Naapurisopu säilyy yleensä helposti, kun metelin tasosta, pihan hoidosta, kotieläimistä ja aidoista ollaan samaa mieltä. Malttia voi kuitenkin olla vaikeaa säilyttää, jos viereisellä tontilla tapahtuu jotakin häiritsevää. Varsinainen kiista puhkeaa monesti vasta usean pienen ärsyyntymisen seurauksena.
Paras tapa tarttua asiaan on keskustella naapurin kanssa suoraan, rauhallisesti ja provosoitumatta. Lähtökohta on se, ettei arvostele suoraan naapuriaan. Varmasti paras tapa ehkäistä kiistoja ja lopettaa ne lyhyeen on olla itse hyvä naapuri.
Joustavuus ja erilaisuuden sietäminen ovat tärkeitä ominaisuuksia kaikessa kanssakäymisessä. Mitä tahansa ei kuitenkaan tarvitse sietää. Jatkuva puolin ja toisin huutelu johtaa yleensä jonkinlaisen aidan rakentamiseen, jotta tonteille saadaan edes välirauha.
Ulkopuolista apua kiistaan
Naapuruussuhteista on olemassa vanha, osittain uudistettu yleislaki, naapuruussuhdelaki. Joskus naapurin teko täyttää rikoksen tuntomerkit, jolloin sovelletaan rikoslakia.
Epäselvissä tapauksissa neuvoa voi kysyä vaikka asianajajalta. Se ei yleensä maksa mitään. Asianajaja kyllä kertoo, jos tapauksen puiminen puhelimessa kestää niin pitkään, että se on muuttumassa maksulliseksi.
Mykkäkouluun ajautuneet naapurukset voivat pyytää myös sovitteluapua.
Jos kumpikaan osapuoli ei ole muuttamassa muualle, naapurikiistat täytyy joka tapauksessa sopia jossakin vaiheessa. Tilanteesta pääsee sitä pienemmällä harmilla, mitä aikaisemmin sovinto onnistutaan tekemään.
Asiantuntija: lakimiesneuvoja Seppo Kauppila, Suomen Omakotiliitto
Lisätietoja: Omakotiliitto: Hyvän naapurisovun julistus
