Satavuotias puuhuvila Kokkolassa sai arvoisensa keittiön – katso ennen ja jälkeen -kuvat huimasta muutoksesta!
Yli satavuotiaan kesähuvilan uusi keittiö mukailee paikan henkeä ja rakennusaikakautta. Uudistuksessa rakennettiin myös väliseinä keittiöön yhdistyvään eteistilaan. Itse tehty remontti opetti tekijöilleen, että vanhan talon kanssa maltti on valttia.
Lähtökohta
Kokkolan Morsiussaaressa sijaitseva, 1900-luvun alkuvuosina rakennettu kesähuvila on saaren vanhimpia ja kokenut monia erilaisia vaiheita. Alun perin talon mailla oli 1800-luvun puolivälissä kolmen kalastajan omistama kalastusmökki, jota vuosien saatossa laajennettiin useaan kertaan. Sittemmin yhden kalastajan sukulainen rakensi paikalle nykyisen huvilan.
Nykyisen omistajaperheen äidin vanhemmat hankkivat huvilan loma-asunnoksi 1970-luvun lopulla. Talo oli tuolloin sisältä hirsipintainen ja täynnä pieniä, sokkeloisia huoneita. Taloon tehtiin suuri remontti 1980-luvun alussa. Samassa yhteydessä rakennettu laadukas keittiö palveli moitteettomasti 40 vuotta, kunnes se oli aika päivittää tälle vuosikymmenelle.
Alkusysäys muutokselle oli huvilan siirtyminen nykyisille omistajille viitisen vuotta sitten. Kesäisin kakkoskotina toimivan huvilan pienet epäkäytännöllisyydet alkoivat vaivata ja pinnat kaivata uudistamista. Asukkaat iloitsivat siitä, että remontissa keittiöstä voisi tehdä juuri omaan makuun osuvan.
Tilojen pohjaratkaisu oli edelleen pääosin toimiva. Vain eteisaulaa halkovat portaat aiheuttivat päänvaivaa, koska ne tuntuivat olevan aina tiellä. Eteisessä ei ollut lainkaan säilytystilaa, ja aulan puoleinen osa suuresta keittiöstä oli hukka- ja läpikulkutilaa.
Työvaiheet
Remontin suunnittelussa apuna olleen sisustussuunnittelija Virpi Kannon kanssa ideoitiin ratkaisu jakaa eteinen ja keittiö kummaltakin puolelta käytettävällä kaapistoseinällä. Vaikka avaruudesta hieman nipistettiin, tilalle saatiin runsaasti käytännöllisyyttä ja lisää kaivattua säilytystilaa.
Keittiön uutta ilmettä lähdettiin miettimään talon rakennusajan henki edellä. Perheen äiti haaveili William Morrisin perinnetapeteista, joita oli jo käytetty aikaisemmin remontoiduissa yläkerran makuuhuoneissa. Neliömääräisesti keittiössä oli mukavasti tilaa, mutta etenkin työskentelytasoa oli niukasti. Toiveissa oli myös saada keittiöön oikea puuhella.
Perheen remonttitaitoinen isä toteutti remontin pala kerrallaan ja pitkälti omin voimin. Sähkö- ja lvi-töissä auttoi tuttu alan ammattilainen. Kaiken kaikkiaan huvilan alakerran remonttia tehtiin kaksi talvea. Ensimmäisenä talvena remontoitiin olohuone, purettiin vanhaa ja tehtiin pohjatöitä. Jokaisena lauantaina ja sunnuntaina isä laittoi kellon soimaan aikaisin ja jätti muun perheen nukkumaan.
– Nautin siitä suunnattomasti. Laitoin termospulloon kahvia, takkaan tulen ja tulin naputtelemaan, hän kertoo.
