Pihalla vastaan tepastelee kanoja, kauempana kaikuu kukon kieku. Sanna Katajainen nostaa ulos katetulle pöydälle tarjottimen, jolla tuoksuvat kahvi ja omatekoinen omenapiirakka. Piirakan Sanna on leiponut läheisellä pellolla kasvaneesta viljasta, jonka hän on myös jauhanut itse. Kahvimaito on tuoretta, lähitilan lehmistä lypsettyä.

Samoja lehmiä Sanna on käynyt lypsämässä majoittamiensa turistien kanssa. Yhdessä matkailijoiden kanssa hän on myös leiponut ja poiminut mustikoita.

– Saunojille teen usein vihdat valmiiksi. Kerran opastin englantilaista nuortaparia niiden käytössä. Mies tuijotti minua järkyttyneenä, kunnes vaimo selitti hänelle, etten minä ole tulossa heidän kanssaan saunaan, Sanna kertoo ja nauraa.

Sanna on pyörittänyt majataloaan Elämys Ämmiä varsinaissuomalaisessa Sauvon kirkonkylässä nyt neljän vuoden ajan. Oikeastaan kyseessä ei ole perinteinen majatalo, vaan Sannan ja hänen puolisonsa Timo Sipon oma koti, jonka he ovat avanneet matkailijoille.

Majoitusta Sanna tarjoaa paitsi erillisissä pihamökeissä ja puuteltassa, myös kahdessa oman kotinsa huoneista. Sanna laittaa ruokaa ja syö aamupalaa yhdessä matkailijoiden kanssa, joita on käynyt tähän mennessä jo neljästäkymmenestä eri maasta.

– Parasta on, kun ihmiset tuntevat olonsa täysin kotoisaksi. Aina vieraat eivät edes sulje huoneensa ovea, kun käyvät nukkumaan, ja saatan nähdä paljaat varpaat pilkistämässä peiton alta, Sanna kertoo.

Vielä viisi vuotta sitten Sannan elämä oli toisenlaista kuin nyt. Hän toimi myyntipäällikkönä kiireisessä elintarvikeyrityksessä. Aikuiset lapset olivat muuttaneet kotoa, ja mieleen hiipi ajatus, onko myyntityö todella sitä, mitä Sanna haluaa loppuikänsä tehdä.

– Töissä oli hyvä draivi päällä ja olin siinä hyvä. Työ oli kuitenkin nopeaa, tuloshakuista ja kuluttavaakin. Olin 47-vuotias, ja työeläkeotteen mukaan pääsisin eläkkeelle 68-vuotiaana. Tajusin, että siihen on 21 vuotta. Halusin ehtiä tekemään jotain muutakin, Sanna kertoo.

Sanna kaivoi laatikosta ruutupaperia ja alkoi kirjata ylös ranskalaisilla viivoilla omia vahvuuksiaan ja taitojaan, joita voisi hyödyntää ja joiden pohjalta voisi alkaa työstää liiketoimintasuunnitelmaa – vaikka ideaa yrityksen toimialasta ei vielä ollutkaan.

Paperille alkoi hahmottua ideoita, jotka liittyivät luontoon ja lähiruoan edistämiseen.

– Minulla oli myös vahva verkosto paikallisten ruoantuottajien kanssa, joita halusin hyödyntää, Sanna muistelee.

Ideat alkoivat hahmottua paperille tammikuussa 2016. Helmikuussa Sanna oli jo ottanut lopputilin myyntipäällikön työstään.

– En pelännyt asiaa yhtään, kun vain päätin, että pärjään. Uskon, että kun sydän on varma päätöksestä, silloin onnistuu varmasti.

Aluksi Sannan ajatuksena oli toimia ainoastaan lähiruoan edistämisen parissa. Majoituspalvelut eivät käyneet aluksi edes mielessä.

Käännekohta tapahtui keväällä 2016, kun Sanna reissasi miehensä kanssa Intian Keralassa. He olivat varanneet netin hotellivarauspalvelun kautta majoituksen paikallisen perheen kodissa. Keskellä viidakkoa sijaitsevaan taloon kuljettiin paikallisbussilla.

