Sanotaan, että sateet nostavat vedenpintaa – mutta onko se totta vai tarua?

Tutkija Harri Myllyniemi, Suomen ympäristökeskus:

”Sateet vaikuttavat järvien vedenpinnan korkeuteen mutta eivät juuri meriveden. Meriveden pinnan korkeuteen vaikuttaa sen sijaan vallitseva ilmanpaine. Korkeapaineella ilmamassa painaa merenpintaa alaspäin, ja matalapaineella ilma taas nousee ylöspäin.

Sateet liittyvät yleensä matalapaineeseen. Siksi tavallista korkeampi vedenpinta ja sateet esiintyvät merialueilla yhtä aikaa, vaikka sateet eivät aiheuta merellä tavallista korkeampaa vedenpintaa.

Suomessa vallitseva tuulen suunta on lounaasta. Lounaistuuli painaa vettä Itämeren pohjukoihin. Jos tuulee pitkään lounaasta, vesi kasaantuu Perämerelle ja Suomenlahden pohjukkaan muita merialueita enemmän. Vedenpinnan vaihtelu on suurinta juuri Kemissä, Oulussa ja Haminassa.

Toisin kuin merialueilla, järviveden pinnan korkeuden vaihteluihin sateet kyllä vaikuttavat. Sateet eivät kuitenkaan ole ainoa niihin vaikuttava tekijä. Varsinkin isoilla järvillä, kuten Päijänteellä tai Saimaalla, tuuli saattaa vaikuttaa vedenkorkeuteen yli viiden senttimetrin verran.

Tuuli voi lisäksi nostaa vedenpintaa järven yhdellä puolella korkeammalle kuin toisella. Ilmanpaineella ei sen sijaan ole järvivesien pinnan kannalta merkitystä niin, että ihminen sen huomaisi.

Järveen vuosittain satavasta vedestä haihtuu 70–80 prosenttia. Helteisellä säällä vedenpinta voi laskea sentillä päivässä. Vettä haihtuu erityisen paljon kuivalla ja tuulisella säällä.

Kun kuiva hellesää jatkuu monta päivää, vedenpinnan korkeuden muutoksen voi nähdä paljain silmin. Jos järvi on suurikokoinen yläpuoliseen valuma-alueeseen nähden, helteen vaikutus on erityisen suuri. Kesällä haihduntana poistunut vesimäärä voi olla kaksi kertaa suurempi kuin sateena tuleva.

Ilmastonmuutos vaikuttaa asiaan, niin vedenpinnan tasoon kuin vedenkorkeuden vuosittaiseen vaihtelurytmiin, mutta Suomen eri alueilla eri tavoin. Ilmastonmuutoksen seurauksena ääritilanteet myös vedenpinnan osalta ovat yleistyneet. Sateettomina jaksoina järvien vedenpinta voi olla hyvin alhaalla. Kevättulvat heikkenevät pitkällä aikavälillä Etelä-Suomessa, kun lunta sataa aiempaa vähemmän.

Ilmastonmuutoksen edetessä järvien vedenpinnan vaihtelu voi Etelä-Suomessa vähetä. Kun sateisuus lisääntyy, Lapissa lumisuus voi lisääntyä, mikä puolestaan saattaa nostaa järvien vedenpinnan tasoa.

Luonnontilaisten järvien osalta vedenpinnan vaihteluväli on noin metri. Niiden korkeuden vaihteluun vaikuttavat järvenrantojen pinnan muodot. Jos järven rannat ovat loivat, vesi levittäytyy laajemmalle alueelle, mikä ei nosta niin paljon vedenpintaa.

Suomessa on noin 350 säännösteltyä järveä, joiden vedenkorkeutta ja virtaamia muutetaan keinotekoisesti esimerkiksi patojen tai vesivoimalaitosten avulla. Siten esimerkiksi Kemijärven vedenpinnan korkeus vaihtelee säännöstelyn vuoksi jopa seitsemän metriä.

Vaikka Saimaa ei ole säännöstelty vesialue, siellä voidaan tehdä poikkeusjuoksutuksia, jos vedenpinnan korkeus uhkaa laskea tai nousta liikaa. Vedenpinnan korkeuden annetaan vaihdella noin puoli metriä ennen kuin siihen puututaan. Poikkeusjuoksutuksia tehdään Saimaalla vuosikymmenen aikana muutama.”