Pääosassa puupinnat ja punatiili! Outin perheen 50-neliöinen mökki päivitettiin levon tyyssijaksi
Outi Santanen perheineen jatkaa appivanhempiensa rakkaan kesäpaikan vaalimista Maaningalla. Remontoinnin lomassa rentoudutaan ja nautitaan niin yksinolosta kuin ympäröivän maalaisyhteisön sosiaalisuudesta.
Korkeat nietokset saavat Outi Santasen hymyilemään. Valkeus peittää armeliaasti pihamaan, jonka kunnostaminen on kesken ja jatkuu vasta ensi keväänä. Jos vieras ei sitä tietäisi, hän sanoisi, että täällähän on täydellistä. Hiljaisuuskin on rikkumaton. Vain pakkanen saa kuivan lumen natisemaan talvikenkien alla.
Alun perin, 1980-luvulla, tälle tontille Maaninkajärven rannalle nousi pikkuinen saunamökki. Siellä Outin appivanhemmat viettivät paljon aikaa, hoitivat marjapensaitaan ja muita hyötyviljelyksiään, kalastivat ja välillä ihan vaan tunnelmoivatkin.
1990-luvulla appiukko rakensi viereen isomman mökin Outin sisustusarkkitehtina työskentelevän puolison suunnitelmien pohjalta. Sen ansiosta katto on sisällä korkealla ja ikkunat niin isot, että katse saa kulkea esteettä järven pintaa taivaanrantaan saakka.
Outi muistelee, miten hauskaa hänestä oli käydä täällä viettämässä lasten kanssa joka kesä viikko heinäkuussa. He eivät silloin osallistuneet appivanhempien puuhasteluihin vaan ottivat rennosti lomailun kannalta.
Vähitellen mökki jäi vähemmälle hoidolle ja alkoi kaivata perusteellisempaa remonttia. Koska paikka on koko perheelle rakas, ei tullut mieleenkään, että siitä luovuttaisiin. Santaset päättivät kunnostaa sen, ja reilun vuoden kuluessa he ovat panneet tuulemaan.
Samassa yhteydessä käsitys juuri heille sopivasta mökkeilymuodosta on muuttunut.
– Ajattelimme aikoinaan, että jos meillä joskus on oma mökki, se sijaitsee tunnin matkan päässä pääkaupunkiseudusta. Tuntui kovin pitkältä ajaa tänne lasten kanssa 400 kilometrin matka, mutta nyt, kun he ovat aikuistuneet ja muuttaneet omilleen, ajo kotoa Järvenpäästä Maaningalle ei tunnu enää mahdottomalta. Voimme myös viettää täällä pidempiäkin aikoja kuin sen yhden viikon vuodessa. On ollut ihana nähdä, miten luonto muuttuu ympärillämme.
Saunassa on uusittu kaikki lattiaa, seinien laudoitusta ja lauteita myöten. Viereisestä kamarista on poistettu keittiönurkkaus, ja sen tilalle saatiin tilava pukuhuone. Tuleviin projekteihin kuuluu huonokuntoisen puuliiterin purkaminen ja uuden rakentaminen.
Varsinaisessa mökissä näyttää siltä kuin kaikki olisi aina ollut samanlaista, mutta Outi paljastaa, mitä kaikkea siellä on tehty.
Iso osa puupinnoista on säilytetty ennallaan, mutta katto ja parvirakenne on maalattu valoisuuden lisäämiseksi valkoiseksi. Appiukon muuraama leivinuuni-hellayhdistelmä on jouduttu purkamaan halkeaman takia ja siksi, että saataisiin enemmän tilaa uudelle, käytännöllisemmälle keittiölle.
– Piippu jäi, ja onneksi emme maalanneet sitä valkoiseksi, vaikka niin suunnittelimme. Punatiili antaa luonnetta koko sisätilalle.
