Meidän Mökki

Sanna etsi mökkiä mutta löysikin kodin saariston rauhasta – ”Voin lompsia aamutakissa pihalla, eikä kukaan ole kauhistelemassa”

Sanna etsi mökkiä mutta löysikin kodin saariston rauhasta – ”Voin lompsia aamutakissa pihalla, eikä kukaan ole kauhistelemassa”
Sanna Laukkasen punainen kalastajatorppa Naantalin saaristossa täyttää kaikki toiveet. Ympärillä riittää hiljaisuutta ja rauhaa, mutta samalla luonto tarjoaa jatkuvasti tarkkailtavaa.

Kun Sanna Laukkanen viitisen vuotta sitten etsi uutta mökkiä, hänellä oli sille muutama toive: ei naapureita, valaistu asfaltoitu tie perille, sijainti meren rannassa ja kuusi kilometriä Turun keskustaan. Tämä punainen mökki hulppeine terasseineen sijaitsee meren rannassa, mutta perille vie pimeä hiekkatie. Keskustaan on kyllä kuusi kilometriä – ei tosin Turun vaan Naantalin.

– Kävin haistelemassa mökkejä ympäriinsä. Täällä ei ollut sellaista tuoksua, joka vanhoissa rakennuksissa joskus lyö vastaan. Talo tuntui terveeltä, Sanna kertoo.

Punainen mökki meren rannalla ehti olla vain viikon myynnissä, kunnes se oli Sannan ja Jannen. Sanna kutsuu kallion päälle rakennettua mökkiään vanhaksi kalastajatorpaksi, koska se on niin pieni ja söpö. Talo on rakennettu vuonna 1952 kodiksi, ja sitä on laajennettu jossain vaiheessa. Piirustuksia ei ole.

Sanna kokkaa mielellään ja kattaa kauniisti. Päivänkakkaroita ja keto-orvokkeja tupsahtelee tontilla sinne tänne. Sanna koristelee orvokeilla salaatin.
Keittiö ei ole suuren suuri, mutta siinä mahtuu tekemään kaiken tarpeellisen. Kaikki kodin astiat eivät mahtuneet mökkiin, vaan pojat saivat osan. Kaapistot ovat Kvikistä.
Keittiön nurkkauksessa on sopiva soppi istuskella Sannan äidin 60-luvun Crinolette-nojatuolissa ruuanlaiton lomassa. Ikean kenkälokeroissa säilytetään muovipusseja ja kauppakasseja.

Sanna sai mökin avaimet pimeimpään ja sateisimpaan aikaan joulun alla 2015.

– Oli alusta asti plussaa, että talo oli ympärivuotisesti asuttavissa. Aika pian keksimme, että asumme tässä kokonaan. Pojat jäivät kerrostalokotiimme. Olemme tässä nyt kahdestaan, sillä lapset ovat jo aikuisia. Havannankoira Hugo pitää seuraa.

Sanna nauttii hiljaisuudesta ja rauhasta, jota mökillä asuminen tarjoaa.

– Täällä ei juuri näe muita kuin lintuja ja pahuksen peuroja. Koko viruskevään aikanakin oli helppoa olla eristyksissä. On oma tupa ja oma lupa. Voin lompsia aamutakissa pihalla eikä kukaan ole kauhistelemassa. Toisaalta on ihanaa, kun pääsee tarvittaessa nopeasti ihmisten ilmoille.

Ulkoa punainen mökki on sisältä raikkaan valkoharmaa ja sisustettu yhdistelemällä vanhaa ja uutta. Parin entiset huonekalut olivat mökkiin liian suuria, joten piti hankkia uudet. Ruokapöydän korituolit toimittavat myös nojatuolin virkaa.
Kun ikkunan eteen vetää valkokankaan, voi katsella leffoja tai viettää peli-iltaa. Videotykki on sohvan yläpuolella.
Puu ja rottinki tuovat lämpöä mökin raikkaan valkoharmaaseen värimaailmaan.
Sanna tekee miehensä kanssa jonkin verran töitä mökillä. Työtuoli on Almost Furnituren. Sanna tapetoi tilan viime vuonna Vallilan Varvikko-tapetilla.
MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Tee kodin tyyli: Raikasta valkoista, rottinkia ja maanläheisiä sävyjä!

SISÄLTÖ JATKUU

1950-luvun talo oli jossain vaiheessa remontoitu nykyaikaiseksi, mutta sisätilat kaipasivat muutosta. Sanna tarttui toimeen, ja nyt huoneet ovat vaalean raikkaat ja valoisat.

– Olen maalannut, maalannut ja maalannut. Valkoinen pensseli viuhui joka huoneessa ja ulkonakin, Sanna kertoo.

Pensseli ja vasara eivät olleet tässä remontissa ensi kertaa Sannan kädessä. Hänen edellinen mökkinsä oli kokonaan itse rakennettu, eikä siinä rytäkässä jäänyt sellaista hommaa, jota Sanna ei nyt osaisi tehdä. Urakan suuruutta lisää se, että mökki valmistui hankalassa elämäntilanteessa syövän ja eron jälkeen.

Vaikka itse tehty kesäpaikka oli rakas, se jäi pieneksi. Myös oman rannan kaipuu iski, sillä Sanna viihtyy Jannen kanssa vesillä mitä erilaisimmilla menopeleillä. Parhaillaan rannassa on käynnissä veneprojekti.

– En koskaan löhöä ja katso telkkaria. Kun lapset tulevat, he saattavat virittää videotykin ja kankaan ja viettää leffa- tai peli-iltaa. Minä vetäydyn silloin ulos luontoon. Rentoudun pihalla ja vaikka nypin rikkaruohoja, jos en muuta keksi, Sanna kertoo.

