Siirtolapuutarhan kasvillisuus on sankkaa heti portilta lähtien. Loppukesällä isohirvenjuurten, kirahvikukkien ja muiden jättiperennojen kukinnot huitelevat lähes omenapuiden latvustojen tasalla.

Pitää huhuilla hetki, ennen kuin puutarhan omistaja Pertti Laitila astuu näkyviin vehreyden keskeltä. Hän johdattaa meidät kasvillisuuden keskelle pitkin kapeaa polkua, jonka molemmin puolin kaartuvat kasvit hivelevät kinttujamme. Pienen mökin kylkeen rakennetussa tilavassa häkissä sirkuttavat eksoottiset riisipeipot eli ”Jaavan varpuset”. Pertin lemmikkilinnut viihtyvät mökillä koko kesän. En enää ihmettele, että paikka tunnetaan tamperelaisen Nekalan siirtolapuutarha-alueen asukkaiden keskuudessa Pertin viidakkona.

– Joskus minulla oli puutarhalleni jonkin näköinen suunnitelma, mutta ei enää. Fakta on, että tilaa ei enää ole. Kasvit levittäytyvät toistensa päälle ja kasvavat monessa kerroksessa. Viiden vuoden välein otan jonkin kasvilohkon ylös ja teen kokonaan uusiksi, Pertti kertoo.

Hän osti siirtolapuutarhamökkinsä vuonna 1995. Mökin ympärillä oli perinteinen hyötykasvipiha, nurmikkoa ja marjapensaita. Parinkymmenen vuoden aikana puutarhan kasvilajisto on muuttunut yhä runsaammaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Ensin Pertti kävi läpi kaikki tavallisimmat kasvit. Sitten syttyi halu kokeilla mahdollisimman eksoottisia lajeja. Nykyään hän innostuu erikoisuuksista.

– Minua kiehtoo se, etten tiedä etukäteen miten kasvi menestyy. Talvehtiiko se ensinkään vai valtaako vauhdilla koko tontin. Koko olemus on tärkeä, pelkkä kaunis kukka ei riitä. On kiehtovaa seurata kasvien oman tahdon toteutumista. Ne siirtyvät kasvamaan haluamalleen paikalle, tekevät siementaimia ja risteytyvät keskenään. Pikkupoika minussa hykertelee, kun näen kasvien kilpailevan keskenään. Annan esimerkiksi alppikärhön kiivetä pitkin omenapuuta.

Pertistä on aina yhtä mahtavaa nähdä kasvin kukkivan ensimmäistä kertaa. Viimeksi hän yllättyi esimerkiksi piippuruohon siemenkotien kauneudesta. Hieman myöhemmin hän yllättyi, ettei missään kasvikirjallisuudessa kerrota, että kasvi leviää hurjasti juurirönsyjen avulla.

Suuri osa aarteista on kasvatettu itse siemenistä, joita Pertti tilaa esimerkiksi Virosta, Turun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta tai Maatiaiselta. Puutarhan perälle piiloutuvat kenno- ja muovihuoneet ovat täynnä uusia perennojen taimia tämän vuoden kylvöistä. Täältä Pertti hakee esimerkiksi talven tuhoamien kaunokaisten tilalle uusia. Hän tosin tunnustaa, että joinakin vuosina hän huomaa vasta syksyllä, ettei ole muistanut istuttaa yhtään uutta taimea.

Keräilyinnon tuloksena pihalla kukkii keväällä noin 60 erilaista sipulikukkaa. Varovaisen arvion mukaan lajeja ja lajikkeita on noin 300. Joukkoon mahtuu esimerkiksi parikymmentä erilaista kuunliljaa, miehenmittaiseksi hujahtanut jättikarhunputki, Tukholman puutarhamessuilta löytyneitä valkoapilan erikoismuotoja, erilaisia valkovuokkoja sekä keltakatkero, joka saavuttaa kukintaiän vasta usean viljelyvuoden jälkeen.

Siellä täällä kasvavat keskenään risteytyneet kurjenpolvilajikkeet muistuttavat vaiheesta, jolloin Pertti halusi haalia mahdollisimman monia suvun edustajia. Se osoittautui kuitenkin monille kurjenpolville liian varjoisaksi.

– En luovu mistään kasvista tarkoituksella. Jos kasvi ei viihdy, se on luonnon valinta. Ruukutan jakotaimet ja muut ylimääräiset kasvit, koska en raaski heittää niitäkään pois.

