Seppä Tiia-Riitta Lahti etsii raudan herkkää puolta – ”Tänne ei aikanaan ollut naisilla mitään asiaa”
Aiemmin esimerkiksi kasinon pelinhoitajana toiminut Tiia-Riitta Lahti työskentelee nyt seppänä Strömforsin ruukissa. Hän tekee pajassaan mieluiten kotien käyttö- ja koriste-esineitä. ”Rauta on loputtoman inspiroiva materiaali, koska se on niin muuntuvaa.”
Tiia-Riitta Lahden isällä ja sedällä oli teräsrakenteita tekevä yritys, joka toimi hänen lapsuudenkotinsa pihamaalle rakennetussa hallissa. Metalli tuntui luontevalta alalta, koska Tiia-Riitta oli jo pienenä tyttönä ollut isän mukana. Ensin hän kuitenkin opiskeli yo-merkonomiksi ja työskenteli muun muassa kasinolla pelinhoitajana. Metallialan opinnot Tiia-Riitta aloitti metalliartesaanin tutkinnosta.
Kuka Tiia-Riitta Lahti, 45.
Koulutus Metalliartesaanin tutkinto Omniassa Espoossa, hitsaajan ammattitutkinto Edupolissa Porvoossa, seppäkisällin ammattitutkinto ja seppämestarin erikoisammattitutkinto Axxellissa Karjaalla.
Työssä Strömforsin ruukkialueella Ruotsinpyhtäällä Loviisassa, jossa pitää työnäytöksiä myös pajamuseossa.
Erityistaito Saanut taonnan opettamisesta paljon kiitosta kokeilijoilta.
Miksi juuri rauta kiehtoo?
Rauta on loputtoman inspiroiva materiaali, koska se on niin muuntuvaa. Se on kovaa, mutta siitä saa pehmeää. On vain omasta taidosta kiinni, mitä siitä voi tehdä.
”On kiehtovaa, että jos seppä tuotaisiin aikakoneella vuosituhansien takaa, työtä pystyisi tekemään.”
Missä työskentelet?
Strömforsin ruukin vanhassa naulapajassa, joka rakennettiin 1800-luvun puolivälissä ja oli vuoteen 1950 asti teollisessa käytössä. Kuulin opiskeluaikanani, että Strömforsissa on seppä lopettamassa. Päätin ryhtyä yrittäjäksi tänne, ja myös opiskelukaverini työskenteli tilassa aluksi viikonloppuisin. Kun kunnostimme tilaa, löysimme seiniltä seppien nimikirjaimia, vanhimmat vuodelta 1864. Pidän työnäytöksiä myös vieressä olevassa pajamuseossa.
Mikä on suhteesi alan perinteeseen?
Olen äärimmäisen ammattiylpeä, tiedostan alan pitkät perinteet ja yritän vaalia niitä parhaani mukaan. On kiehtovaa ajatella, että jos seppä tuotaisiin aikakoneella vuosituhansien takaa tai vietäisiin nykyajasta historiaan, työtä pystyisi tekemään. Tuli, rauta, vasara ja jonkinlainen alasin, yksinkertaisimmillaan ne riittävät.
Mitä uutta haluat tuoda alalle?
Uudistan sitä jo sukupuolellani, koska esimerkiksi tänne Strömforsin pajaan ei aikanaan ollut naisilla mitään asiaa. Nykyään Suomessa on useita taitavia naisseppiä. Ehkä haluan tuoda tähän naisellista otetta. Minua kiinnostaa tutkia, miten raudasta saa mahdollisimman herkkää ja siroa.
Hyödynnätkö uutta tekniikkaa?
Kyllä, varsinkin jos asiakas niin haluaa. Joskus se on kustannustehokkainta. Olen esimerkiksi tilannut laserleikkaamosta aihioita, joita sitten muokkaan käsin.
Onko sellaisia töitä, joita et tee?
En tee teräaseita, kuten puukkoja tai miekkoja, enkä kirveitäkään. Esimerkiksi hirsityökaluja voin kyllä tarvittaessa tehdä.
Mitä ominaisuuksia sepältä vaaditaan?
Ammatin opettelu vaatii kärsivällisyyttä. Täytyy osata toimia itsenäisesti, tehdä päätöksiä ja viedä tylsiäkin asioita loppuun. Jonkin verran tarvitaan luovuutta, silmää sille, mikä toimii. Pitää tulla toimeen matematiikan kanssa, on paljon laskettavaa ja mitattavaa. Fyysistä kuntoakin tarvitaan, tai ainakin se kasvaa. Raskainta oli tottua kuumuuteen.
Miten huolehdit omasta jaksamisestasi?
