjoja ystävältä, Hillary Clinton -naamari tuliainen siskolta Kaliforniasta. Vanhat alushousut ja pitsityynyliinat ovat perintöä isoäidiltä. Untuvatäkki on puettu vanhan patjan kankaaseen.
Litin mielestä hyppysellinen epätäydellisyyttä tuo täydellisyyttä sisustukseen.

Tähän vanhaan ruputaloon sopii täydellisesti wabi-sabi-ajattelu. Vielä pari vuotta sitten, kun korjasin ja maalasin kotiani, minulla ei ollut kosketusta tuohon japanilaisen estetiikan käsitteeseen. Vasta kun trenditietoinen tuttavani astui kotini ovesta sisään ja huudahti, ”miten ihana wabi-sabi-koti”, tajusin sen merkityksen.

Se ei tarkoita epäsiistejä, sotkuisia tiloja eikä nurkkaan kasattuja röykkiöitä. Se tarkoittaa hyppysellistä, ehkäpä kourallista epätäydellisyyttä, joka tuo lisäarvoa sisustukseen.

Kun raahasin puutarhaani upeasti työstetyt puiset ulko-ovet, joissa molemmissa oli vielä jäljellä postiluukut, ja nostin aurinkovarjot luukkuihin, siitä tuli neljä metriä pitkä pöytä. Niin wabi-sabia. Samoin kuin tapettikerrostumien alta paljastunut vinolaudoitettu puuseinä, johon ihastuin.

Lempikukkaruukkuni haljettua korjasin sen liimaamalla niin, että virheet jäivät näkyviin. Puhtaiden, silittämättömien pellavalakanoiden ja pöytäliinojen poimuja minulla on tapana vahvistaa kuivaamalla ne tasaisella alustalla ja muotoilemalla poimuja pieniksi huipuiksi.

Oikeastaan kaikki kodissani onkin wabi-sabia: jenkkiarmeijan lumipeite ikkunaverhoina, vanha ranskalainen puutarhapöytä kauniisti ruostuneine pintoineen... Ja myös rakas ronttikoirani Nelson, sillä sen vasen takatassu on vaurioitunut lonkkaleikkauksessa. Sekään ei ole täydellinen vaan wabi-sabi, mutta niin rakas.

Julkaistu: 25.7.2019