Moni haaveilee muutosta maalle. Sisustussuunnittelija Milla Alftan, vannoutunut keskusta-asuja, viihtyi niin hyvin uudella mökillään, että muuttikin sinne kokonaan. Uusi koti on aina uusi alku, joka vaikuttaa arkeen, tunteisiin ja jopa sosiaaliseen elämään. Milla Alftan kertoo Avotakan Sohvaryhmälle, millaisia muutoksia maallemuutto aiheutti elämäntyyliin ja hyvinvointiin.

Järjestin mökkiprojektin yllätyksenä miehelleni, kun hän täytti 50 vuotta. Halusin antaa hänelle jotain tosi erityistä. Mieheni on varmaan koko ikänsä haaveillut omasta mökistä, mutta aiemmin se ei ole vain ollut ajankohtaista. Olimme asuneet melkein 20 vuotta Helsingin kantakaupungissa, ja silloin tällöin kävimme suvun mökeillä.

Mieheni on joskus maininnut, että jos joskus meillä on oma mökki, se olisi hirsinen, luonnollinen ja terveellinen rakenne. Ajattelin, että se olisi siis moderni hirsitalo, jossa on paljon lasipintaa, jotta luonto näkyy kauniisti ikkunoista. Lähdin hirsitoimittajan ja pankin kanssa keskustelemaan asiasta. Mieheni isoissa syntymäpäiväjuhlissa paljastin, että me alamme rakentaa mökkiä!

Tontin löysimme päivälleen viikon päästä juhlista. Meillä ei ollut selkeää ajatusta, missä tontti olisi, vain että se olisi maksimissaan puolitoista tuntia Helsingin keskustasta. Katsoimme sieltä sun täältä, ja tämä löytyi ihan sattumalta, kun mieheni muutti hakuehtoja. Tontilla oli ei ollut mitään, vain tie ja sähköt. Järvelle ei edes kunnolla näkynyt. Kun kävelimme rantaan, tontti myi meille itsensä.

Alun perin ei ollut ollenkaan ajatus, että muuttaisimme sinne kokonaan asumaan. Kun projekti alkoi, oli vuoden 2019 loppu. Pandemia vaikutti varmasti siihen, miten projekti lähti muotoutumaan. Paikka oli meille turvasatama. Paikka tuntuu erityisen tärkeältä, koska olemme luoneet sen nollasta yhdessä. Epävakaassa maailmassa se tuntui satumaalta. Ja sillä oli varmaan suuri merkitys, miten juurruimme sinne ja miten se muodostui lopulta kodiksi.

Sen ensimmäisen vuoden elimme täydellistä unelmaa, vaikka asuimme 15 neliön vierasmökissä rakentamisen ajan. Kuin olisi ollut joulu koko ajan. Olimme niin onnellisia, joka askel vei kohti lopputulosta. Olen suunnitellut koteja 15 vuotta asiakkaille, joten arvostin todella paljon, että sain tehdä unelmaa itselleni.

Ajatus mökille muutosta kypsyi vähitellen. Jossain kohtaa tajusin, että käyn Helsingissä lähinnä työasioissa ja pesemässä pyykkiä, sillä mökillähän me aina olemme.

Maailma on muutenkin muuttunut viime vuosien aikana aika paljon, eli ainoastaan meidän taloprojekti ei ole muuttanut meitä. Esimerkiksi työskentelytavat ovat ylipäätään muuttuneet, ja tämä kaikki on tapahtunut yhtä aikaa.

Kyllä meidän elämä on monella tapaa muuttunut toisenlaiseksi. Nyt emme lähde enää ex tempore leffaan, mutta lähialueella on ihania viinitiloja ja tapahtumia.

Kaipaan kaupungin sykettä vain hetkellisesti. Kun lähden ajamaan kohti kotia, hengitys tasaantuu ja hymy nousee huulille ja luonto vetää puoleensa. En tiedä, mitä mieltä olen vuoden tai parin päästä. Välillä olemme puhuneet, että olisipa mahdollisuus hankkia myös kaupunkikoti, koska työn puolesta käyn viikoittain pääkaupunkiseudulla. Nyt organisoin niin, että on monta palaveria putkeen, ja sitten joko menen kotiin tai jään hotelliin tai vaikka veljen luokse yöksi.

Kun ennen ydinkeskustassa on ollut helppo tavata ystäviä vaikka viinilasillisella, nyt ystävien näkeminen vaatii tosin paljon suunnitelmallisuutta. Helsingin keskustaan on kuitenkin reilut puolitoista tuntia ajomatkaa, ja käyn pääsääntöisesti työn takia siellä.

On kääntynyt oikeastaan niin päin, että meidän elämä on nyt peräti sosiaalisempaa kuin ennen. Onkin mennyt niin, että ihmiset ovat halunneet tulla meille. Meillä käy paljon vieraita ja saamme myös yövieraita. Ja olemme järjestäneet muutamat isot kesäjuhlat ja kutsuneet naapureita käymään.

Huomaan, että tietynlainen hektisyys on jäänyt. Se on tila, johon kaupungissa helposti joutuu: sitä vähän kuin juoksee paikasta toiseen, ei ole niin läsnä eikä elä hetkessä. Maalla on tosi helppo olla läsnä ja yhtä luonnon kanssa.

Jos kaupungissa oli olo, ettei jaksa tänään laittautua ja mennä ulos, jäi vain sohvalle makoilemaan. Täällä voi vain olla niissä verkkareissa ja mennä ulos, hengitellä raitista ilmaan, kävellä vaikka rantaan ja istahtaa laiturille. Se on tosi toisenlaista.

En olisi voinut kuvitella yli neljä vuotta siten, ennen kuin projekti alkoi, että asun jossain maalla. Olin niin pitkään asunut Helsingin ytimessä, että se tuntui vieraalta ajatukselta. Unelma mökistä, jonne voi silloin tällöin mennä, rupesi tuntumaan ihanalta. Muutos meni tosi luontevasti. Kun teimme kaiken omakotitasoisesti, meidän oli mahdollisuus hakea talolle käyttötarkoituksen muutosta ja saimme virallisen osoitteen maalle. Alkuun meillä molemmilla mieheni kanssa oli pieni identiteettikriisi, koska olemme aina olleet enemmän helsinkiläisiä. Tuntuu edelleen siltä, että asumme mökillä!