”Jos kasvi selviää meillä, se kestää kaikkialla” – Jari Särkän taimisto Raahessa tunnetaan erikoisista perennoista, jotka pärjäävät myös haastavissa olosuhteissa
Jari Särkkä aloitti taimitarhan pidon vanhempiensa omakotitalon pihassa. 40 vuotta myöhemmin hänen taimistossaan Raahen Arkkukarissa on tarjolla huikea valikoima perennoja, joista monet on kasvatettu paikallisista siemenistä. Katso jutun lopusta myös Jarin omat suosikkiperennat – erityisesti, jos etsit kasveja haastaviin olosuhteisiin!
Heinäkuun helteet ovat paahtaneet kukkapenkkejä, mutta tulikukat ja tähtiputket kukkivat vielä. Keltaisen puutalon pihapiiri näyttää rakkaudella hoidetulta kotipuutarhalta, paitsi että kasvien juurilla on nimikyltit.
Talon vieressä kohoaa pieni kukkula, vanhoista puutarhakirjoista tuttu kivikkopuutarha. Vasta laelta näkyvät pitkien muovihuoneiden rivit ja vanhan kivinavetan takana olevat taimien myyntipöydät. Tämä on Särkän Perennataimisto Raahen Arkkukarissa.
– Meillä on paljon erikoisuuksia, joita ei muualta saa, sanoo talosta ulos astunut paikan omistaja, perennaguru Jari Särkkä.
Viljelyssä on yli tuhat erilaista perennaa, eivätkä ne ole mitä tahansa taimia.
– Yritämme käyttää mahdollisimman paljon paikallisia siemeniä. Keräämme niitä omista kasveistamme, työntekijöiden istutuksista, naapureilta ja sukulaisilta. Vain ne lajikkeet, jotka pitää pölyttää valvotuissa olosuhteissa, tilaamme saksalaiselta siementukku Jelittolta.
– Meillä on myös samaa kasvia kerättynä eri paikoista. Tiedämme kasviemme alkuperät. Minulla on niistä valtava Excel-taulukko.
Särkällä on nimetty muutamia omia lajikkeita. ’Halti’, ’Saana’ ja ’Malla’ ovat lapinneilikoita, pulskaneilikan ja harjaneilikan risteymiä.
– Ne löytyivät mummoni ystävän, Ellen-nimisen kukkamummun pihalta. Valitsimme hyvännäköisiä yksilöitä, joita olemme lisänneet sen jälkeen pistokkaista. Häneltä on peräisin myös elleninneilikaksi ristitty valkokukkainen neilikka.
Jari perusti taimitarhansa Sanni-äitinsä kanssa keväällä 1985 vanhempiensa omakotitalon takapihalle Arkkukarin Siniluotoon. Pääpaino oli perennoissa, mutta pian myyntiin tuli myös muiden taimistojen kasvattamia puuvartisia. Sitten loppui tila.
Nykyinen paikka löytyi 1991.
– Tässä asui yli kahdeksankymppinen pariskunta, Anni ja Erkki Järvelä. Anni oli mummoni ystävä, ja kävimme täällä joskus kylässä. Kerran kahvittelun lomassa he kertoivat, että ovat myymässä taloa.
Paikassa oli kaikki kohdallaan: vanha talo, hyvät kulkuyhteydet ja vettä lähellä. Vanhempien talolle oli matkaa pari kilometriä.
Keittiön seinällä roikkuu yhä mustavalkoinen ilmakuva maalaistalon pihapiiristä jostain 1960-luvun alusta. Siinä on Annin ja Erkin talo.
– Vähittäismyynti alkoi tällä paikalla 1993. Se oli hirveän kylmä kevät. Melkein kesällä tuli vielä kova yöhalla, ja paljon kasveja paleltui, Jari muistelee.
Arkkukari on monesti Suomen kylmin paikka.
– Kevät tulee myöhään, ja touko–kesäkuu on täällä todella hyinen. Lisäksi rantakaistale Kalajoelta Hailuotoon on Suomen kuivinta aluetta erityisesti alkukesällä. Ilmastonmuutos on vain pahentanut sateettomia jaksoja. Esimerkiksi viime vuoden toukokuussa vettä tuli vain 3,5 mm.
Syksy on lämmin ja sateinen. Talven tulo on edestakaista jäätymistä ja sulamista. Usein lumipeite jää vähäiseksi.
Jari sanookin, että jos kasvi selviää heillä, se kestää kaikkialla.
Koska perennoilla ei ole virallista kestävyysluokitusta kuten puilla ja pensailla, Särkällä on kehitetty oma viisiportainen luokittelu.
– Ajatus siitä tuli jo melkein alussa. Törmäsin paljon kasveihin, joita kirjoissa kehuttiin kestäviksi, mutta jotka kuitenkin paleltuivat täällä. Meidän luokittelumme on syntynyt omista kokemuksistamme.
Jarin yhdessä Esa Ukonahon kanssa 1998 kirjoittamassa Pohjolan perennat -kirjassa käytettiin juuri tätä samaa luokittelua, jota on vuosien kuluessa vielä tarkistettu.
Jarin kasvinkeräysmatkat laajenivat 1990-luvun lopulla Tromssan seudulle Pohjois-Norjaan. Hänen innoittajanaan toimi ruotsalainen Trädgårdsamatörerna-puutarhaseura ja sen jäsenlehti.