Kaikkiin hirsiseiniin tehtiin koolaus. Eristeeksi laitettiin puukuituvillaa, jonka päälle asennettiin puukuitulevy ja makulatuuripaperi. Makulatuuripaperilla tasoitettiin epätasaisia seiniä ennen varsinaista tapetointia. Tapetointi- ja maalaustyöt pyrittiin kuitenkin tekemään lämpimään vuodenaikaan, ettei taloa tarvinnut turhaan lämmittää.
Alun perin tarkoituksena oli päivittää vanhat puolipaneelit vain maalaamalla, mutta 1980-luvun paneeli ei ilmeeltään sopinut kokonaisuuteen. Uudet paneelit ja kaikki listat teetettiin paikallisella tekijällä alkuperäisten kattopaneelien mukaan.
Toisena talvena purettiin vanha keittiö ja asennettiin uusi. Samalla tehtiin eteisaulan muutokset. Uuden keittiön asennus oli haastavaa puuhaa ja vei yllättävän paljon aikaa.
Haasteiltakaan ei vältytty. Kun suunnitelmissa ollut pieni vanha kamiina vaihtui kesken remontin painavaan valurautaiseen hellaan ja tiiliverhoukseen, työmäärä lisääntyi melkoisesti. Tulisijan perustus jouduttiin muuraamaan kalliosta saakka, jotta sen paino ei olisi tuulettuvan alapohjan varassa.
Myös myrskyn jäljiltä korjatusta hirsiseinästä sisään tullut vesi aiheutti ylimääräistä puuhaa. Syy tapahtuneeseen ei täysin selvinnyt, mutta kokeneiden hirsirakentajien neuvo viedä ikkunan tippapelti hieman seinän sisään auttoi.
Remontilla keittiöön saatiin lisää valoa, avaruutta ja laskutilaa.
Lopputulos
Vaikka aina asiat eivät remontissa menneet niin kuin oli suunniteltu, lopputulos yllätti remontoijat positiivisesti. Erityisesti aamiaiskaappi ja eteisaulan ratkaisu tuovat iloa jokaiseen päivään. Maalattu lautalattia on kaunis, mutta mustan koiran omistajat saavat tarttua usein imuriin.
Remontin jälkiviisaudet
- Vanhan hirsitalon remonttiin liittyvät erityispiirteet pitää ottaa huomioon varsinkin niissä tapauksissa, joissa talo on talvet kylmillään. Esimerkiksi eristysten ja kaikkien materiaalien pitää kestää kosteuden ja lämpötilan vaihdoksia. Remontin voi tehdä sillä ajatuksella, että jonain päivänä kesäpaikan voi laittaa talviasuttavaan kuntoon.
- Vanhaa korjatessa ei voi välttyä yllätyksiltä ja suunnitelmat elävät. Muutoksiin pitää suhtautua tyynesti.
- Tee itse -remontoijalle monet asiat tulevat vastaan ensimmäistä kertaa, ja niiden selvittely vie aikaa.
- On viisasta ottaa ammattilainen mukaan suunnitteluun. Suunnittelijan kanssa voi yhdessä miettiä, kuinka tilasta ja kokonaisuudesta saadaan hyvä. Itse keksii helposti yksittäisiä remontoitavia kohtia mutta ei aina näe isoa kuvaa.
- Aamiaiskaapin olisi voinut tehdä syvemmäksi, jotta sen käyttö olisi helpompaa. Kaikki onnistui kuitenkin pääsääntöisesti hyvin.
- Rakennuksessa on hyvä asua ennen remonttiin ryhtymistä, jotta tietää, mikä toimii ja mikä ei. Kun oma elämäntapa ja -tyyli asua talossa ovat vakiintuneet, ratkaisuja voi alkaa tehdä kokemuksen kautta.
- Puuhella on osoittautunut keväisin ja syksyisin oivalliseksi lämmönlähteeksi.
- Tämä oppi tuli paljon remontoineellekin kantapään kautta: kun nurkkaan asentaa keittiökaapit, niitä ei voi laittaa seinään kiinni.
