Ruokakirjoittaja Satu Koiviston siirtolapuutarhamökki on paratiisi puolen tunnin pyörämatkan päästä kotoa: ”Tästä haaveilin, ja sen sain”

”Kuopusta odottaessani minut valtasi oman pihan kaipuu. Puolisoni, vannoutunut kerrostaloasuja, ei jakanut innostustani. Kompromissina hän keksi siirtolapuutarhamökin. Sellaiselle hurauttaisi kotoa alle puolessa tunnissa pyörällä, ja 400-neliöisessä pihassa riittäisi puuhaa.

Kun kumarruin ensimmäisen kerran rehevöityneen villiviiniportin alta mökkiin johtavalle käytävälle, olin aivan myyty. Omenapuita! Marjapensaita! Keltaluumupuu! Tässä se olisi, oma salainen puutarhamme.

Pihalla kasvaa paljon perhosten ja kimalaisten suosimia kukkia, kuten laventelia ja törmäkukkia. Niistä on kiva kerätä kimppuja mökin ruokapöydälle. Saviruukkuja on ostettu vuosien varrella kirppareilta.

Oma viikunapuu oli vuosien haave. Mökillä se saa kaipaamansa talven lepokauden ja tekee muutaman hedelmän. 1930-luvun korituolit on ostettu Torista.

Vanha kamiina on edellisten omistajien peruja. Sille ei ole oikein tarvetta, mutta kaunista esitettä ei ole oikein raaskittu purkaakaan. Se toimii ihan näppäränä pikkupöytänä.

Mökki oli liki 90 vuotta vanha, mutta se oli rakennettu korkealle kivijalalle ja vaikutti terveeltä. Sellaisenaan se ei kuitenkaan täyttänyt perheemme tarpeita.

Remontissa säästimme kaiken, minkä voimme. Hella oli vanha mutta tehokas, joten se säästettiin kuumenevasta luukusta huolimatta. Isoimmat purku- ja rakennustyöt teki ammattilainen, puoliso kaikki muut.

Remontissa saimme kaikille nukkumapaikat, ja päätyyn rakennettiin kunnon keittiö. Lapset viilettävät päivät kavereiden kanssa, me puolison kanssa puuhailemme puutarhassa. Tästä haaveilin, ja sen sain.

Tuvan huonokuntoinen raitatapetti vaihtui remontissa Colefax and Fowlerin turkoosisävyiseen Alderneyyn, jonka kuvio on sinisadekasvi. Mökin pitkälle sivulle rakennettiin keittiö, jonka alakaappi löytyi kirpparilta.

Alkovissa oli aluksi kerrossänky, mutta kun lapset kasvoivat, se vaihdettiin 120-senttiseen runkopatjaan. Se mahtui tilaan juuri ja juuri. Tilkkupeitto oli onnekas kirpparilöytö.

Vanha valkoinen kaappi kätkee sisäänsä valtavan määrän lautasia, laseja, liinavaatteita, keittiöpyyhkeitä ja kaikkea muuta tarpeellista. Sekin ostettiin käytettynä, niin kuin myös sisältö.

Vanha ruokapöytä on Satun lapsuudenkodista. Sen ääressä paitsi syödään, myös leivotaan, askarrellaan, piirretään, koulitaan taimia ja puuhaillaan milloin mitäkin.

Siirtolapuutarhamökin tontin ympärille saa rakentaa matalan koira-aidan. Niinpä Lakukin saa kirmailla pihalla ihan vapaasti.

Edelliset omistajat olivat rakentaneet pihan lämpimimmälle paikalle pienen kasvihuoneen. Niin kuin lapsuudenkodissani!

Ensimmäisenä kesänä kasvihuoneessa kasvoi kahdeksan taimea. Halusin enemmän. Ostin Torista kasan altakasteluruukkuja, ja niinpä seuraavana kesänä sain tungettua kasvihuoneeseen liki 20 taimea.

Tomaatit ovat intohimoni, ja kasvatan taimet itse siemenistä. Minulla on suosikkeja, joita laitan joka kesä. Zuckertraube tekee aina hienon sadon. Oranssi Sungold on todella makea, vähän kuin karkkia. Yellow Submarinen hedelmät ovat keltaisia ja hauskan päärynänmuotoisia. Niiden lisäksi kokeilen joka kesä uusia lajikkeita. Tänä kesänä sellaisia olivat San Marzano, italialaisten pitkulainen pastasuosikki, ja keltainen Ildi, joka teki kymmeniä hedelmiä.

”Mökillä vierailevat välillä päivittelevät ääneen, kuinka paljon työtä puutarhassa mahtaa olla. Tottahan se on, että tekemistä on paljon, jos niin haluaa. Sitä ei kuitenkaan ajattele työnä vaan rentouttavana puuhailuna”, Satu sanoo.

Kun mökille tulee vieraita, lämmitetään pizzauuni ja syödään omenapuiden alla. Pizzan täytteistä suurin osa on kerätty puutarhasta.

Edellisten omistajien pystyttämässä kasvihuoneessa kasvaa kirsikkatomaattien lisäksi basilikaa, varsiparsakaalia ja kasvihuonekurkkua. Tommi kokosi lattian vanhoista purkutiilistä.

Kirsikkatomaatit ovat nopeakasvuisia ja hyvin satoisia. Syksyn viimeiset tomaatit kypsyvät huoneenlämmössä ja syödään marraskuussa.

Kasvihuoneen lisäksi pihalla on seitsemän lavakaulusta. Niissä kasvatan kasveja, joissa on hyvä tuotto-panossuhde eli mahdollisimman paljon satoa pienestä tilasta. Sellaisia ovat lehtikaali, pensaspavut, avomaankurkku ja yrtit. On pakahduttavaa kantaa kotiin kassikaupalla satoa kokattavaksi ja säilöttäväksi.”