– Rakennuksesta tuli vähän mieleen meidän oma koti. Siellä perheen äiti laittoi ruokaa, ja pyysin päästä katsomaan, mitä hän teki. Meidät kutsuttiin perheen kanssa maistelemaan paikallisia ruokia, Sanna kertoo.

Kokemuksesta inspiroituneena Sanna pohti, voisivatko ulkomaalaiset turistit kiinnostua suomalaisesta arkielämästä.

– Ajattelin kuitenkin, että eihän tänne kukaan halua tulla, ei Sauvossa ole mitään, hän naurahtaa.

– Kesällä 2016 kokeilin laittaa kotimme Airbnb-palveluun, ja ensimmäinen varaus tuli heti kahden päivän kuluttua, Sanna muistelee.

Sanna kertoo, että ulkomaiset matkailijat tulevat Sauvoon hakemaan nimenomaan luonnonläheisyyttä. Vajaan 3000 asukkaan kylä sijaitsee meren rannalla, reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Turusta. Varsinainen matkailukunta se ei ole, mutta kesäaikaan kylän väkiluku moninkertaistuu mökkiläisten myötä.

Ulkomaalaisten turistien lisäksi paikassa käy kotimaanmatkailijoita. Kesällä 2017 Sanna opiskeli villiyrttioppaaksi. Aluksi Sanna pyöritti yritystään yksin, mutta kolme vuotta sitten Timo jäi eläkkeelle ja siirtyi auttamaan toiminnassa. Timon käsialaa on muun muassa pihapiiriin maan alle rakennettu savusauna.

Oman kodin avaaminen vieraille ei Sannan mukaan voisi toimia, jos sitä ajattelisi vain liiketoimintana.

– Tämä on ehdottomasti elämäntapa. Vieraista tulee usein ystäviä, jotka tulevat uudestaan käymään ja joihin olemme muutenkin yhteydessä.

Sanna kertoo, että ämmi yrityksen nimessä tarkoittaa isoäitiä.

– Olen lapsenlapselleni ämmi, mutta haluan, että tämä paikka on rauhoittumisen paikka myös muille, sellainen aikuisten mummola, Sanna kuvaa.

Oman mummolansa perustamisen jälkeen Sannan suhde rahaan on muuttunut.

– Myös Intian-reissu antoi perspektiiviä asioihin. Siellä tajusin, että täällä eletään vain kerran, ja elämässä voi tehdä muutakin kuin rahaa. Tulen toimeen vähemmälläkin, Sanna pohtii.

Suhde tavaraan on muuttunut myös Sannan ja Timon toisen intohimon, patikointireissujen ansiosta. Vuonna 2017 pariskunta käveli Camino Francesin eli Espanjan halki kulkevan perinteisen pyhiinvaellusreitin, joka on pituudeltaan 835 kilometriä. Seuraavana vuonna vuorossa oli Portugalin halki kulkeva vaellusreitti.

– Patikointireissuilla olen tajunnut, että materia on vain materiaa ja oikeastaan kaikki tarpeellinen mahtuu selkäreppuun, Sanna sanoo.

Tänä vuonna pariskunnan oli tarkoitus lähteä jälleen Etelä-Eurooppaan, mutta korona muutti suunnitelmia. Vaeltaminen on silti mahdollista.

– Aiomme kävellä Timon kanssa Nuorgamista kotiin Sauvoon. Matka on pituudeltaan 1500 kilometriä. Haluamme patikoinnillamme korostaa kotimaanmatkailun ja puhtaan luonnon ja ilmaston merkitystä, Sanna sanoo.

Patikointi on opettanut Sannalle paitsi materiasta, myös hidastamisesta. Matkalla on pakko keskittyä vain hetkeen. Pitkällä matkalla Sanna on huomannut, ettei määränpää ole todellakaan tavoite, vaan tärkeää on itse matkanteko. Niin kuin elämässä yleensäkin.