Suostumus livahtaa suusta kuin varkain. Tekisi mieli kieltäytyä, mutta ein sanominen tuntuu mahdottomalta. Miksi me kerta toisensa jälkeen suostumme anopille shoppailuseuraksi, ystävälle lapsenvahdiksi tai jäämme mukisematta ylitöihin, vaikka suunnitelmissa oli jotain ihan muuta?

Kyse on miellyttämisen halusta. Pelkäämme, että jos vastaamme kielteisesti, ihmiset lakkaavat pitämästä meistä. Ehkä jopa hylkäävät meidät.

Hyvän lapsen tai hyvän työntekijän roolista luopuminen on monelle vaikeaa. Ajattelemme, että jos kieltäydyn, seuraavalla kerralla minua ei pyydetä mukaan. Ein sanomisesta saattaa seurata sekin, että ei itse saa apua, kun sitä tarvitsee.

Helsingin aikuisopiston koulutussuunnittelija Marja-Leena Solovjew on kuullut kaikki ainaisten suostujien pelot. Hän jäi eläkkeelle viime vuonna, mutta ehti ennen sitä vetää vuosia jämäkän viestinnän kursseja.

Monilla ein sanominen nostaa esiin syyllisyyden. Kiltit ihmiset ajattelevat, että heidän velvollisuutensa on olla muiden käytettävissä. Kyse ei ole silloin vilpittömästä halusta auttaa, vaan heikosta itsetunnosta, joka ei salli kieltäytymistä.

– Liian kiltit ihmiset miettivät, mitä heistä ajatellaan, jos he eivät suostu jokaiseen pyyntöön, kouluttaja ja kirjailija Anna-Liisa Valtavaara sanoo.

Valtavaara on kirjoittanut useita kirjoja kiltteydestä, anteeksiannosta ja huolehtimisesta.

Liiallinen kiltteys voi ilmetä myös tietyissä tilanteissa. Varsinkin miehille ein sanominen töihin liittyvissä asioissa tai äidin tarvitessa apua saattaa olla hankalaa, mutta kotona vaimon pyynnöt on helppo torpata.

Uhmaikäiselle se on vielä ihan helppoa: kaikkeen voi sanoa ei, paitsi jos tarjolla on jäätelöä. Tosin pienellekin lapselle ein sanominen voi olla hankalaa, jos hän on oppinut ajattelemaan, että kelpaa vain suostumalla. Murrosiässä kavereiden kesken ”ei” on vielä paljon vaikeampaa, työelämästä puhumattakaan.

Ein sanomista kannattaa kuitenkin harjoitella. Ei nyt. Ei kiitos. En halua. Ei.

– Kukaan ei jaksa olla jatkuvasti saatavilla. On kuluttavaa suostua asioihin, joihin ei oikeasti halua sitoutua. Silloin ei jää aikaa siihen, mitä oikeasti haluaisi tehdä, Valtavaara huomauttaa.

Helsingin aikuisopiston kursseilla Marja-Leena Solovjew on tavannut lukuisia kiltteytensä alle nääntyneitä ihmisiä. He ovat sairauslomalla liian raskaaksi käyneestä työstään tai heidän terveytensä oikuttelee liian taakan alla. Vähitellen syntyy katkeruus. Miksi aina minun pitää tehdä ylitöitä? Miksi aina minua pyydetään hoitamaan lapsia?

– Vastuu ei ole kysyjillä, vaan meillä itsellämme. Suostumalla kaikkeen annamme viestin, että olemme aina käytettävissä, Valtavaara sanoo.

Oman rajallisuuden myöntäminen on ensimmäinen askel kieltäytymiseen. Solovjew ja Valtavaara suosittelevat pohtimaan omia rajoja ja sitä, miksi kieltäytyminen on niin vaikeaa.

– Kannattaa miettiä, mille sanoo kyllä silloin kun sanoo ei. Jos sanon ei ylitöille, sanonko samalla kyllä omalle ajalle, perheelleni ja harrastuksilleni?

Kun on mukava itselle, jaksaa olla mukava myös muille, Solovjew sanoo.

Hyvistä päätöksistä huolimatta kieltäytyminenkään ei onnistu aina. Silloinkin kannattaa olla itselleen armollinen ja ajatella, että ensi kerralla onnistun paremmin.

Aloita helposta asiasta. Kieltäydy ensin jostakin, millä ei ole kovin suurta merkitystä.

Harjoittele etukäteen. Mieti, miten kieltäydyt ja usko siihen, mitä sanot. Älä selittele turhia, pitkät perustelut paljastavat epävarmuutesi.

Pyydä miettimisaikaa. Pyyntöihin ei tarvitse vastata heti. Asian tärkeydestä riippuen mieti vastaustasi muutama minuutti tai vaikka kokonainen viikko.

Hyväksy rajallisuutesi. Kaikkeen ei voi suostua, ja siksi riittää, että teet oman osuutesi. Kukaan ei ole korvaamaton, ja useimmat asiat voi tehdä myös joku muu.

Laske plussat ja miinukset Mieti, mitä kieltäytyminen sinulle ”maksaa”. Suuttuuko joku, kärsiikö maineesi? Joskus suostuminen kannattaa, mutta ei oman jaksamisen ja hyvinvoinnin kustannuksella.

Sano se ystävällisesti. Vaikka kieltäydyt nyt, voit sanoa, että palataan asiaan myöhemmin. Voit myös miettiä vaihtoehdon, jota ehdotat kieltäytyessäsi.