Kesäkeittiössä palvelee talossa ollut jääkaappi ja hella, jonka voi kytkeä vain töpselillä. Hanaan tulee kesävesi. Savustuspöntössä syntyy kesän varma herkku, savulohi. Se kaipaa kaverikseen vain uusia perunoita ja tillikastiketta.
Meren äärellä asuminen luo rankat olosuhteet terassille: tuuli ja suola aiheuttavat sen, että jynssätä ja maalata saa tuon tuosta. Suuri terassi on käsitelty tummaksi ja osin katettu valokatteella. Säältä suojaa myös tarpeen tullen ulos vedettävä markiisi.
Rottinkipöytä on isoäidin vanha kukkapöytä Raumalta.

Pihassa lumoaa kesän kukkaloisto, omenapuut ja marjapensaat. Ne tosin ovat alituisessa vaarassa.

– Hugo kyllä rähisee peuroille, jotka mielellään tulevat kutsumatta valmiiseen pöytään. Kaikki pitäisi aidata, Sanna sanoo.

Toisaalta ympäröivä saaristoluonto tarjoaa jatkuvasti tarkkailtavaa. Mökin edustalla on suojaisa hevosenkengän muotoinen lahti. Rannasta on noussut maihin joskus isompiakin sarvipäitä, hirviä. Lahdella näkyy myös kurkia, joutsenia ja harmaahaikaroita. Eräänä kesänä pieni jäniksenpoika jäi pihaan lemmikiksi, kunnes varttui ja meni menojaan.

Pihalla on useita oleskelupaikkoja, mutta katseen kiinnittää suuri, katettu terassi.

– Olen kesätyyppi ja viihdyn pihalla. Syön aamiaiset ulkona vaikka toppatakki päällä. Terassille näkyvät auringonlaskut hienosti ja aina löytyy soppi, jonne aurinko paistaa.

Mökillä kukkii myös ruukuissa. Puujakkara on talon vanhoja tavaroita.
Rottinkituolit tuovat lomafiilistä, ja ulkotakka lämmittää koleina päivinä. Puurahille voi asettaa vaikka viinilasin.
Olen kesätyyppi ja viihdyn pihalla. Syön aamiaiset ulkona vaikka toppatakki päällä.
Sanna ja Hugo-koira kulkevat pihalta siltaa pitkin hiekkarannalle. Sillan alla on kosteikkoa.

150-vuotiaan tammivanhuksen suojassa olevalla terassilla on vietetty monet illanistujaiset. Sanna on miehensä kanssa innokas ruokaharrastaja, ja terassin kesäkeittiö tarjoaa kokkailuun oivat mahdollisuudet. Grillin lisäksi kesäkeittiön ylellisyyksiin kuuluvat talon vanha hella ja jääkaappi sekä savustuspönttö ja vesipiste.

– Meillä käy paljon ystäviä. Tykkään kestitä ihmisiä ja kattaa kauniisti. Viime kesänä osallistuin Illallinen Suomen taivaan alla -tapahtumaan ja järjestin juhlat terassilla kymmenelle hengelle. Ennen illallisia taivaalta tuli vettä enemmän kuin ikinä. Onneksi sää lopulta rauhoittui ja ilta onnistui hyvin.

Useimmiten kesäkeittiössä valmistetaan kalaa, saaristossa kun ollaan. Perheen poika kalastaa, mutta useimmiten ruokapöytään päätyy lohta tai Sannan äidin kalastamia antimia Kustavista.

– Pojalla on tavoitteena saada megahaukia – mitä isompi, sitä hienompi – eikä sellainen oikein toimi ruoanlaitossa. Äiti kalastaa ahventa, kuhaa ja siikaa ja fileoi kalat valmiiksi, Sanna kertoo.

Sannan ja Jannen merenrantatorpassa on tilaa noin 80 neliötä.
Ranta on aikoinaan ruopattu, ja sen keskelle on jätetty tupsu kaislikkoa aallonmurtajaksi. Se toimii: sisäpuolella on aina tyven, ja vesi virtaa ruovikon ympärillä hyvin. Rannassa on suuri nurmialue, jossa voi pelata vaikka sulkapalloa.
Rannan humoristinen kyltti toivottaa kutsutut vieraat tervetulleiksi hauskanpitoon.

Grillaamisen ja ruoanlaiton lisäksi kalastajatorpan kesähuveihin kuuluu saunominen. Sauna lämpiää harva se päivä. Tontilla on myös kaksi puilla lämpiävää paljua, joissa voi rentoutua luonnosta ja auringosta nauttien.

Minne sitten menevät lomailemaan ne onnelliset, jotka voivat asua mökillään? Tietenkin ulkomaille. Sanna on miehensä kanssa kova reissaamaan.

– Loma on sitä, että täältä on lähdettävä pois, muuten on aina jotain tekemistä. On ihanaa päästä suureen maailmaan ja yhtä ihanaa tulla takaisin tänne rauhaan ja hiljaisuuteen.

Sanna saunoo miehensä kanssa harva se ilta. Mökin päädyssä olevaan puusaunaan on itse nikkaroitu lämpökäsitellystä puusta tehdyt lauteet, joiden selkänojan takana on tunnelmalliset valot pimeitä iltoja varten. Vanhat seinät ja katto on hiottu ja käsitelty hopeanhohtoisella saunasuojalla.
Remontissa mökin ikkunoita uusittiin ja niihin lisättiin somat ruudut tuomaan lisää torppamaisuutta. Mökki oli alun perin vihreä, mutta maalattu punamullalla jo aikoja sitten. Sannan mielestä väri sopii erityisen hyvin saaristomaisemiin.

Mökin tunnelmia voi seurata Instagramissa Sannan tililtä: @vanhakalastajatorppa

Julkaistu: 26.8.2020
4 kommenttia