Tamperelaisesta pihapiiristä tulee asuntoja myyntiin harvoin. Sijainti on täydellinen: keskustaan on lyhyt matka, päättyvä tie muuttuu poluksi kohti järvenrantaa, ja sisäpihalla on suuri leikkipuisto. Ei ihme, että Sanna lähti katsomaan rivitalon kaksikerroksista päätyasuntoa oitis, kun huomasi sen tulleen myyntiin. Hän on asunut alueella sekä lapsuudessaan että myöhemmin ex-miehensä kanssa.
– Silloinen asuntoni oli ihan hyvä mutta vähän pieni. Koska uusi suhde Petrin kanssa tuntui vakaalta, ehdotin hänelle muuttoa yhteen. Miksi emme menisi katsomaan asuntoa yhdessä, kun Petri muutenkin jo lähes asui luonamme?
He ihastuivat asuntoon, ja tarjous meni läpi.
Sanna ja Petri Siltalan sekä Sannan lasten ja Elmeri-koiran koti on 1980-luvulla rakennetussa rivitalossa Tampereella.
Klaffilipasto on 1800-luvulta. Kannen alla on työpöytä ja pieniä laatikoita, joihin voi piilottaa aarteita. Tapetti on K-Raudan mallistosta.
Petri ilmestyi Sannan elämään kuin taiottuna – tai elokuvassa. He tapasivat keikalla, jonne Sanna oli mennyt ex-miehensä kanssa. Petri tuli juttusille, mutta illan jälkeen heidän tiensä erkanivat. Sannaa asia jäi kaihertamaan.
– Tein salapoliisityötä ja kaivoin Petrin esiin Facebookista. Puoleen vuoteen ei kuulunut mitään, sillä viestini oli mennyt roskapostiin! Kun Petri vihdoin vastasi, hän muisti minut ja kertoi muuttavansa pian Oulusta Tampereelle.
Ei mennyt kauan, kun Petri vietti kaiken mahdollisen aikansa Sannan ja lasten luona. Siksi oli luontevaa ostaa yhdessä isompi asunto. Nyt pari on naimisissa ja luo hiljalleen omia jouluperinteitään.
Aatu ja Aino tykkäävät joulusta, tietenkin! Tänä jouluna he viettävät sitä äidin ja Petrin kanssa. Jännittävä tunnelma kohoaa pitkin loppuvuotta, kun lapset leipovat, askartelevat ja koristelevat kotia yhdessä äidin kanssa.
Olohuone jatkuu ruokailutilana, joka on kuin entisaikojen sali. Seinälle ripustettu lautaskokoelma on sekoitus Ikean 1700-luvun mallistoa ja tuon aikakauden kiinalaisia lautasia. Tilaa valaisee aito kustavilaisajan kruunu, joka sähköistettiin uudelleen. Aino ja Aatu ihailevat Sanna-äidin kauniisti kattamaa pöytää.
Sisustuksen pienet yksityiskohdat heijastelevat Sannan ihailemaa kustavilaista aikakautta.
Sanna ilahduttaa perhettään usein suklaakakulla, jonka päällä on paksu smetana-suklaakuorrute. Kakkuvati on Arabian, muut astiat ovat Ikean 1700-lukua mukailevaa Neilikkaa, jota Sanna kerää. Sarja on lopetettu, joten osia on nykyään vaikea löytää.
Viime jouluna lapset olivat isällään, joten Sanna ja Petri olivat kahdestaan. He kävivät syömässä joulupäivällisen keskustan hotellissa ja nauttivat loppuajan toistensa seurasta, kuuntelivat hiljaista kotia ja lepäilivät.
– Rakastan joulua. Aloitan tohinat jo lokakuussa tekemällä puksipuun oksista kymmenittäin kransseja myyntiin. Joulunpyhät ovat nopeasti ohi, joten on mukava uppoutua jouluun jo ennen aattoa.
Keittiössä on soma pyöreä pöytä ja tuolit aamiaisia ja kahvittelua varten. Tuolit ovat matkanneet Turusta Tampereelle, pöytä on Tori.fistä. Sanna maalasi kalusteet yhtenäisiksi kauniilla vanhan vihertävällä sävyllä. Kustavilaisen ajan viileä väripaletti miellyttää Sannaa.
Sanna ja Petri poistivat keittiöstä yläkaappeja, joten tila on nyt entistä valoisampi ja avarampi. Parin mielestä keittiön moderni yksinkertaisuus korostaa kauniisti antiikkikalusteita ja nättejä astioita.