– Ensimmäisillä autoretkilläni tutustuin Ole P. Olseniin. Hän oli eläkkeellä ja innokas puutarhaharrastaja. Pikkuruinen puutarha oli vuonon rannalla loivassa rinteessä ja aivan täyteen ahdettu erikoisia lajeja. Ole neuvoi minulle toisia harrastajia ja taimistoja, ja niin pääsin näkemään lisää puutarhoja ja jännittäviä kasveja, Jari muistelee.
Vaikka Tromssa on 700 kilometriä pohjoisempana kuin Arkkukari, ilmasto on siellä perennoille paljon edullisempi. Tuuli ja kosteus vaikeuttavat puuvartisten kasvien elämää, mutta perennat viihtyvät.
– Toin sieltä mukanani esimerkiksi esikko- ja rikkolajeja. Jotkin tuliaisistani ovat yhä valikoimassamme.
Vaikka taimet on viljelty ja myyty jo vuosikymmenien ajan ruukuissa, istuttaminen painottuu yhä kevääseen. Loppukesä ja syksy olisivat myös hyvää istutusaikaa.
– Toisin kuin luullaan, perennojen ei tarvitse ehtiä juurtua ennen talvea. Toki juuripaakut voivat keväällä pullahtaa maasta ylös, mutta sen takia taimet onkin istuttaessa painettava lujasti multaan. Siinä ollaan turhan varovaisia, Jari sanoo.
Muina ajankohtina riittävä kastelu on tärkeää. Istutuksen jälkeen taimen ympärillä oleva maa pitää kastella parin viikon ajan kolmesti viikossa läpimäräksi.
– Pari kannullista neliömetrille on hyvä määrä.
Pitkien kuivuusjaksojen aika isojakin kasveja kannattaa juottaa. Pensaalle sopiva määrä on 20–30 litraa vettä kerralla. Maan pitää kastua syvälle asti.
– Kuivuuden aiheuttama stressi voi aiheuttaa seuraavana talvena koko kasvin kuoleman, Jari varoittaa.
Kevättyöt tarhalla käynnistyvät maaliskuun puolessa välissä.
– Alamme silloin jakaa ja ruukuttaa kylmävarastoon syksyllä nostettuja perennoja. Huhtikuussa pääsemme jo ulkotöihin. Ja perinteisesti avaamme toukokuun toinen päivä.
Maaliskuulta loka–marraskuulle taimistolla työskentelee neljä vakituista työntekijää: Anu, Leila, Esko ja Jarin sisko Sari. Kesällä joukkoon liittyvät kesätyöntekijät.
Taimiston pinta-ala on noin hehtaari. Pieniä muovihuoneita on 15, kylvöhuoneita kaksi. Missään ei ole lämmitystä.
Kaiken keskellä oleva keltainen toimistotalo on myös Jarin koti.
– Vaikka taimisto on tuolla ikkunan takana, en enää iltaisin pistä rikkaa ristiin. Alkuaikoina tuntui hyvältä puuhailla tarhalla iltaisin, mutta nyt erotan työn enemmän omasta elämästä.
Sitä omaa on vaikkapa Helsingin yliopiston ylläpitämä Kasviatlas-projekti. Siinä valitaan yksi peruskartaston yhtenäiskoordinaatiston ruutu, mennään paikan päälle maastoon ja luetteloidaan kaikki sillä kasvavat kasvit.
– Hyvässä ruudussa voi olla yli 200 lajia. Sen käy läpi yhdessä päivässä. Tämä on kesäsunnuntaitteni harrastus.
Jari Särkän suosikkiperennat
1. Rantatyräkki
Laji kukkii alkukesällä, mutta värittyneiden ylälehtien takia kukinta näyttää jatkuvan pitkälle kesään. Saa kauden lopuksi hienon punertavan syysvärin. Lievästi myrkyllinen.
2. Enkeliperhoangervo
Suurikokoinen mutta kasvutavaltaan kevyt laji kukkii heinäkuussa. Punaiset versot ja näyttävä, punainen tai oranssi syysväri. Viihtyy puolivarjossa.
3. Vuoristokuunlilja ’Aureomarginata’
Iso ja olemukseltaan jalo lajike puolivarjoisalle kasvupaikalle. Kestävä.
4. Isoprofeetankukka
Tuuhealehtinen, 40 cm korkeaksi kasvava laji, jolla on raikkaan keltainen kukinta kesäkuussa. Erittäin kestävä perenna aurinkoiselle kasvupaikalle.
5. Tähtilevisia ’Little Snowberry’
Näyttävä kukkija kesä–heinäkuussa. Harrastajalle sopivan haasteellinen lajike aurinkoiselle kasvupaikalle.
6. Jättipärskäjuuri
Parimetrinen tukevavartinen auringon ja puolivarjon laji tuo istutuksiin korkeutta. Veikeästi haarautuvat kukinnot heinä–elokuussa.
7. Hietaleimu
Vaaleanliilat, ratasta muistuttava kukat koristavat perennaa touko–kesäkuussa. Aurinkoiseen kivikkoon sopiva hieno 15 cm korkea mätäs.
8. Tarhaimikkä ’Ocupol’
Lajikkeella on vaaleat kukat alkukesästä. Viileän vihreät täplälehdet koristavat puolivarjon perennaa koko kesän.
9. Skopolia
Auringon ja puolivarjon perenna nousee maasta aikaisin keväällä violetinruskein versoin. Tummat kukat puhkeavat toukokuussa.
10. Dalmatiankurjenpolvi
Matala tiivis laji, joka viihtyy aurinkoisella paikalla. Näyttävä kukinta kesä–heinäkuussa. Kestävä.