Pertin puutarhan muuta ympäristöä kosteammassa pienilmastossa on niin hyvät kasvuolot, että kasvimenetyksiä tapahtuu harvoin. Kaikki kasvit on lisäksi istutettu kohopenkkeihin eli pohjamaata korkeammille multapedeille. Liika kosteus valuu niistä pois, mikä parantaa arkojenkin lajien talvenkestävyyttä. Pertti ei suojaa mitään aarteitaan talven varalle. Keväällä kohopenkki lämpenee nopeasti, joten kasvit saavat hyvän kasvustartin.

Koska maanpinta on täysin kasvikerrosten peitossa, kosteus säilyy niin hyvin, että kastelulle ei yleensä ole tarvetta. Kesäaikaan puutarha vaatii Pertin mielestä enimmäkseen vain säännöllistä raivaamista ja kitkemistä. Kasvirunsaudesta kertyy niin paljon lehtimassaa, että viiteen kompostiin tulee jatkuvasti täytettä.

Siementaimia putkahtelee esiin runsaasti Pertin siirtolapuutarhassa, sillä hyvissä kasvuoloissa kasvit pyrkivät innolla lisääntymään. Uusien alkujen syntyyn vaikuttavat myös puutarhan kaksi mehiläispesää. Mehiläiset lisäävät Pertin kokemusten mukaan tuntuvasti hyötykasvien satoa, mutta samalla ne vaikuttavat suotuisasti myös koristekasvien pölytykseen. Taimia karsiakseen Pertti pitääkin aina puutarhaveistä taskussaan, jotta voisi poistaa ylimääräiset siemenkodat heti huomatessaan.

Tiheä kasvillisuus vaimentaa vilkkaan siirtolapuutarhaympäristön äänet olemattomiin. Pertin puutarhan viehättävä äänimaailma syntyy omien lemmikkilintujen sekä suojaisassa kasvillisuuden seassa viihtyvien luonnonlintujen laulusta. Luonnonmukaisessa lammikossa kurnuttavat sammakot. Vesi houkuttelee paikalle myös kosteudesta pitäviä korentoja.

Sirolla saniaiskasvilla on poikkeuksellinen lehdistö. Lehtiruodit ovat kiiltävän mustat.

Valon tarve: varjosta puolivarjoon

Korkeus: 30–50 cm

Ruusunpunakukkainen laji on hyvin vaatimaton kasvupaikan suhteen. Tuoksuu vahvasti.

Valon tarve: varjosta puolivarjoon

Korkeus: 15–40 cm

Kukinta-aika: kesä–syyskuu

Kevään ensimmäisiä kukkijoita. Poista kuihtuneet kukinnot, jotta lehdet pysyvät kauniina.

Valon tarve: varjosta puolivarjoon

Korkeus: 25–30 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Lehtikuvioissa on kaunis kontrasti. Leviää innolla, poista siemenkodat heti kukinnan jälkeen. Sopii vasta-alkajille.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 50 cm

Kukinta-aika: kesä–heinäkuu

Monia maksaruohoja korkeampi laji menestyy myös normaalia kosteammilla kasvupaikoilla.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 30–40 cm

Kukinta-aika: heinäkuu

Kestävä kasvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Älä käsittele sitä paljain käsin.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 50–80 cm

Kukinta-aika: kesä–heinäkuu

Peiteperenna leviää hillitymmin kuin tavallinen vuohenputki, mutta vaatii rajatun kasvupaikan.

Valon tarve: auringosta varjoon

Korkeus: 20–40 cm

Nekalan siirtolapuutarhassa esiintyvä vanha tuntematon lajike on kestävä ja näyttävä.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 60–70 cm

Kukinta-aika: kesä–heinäkuu

Jos haluat tiiviin matalan kasvuston, leikkaa versoja useita kertoja touko–heinäkuussa.

Valon tarve: puolivarjoon

Korkeus: noin 50 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Pystykasvuinen, kestävä ja näyttävä loppukesän keltainen kukkija. Sopii myös leikkokukaksi.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 150 cm

Kukinta-aika: heinä–syyskuu

Piippuköynnöksen harvinaisen sukulaisen varsi on loivasti mutkitteleva. Kukat tulevat lehtihankoihin.

Valon tarve: varjosta puolivarjoon

Korkeus: 30–100 cm

Kukinta-aika: heinä–elokuu

Perinnekasvi pysyy siroudestaan huolimatta hyvin pystyssä. Lajista on myös valkokukkainen muoto.

Valon tarve: varjosta puolivarjoon

Korkeus: 50–150 cm

Kukinta-aika: kesä–heinäkuu