Meidän Mökki

Ei mikään tavallinen kesäkeittiö! Parvekkeenovista rakennettu Kulttuuritalo kestitsee mökkiväkeä läpi kesän aamusta iltaan

2

Sisko Kivelän makkaranpaistopaikka kasvoi kesäkeittiöksi, kun kerrostalon remontista liikeni parvekkeenovia. Kulttuuritaloksi nimettyssä kesäpaikassa on juhlittu niin häitä, polttareita kuin synttäreitäkin.
Kuvat Juha Juntto
Kulttuuritalo on aina valmiina juhliin. Täällä on vietetty häitä, illanistujaisia, polttareita ja syntymäpäiviä. Kahvipöytään ovat tänään ehtineet Sisko, Liisa ja Seppo.

Joku voisi kutsua rakennusta arkisesti kesäkeittiöksi, mutta se nyt on aivan tylsä nimitys tälle kesän keskipisteenä toimivalle monitoimitilalle. Sitä kutsutaankin leikkisästi Kulttuuritaloksi, ja sinne on ovi aina auki.

Paikan syntyhistoria on hauska. Sisko Kivelän kotitalon maista lohkotulle tontille Kivijärvelle rakennettiin vuonna 1998 tulipaikka, jonka kivet Siskon puoliso Tauno pyöritteli paikoilleen käsin rantavedestä. Silloin tänne pääsi vain kapeaa polkua pitkin tai veneellä.

Nuotiopaikan läheisyyteen isäntä rakensi saunan, ja päämökiksi siirrettiin Jyväskylästä hirsikehikko. Savikkoinen ja pensaikkoinen tontti muuttui kukkapenkkien kehystämäksi nurmipihaksi.

Vuonna 1999 tulipaikka sai seinät ympärilleen parvekeovista, jotka pelastettiin kerrostalon remontista.

Sisko viihtyy kesäkeittiön lieden äärellä. Emäntä keittää lihakeiton isoimmalla kattilalla, kun perhe kokoontuu.
Tänään on tarjolla suuri kattilallinen lihakeittoa ja aamulla leivottua ruisleipää, jonka juuri on yli 40-vuotias.

Sisko muuttaa mökille kotoa Jyväskylästä jo toukokuussa. Mukana on peräkärryllinen talvetettuja pelargoneja, siemenperunoita, jauhoja, leivonnaisia, ruokaa ja mattoja. Ruokaa lukuun ottamatta sama lasti palaa takaisin kaupunkiin lokakuussa.

– Kyllä me ihmettelemme, kuinka ihmeessä pieni mummo tarvitsee kahdesta kolmeen peräkärryllistä tavaraa mökille tullessaan. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva, Siskon poika Seppo Kivelä riimittelee.

Sisko kuluttaa jauhoja vähintään 150 kiloa vuodessa. Mökkikeittiössä ja Kulttuuritalolla Sisko leipoo leipää, rieskaa, karjalanpiirakoita, kuivakakkuja ja piirakoita.

– Äiti on kuuluisa leipomistaidoistaan. Vain harva vieras livistää ilman emännän leipomia matkaeväitä, Siskon Liisa-tytär kuittaa.

Tänään on tarjolla suuri kattilallinen lihakeittoa ja aamulla leivottua ruisleipää, jonka juuri on yli 40-vuotias. Keittiömestari on Sisko, mutta apujoukkoja on aina tarjolla.

– Omat haasteensa ja särmänsä tuo kesäkeittiön kylmä vesi. Tiskarille se lämpenee kattiloissa. Usein vuorot jaetaan niin, että yhden ei tarvitse raataa sekä ruoka- että tiskauspuuhissa, Sepon puoliso Kirsi kertoo.

Itse tehdyn ruisleivän taika on vanhassa juuressa. Sen lisäksi taikina kaipaa vain ruisjauhoa, suolaa ja vettä. Siskon vaarin tekemän pöydän ääreen mahtuu kerrallaan kymmenen ruokailijaa.
Kesäkeittiöllä vietetään aikaa aamusta iltaan. Aamuvirkuimmat kahvinkeittäjät ovat jo keittiössä, kun auringon ensi säteet lämmittävät rantaa.

Tunnelma Kulttuuritalossa on huipussaan, kun järven päällä leijuu usva. Nostalgiset sävelet kaikuvat radiosta, ja yhteistä aikaa vietetään pöydän ääressä rupatellen. Tarinoissa muistellaan usein aikaa, jolloin paikka oli vielä laidunmaata tai jolloin sisarusparven Tauno-isä rakensi tontille ensimmäisen huussin. Se on yhä metsässä sympaattisesti kallellaan.

– Isä rakensi huussin poikiemme silloisia tyttöystäviä varten. Rakennus alkaa mielestämme olla kulttuurihistoriallisesti huomattavassa arvossa, joten se saa sammaloitua metsässä ihan rauhassa, Seppo kujeilee.

Sisko käyttää yhä ainoastaan miehensä rakentamaa, vaikka uusikin tontilla on.

– Kunnostimme vanhasta pönttösaunasta hienon huussin, jossa on kompostoiva käymälä. On tämä vanhaa aika paljon parempi, vaikka myös vanha tietenkin säilytetään, Liisa selittää.

Pihasauna on aivan kesäkeittiön tuntumassa. Sisko lämmittää sen usein vieraita varten valmiiksi. Lupiinit koristavat pientä saunatupaa. Arabian maitokannut sopivat mainiosti maljakoiksi.

Kesäkeittiöllä vietetään aikaa aamusta iltaan. Aamuvirkuimmat kahvinkeittäjät ovat jo keittiössä, kun auringon ensi säteet lämmittävät rantaa.

Sisällä mökissä ei kesäisin juuri kokata. Kulttuuritalolla toimii yhtä hyvin hampurilaisbaari, lettukestit ja rapukekkerit. Montaakaan herkkua ei siellä ole jäänyt valmistamatta. Sisko paistaa joka juhannus kinkun, joka on helppo ja riittoisa ruoka isollekin porukalle. Mukana ovat usein muun muassa Siskon poika Risto Kivelä puolisonsa Pirjon kanssa sekä Antero Kivelä puolisonsa Tuijan kanssa.

– Huippuhetket vietetään, kun iso joukko Kivelöitä on paikalla. Juhannuksena mukana ovat lähes kaikki lapset ja lastenlapset lapsineen. Paikallisradion tahdissa voidaan laittaa vaikka tanssiksi, Seppo päättää.

Julkaistu: 13.5.2019