Piipun eteen hankittiin takka tunnelmanluojaksi, koska pitäähän mökillä päästä tuijottamaan elävää tulta. Lämpöä se antaa vähän liikaakin, koska mökki on hyvin eristetty.
Erikseen Outi mainitsee senkin, että rakenteista ei ole löytynyt mitään kosteusvaurioon viittaavaa. Eikä hiiristä ole tehty ensimmäistäkään havaintoa. Erinomaisesti rakennettu mökki alusta loppuun siis.
Remonttityöt teetettiin pääosin paikallisilla ammattilaisilla. Outi näet pohtii, että pitää keskittyä vain siihen, mihin rahkeet riittävät.
Punatiilipintoja ei maalattu valkoiseksi, vaikka niin piti tehdä. Onneksi ei tehty.
Tilaa on viitisenkymmentä neliötä, jotka kelpaavat hyvin, koska Santaset eivät tykkää kerätä nurkkia tukkoon kaikenlaista pientä ja sievää tavaraa. He nauttivat maanläheisestä, selkeästä ja rauhoittavasta tunnelmasta.
– Rakastan värejä, mutta olen arka niiden käyttäjänä. Tai sitten kyllästyn väreihin nopeasti. Siksi suosin mökillä neutraaleja värejä, joita voin halutessani piristää jollain yllättävällä.
Suurin osa sisustusratkaisuista on tehty yhteisymmärryksessä, mutta muutamista on väännetty kättä. Outi on kokeillut jo muutamaa erilaista hyllyä keittiössä ja lopullinen ratkaisu on vielä löytämättä. Ehkä ensi kesänä.
– Haluan, että jos tänne jotain tulee, se tulee vain pitkän harkinnan myötä ja sopii kokonaisuuteen. Pyrimme tosissamme välttämään kesämökeille ominaista keräilyerämeininkiä.
Samassa hän mainitsee vaaleansinisen kärpäslätkän, joka ei taida sopia yhtään pelkistettyyn tyyliin. Lätkä on kuitenkin appiukon tekemä ja siksi tärkeä – ja erittäin tarpeellinen.
– Koska olemme tuoneet tavaraa todella harkitusti, saattaa vielä näyttää siltä kuin sisustuksesta puuttuisi oma persoona, mutta se tulee kyllä aikanaan, kun on tullakseen.
Mökillä kannattaa toteuttaa vain projekteja, joihin rahkeet riittävät.
Kun piha kevään koittaessa paljastuu lumipeitteen alta, sitä aletaan muokata nykyistä helppohoitoisemmaksi yksin sen vuoksi, että perhe asuu isossa omakotitalossa. Mökiltä Outi toivoisi enemmän helppohoitoisuutta.
– Me emme taida olla yhtä ahkeria puutarhaihmisiä kuin appivanhemmat aikoinaan. Meille on tärkeintä lepo ja sosiaalinen vuorovaikutus, ja siinä mielessä eri sukupolvet ajattelevat vähän eri tavalla.
Keskeiseksi mökkeilysyyksi on muodostunut nimenomaan yhteisöllisyys.
– Ympärillämme avautuu perinteinen maalaismiljöö maanviljelijöineen ja muine asukkaineen. Kylällä on pidetty ympäristönkunnostusprojekteja, ja niiden ansiosta olemme tutustuneet niin muihin kesäasukkaisiin kuin vakituiseen väkeen.
Koska Outin appiukko ei enää pysty käymään mökillä yksin, perheestä on tärkeää viettää täällä enemmän aikaa. Tuntuu hyvältä saada olla läheisten kanssa yhdessä ja auttaa arjen askareissa.
– Aiemmin kotimme oli meille ainoa paikka rentoutua, mutta painopiste on siirtynyt Maaninkajärven rannalle. Olen aina asunut taajamassa, mutta mökkimaisemat peltoineen ja järvineen viehättävät ja puhuttelevat minua yhä vahvemmin.