Työ on raskasta ja aika staattista samassa asennossa oloa, vaikka yritänkin jaksottaa niin, että taon muutaman tunnin ja sitten teen jotain muuta. Vastapainoksi tarvitaan liikuntaa, joka liikuttaa koko selkää ja hartiaseutua. Käyn uimassa ja kävelen koirien kanssa metsässä.
Millaisia ovat parhaat hetket työssäsi?
Se palkitsee, kun on saanut päässä pyörineen vision tuotua rautaan. Olin miettinyt monta vuotta, että haluan tehdä aidon näköisen talventörröttäjän, ja sitten keksin loistavan tavan tehdä ne pienten kuivuneiden kukkien herkät muodot. Sain siitä myös kollegoilta paljon hyvää palautetta.
Mikä on kaikkein vaikeinta?
Taonta on vaikeinta mitä olen ikinä tehnyt, ja vielä nyt 12 vuoden jälkeenkin se saattaa tuntua vaikealta. Järjestän taontakokeiluja, ja lähes poikkeuksetta ihmiset sanovat, ettei heillä ollut mitään käsitystä, miten vaikeaa se on.
Mikä työssäsi voi yllättää?
Ajankäyttö on haasteellista, jos tekee jotain uutta. Se yllättää, kuinka paljon aikaa voi mennä. Yllätyn edelleen myös siitä, että olen liiankin tarkka ja tunnollinen. Joskus voi käydä niin, että ajatukset lähtevät harhailemaan ja yhtäkkiä rauta palaa ahjoon, ja työ on tehtävä uudelleen.
”Pyrin tekemään omista tuotteistani niin laadukkaita, että ne kestävät vuosikymmeniä.”
Millaisen työn haluaisit tehdä?
Toivoisin, että olisi enemmän aikaa tehdä kokeiluja ja tutkia. Haluaisin tehdä jonkin ison taideteoksen. Olen tehnyt yhteistyötä taiteilija Kirsi Kaulasen kanssa, ja hitsaamiani asioita on ollut näyttelyissä Sinkassa ja Oulun taidemuseossa. Hitsasin myös Kaulasen suunnitteleman Mauno Koiviston muistomerkin pienoismallit.
Mitä toivot työn tilaajalta?
Selkeitä mittoja ja ajatusta tyylisuunnasta, haluaako romanttista kiehkuraa ja koukeroa vai jotain tosi simppeliä ja teknistä. Usein pyydän googlaamaan esimerkkikuvia. Olisi myös järkevää olla mietittynä budjetti, jonka mukaan voidaan valita esimerkiksi enemmän tai vähemmän aikaa vieviä liitoksia ja pintakäsittelyjä. Pääosa hinnasta tulee työajasta.
Pitääkö rautatuotteita hoitaa?
Sisällä rauta kestää hyvin. Ulkokalusteet ja ulkorakenteet vaativat pintakäsittelystä riippuen huoltomaalausta tai -öljyämistä, jos niiden halutaan pysyvän siistissä kunnossa. Se on kuitenkin ulkonäköasia, ja minusta pieni patina tuo eloisuutta. Ruoste syö rautaa niin hitaasti, ettei se helposti vaikuta kestävyyteen. Joskus halutaankin ruosteista pintaa, ja silloin ruostumista voi nopeuttaa suolavedellä.
Mitä tekisit mökkiympäristöön?
Olen tehnyt itselleni kukka- ja köynnöstukia. Pihan koristeeksi sopii aurinkokello tai jokin veistos, jonka ei välttämättä tarvitse olla iso ja kallis – kukkapenkistä voi vaikka nousta perhonen. Mökillä ollaan usein tulen äärellä, ja siihen saa raudasta monenlaista: ruoanlaittojalustan, ulkotuliastioita, takkavälineitä, kynttilänjalkoja. Erilaisille ripustuskoukuille on aina käyttöä. Mökkiympäristöön sopivat myös kalusteiden metallijalat ja kaiteet.
Miten huomioit kestävän kehityksen?
Pyrin tekemään omista tuotteistani niin laadukkaita, että ne kestävät vuosikymmeniä, ja sitä kautta vähentämään kulutusta. Toivon, että ne olisivat niin kivoja, että niitä haluaisi käyttää vuodesta toiseen. Rautaesineitä voi myös korjata, ja saankin tehtäväksi ilahduttavan paljon korjauksia. En osta ylimääräistä materiaalia, eikä metallijätettä juuri tule. Olen tarkan euron ihminen ja säästän pienetkin pätkät. Vanha rauta sopii myös kierrätettäväksi ja uudelleen taottavaksi.