Pari teki pientä pintaremonttia, jotta sai kodista omannäköiseksi. He maalasivat seiniä ja purkivat keittiöstä yläkaapit avaruutta lisäämään.
Ikean sohva on koko perheen löhöpaikka. Sanna on tehnyt koko kotiin kustavilaiselle ajalle tyypilliset rullakaihtimet. Myös vaaleat pellavaiset sivuverhot ovat ajanmukaiset.
Olohuoneen kartanomainen tunnelma syntyy muhkeista kalusteista. Gripsholm-nojatuoli on 1700-luvun kopio. Sanna on itse verhoillut kalusteet ajalle tyypilliseen tapaan. Komea antiikkipeili on 1700-luvulta ja matkannut Suomeen Ruotsista. Maton Sanna on saanut vaihtokaupassa.
Yläkerran aulasta on kulku makuuhuoneisiin ja kylppäriin. Sanna on maalannut puolipaneelin suoraan seinään ja rajannut sen liimatulla koristelistalla. Pöydällä on vuosien myötä karttunut kokoelma historiaan, antiikkiin, sisustukseen ja arkkitehtuuriin liittyviä kirjoja.
Kustavilainen tyyli puhuttelee Sannaa. Vaikka koti on 1980-luvun rivitalossa, sisällä tunnelma on kuin loisteliaassa kartanossa.
– Olen ihan hurahtanut kustavilaisten huonekalujen kauneuteen ja aitouteen. Teen hankinto ja harkiten ja tuunaan ja entisöin löytöjäni itse. Innostuin tyylisuunnasta, kun pääsin opiskeluaikana työharjoitteluun paikkaan, jossa pintakäsiteltiin kustavilaisia uusvanhoja huonekaluja. Samalla opin tuon ajan tapakulttuuria.
Sanna on ihastunut kustavilaisen tyylin yksinkertaiseen kauneuteen ja käytännöllisyyteen. Hän alkoi keräillä vanhoja huonekaluja jo 14-vuotiaana. ”Vanhat kalusteet ovat fiksuja: ne miellyttävät silmää ja toimivat arjessa.”
Ainon huoneen lempeä tunnelma syntyy hennon pinkistä värityksestä ja vanhantyylisistä huonekaluista. Kaunis kirjoituspöytä on äidin löytö.
Nukkekoti on Sannan opinnäytetyö Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta. Hän on tehnyt ison osan huonekaluista ja esineistä itse.
Aatun tilavaan kaappiin mahtuu pojan koko vaatevarasto. Kaappi on ostettu vuosia sitten Mirantik-liikkeestä Kangasalta.
Sannan ja Petrin makuuhuone sijaitsee yläkerrassa. Ikean pylvässänky jatkaa sisustuksen
teemaa. Kustavilaisaikaan sänkyyn olisi viritetty paksu verho suojaamaan kylmältä. Nyt kevyt verho on pikemminkin koristeena. Elmeri-koira paneutuu päiväunille pehmoiseen petiin.
Sannan kustavilaiset suosikit
- Kullatut peilit toivat kustavilaisella ajalla (1775–1810) valoa ja tilan tuntua kotiin. Peili moninkertaistaa kynttilänvalon. Minulla on peili lähes joka tilassa.
- Kynttilänjalat ja kynttilät ovat tärkeimpiä sisustusesineitä. Jos lähden reissuun, otan aina mukaan kynttilöitä. Hankin kotiin vain sellaisia kynttilänjalkoja, joille voin tarjota arvoisensa paikan.
- Tekstiileissä suosin hentoja, luonnollisia sävyjä ja aitoja materiaaleja. Niillä luon kotiin lämpöä ja kodikkuutta. Myöhäiskustavilainen aika toi ruutu- ja raitakankaat. Niistä pidän erityisesti.
- Astiat ovat suuri rakkauteni. Aitoja vanhoja posliiniastioita olen kerännyt kirpputoreilta, huutokaupoista ja antiikkiliikkeistä. Kaikki kotimme astiat ovat käytössä.
- Joulukuusi oli harvinainen 1700-luvun kodissa. 1800-luvulla alkoivat yleistyä pikkuiset pöytäkuuset. Kuusen sijaan talot koristeltiin kuusenoksilla. Tapa juontaa juurensa 1500-luvulta. Minäkin tuon mielelläni havuja kotiin.
Katso lisää kuvia Sannan Instagram-tililtä: @hemmahosadaochemil.