Kotivinkki

Sailan kirjotut taideteokset ovat kuin sadusta – ”Langoilla maalaaminen tyhjentää mieleni ja opettaa kärsivällisyyttä”

Sailan kirjotut taideteokset ovat kuin sadusta – ”Langoilla maalaaminen tyhjentää mieleni ja opettaa kärsivällisyyttä”
Taidegraafikko ja taiteilija Saila Kleine Staarman rentoutuu kirjomalla taideteoksia. Inspiraationa toimivat luonto, eläimet ja muiden maiden käsityöperinteet. Joskus työ saattaa imaista mukaansa kahdeksikin viikoksi.
Julkaistu: 29.12.2020

"Kutsun kirjailutyyliäni langoilla maalaamiseksi. Olen itseoppinut, eivätkä oikeanlaiset pistot ole minulle tärkeitä. Pystyn kuljettamaan lankaa kankaalla vapaasti eri suuntiin, vähän kuin sivellintä paperilla. Akvarellimaalaus onkin toinen rakas harrastukseni. Värisilmäni on kehittynyt maalatessa niin, että kykenen myös kirjaillessani näkemään langoilla aiheen vaivatta silmieni edessä.

Kylätie on yksi Saila Kleine Staarmanin suuritöisimmistä kirjailuista. Maisemaan meni kaksi viikkoa. Hän kirjoi aamusta iltaan, eikä malttanut laskea työtä käsistään, vaikka yleensä jaksottaakin työskentelyään. ”Mieheni vitsaili, että se on kasvanut kiinni käteeni.”
Saila löysi äitinsä jäämistöstä kirjailutöitä. Ne ovat hänen aarteensa, sillä hän ei tiennyt äitinsä kirjoneen. Kuvassa on Sailan töitä.
Saila on yhdistellyt satumaisemassa eri tekniikoita. Ensin hän maalasi pellavakankaalle maiseman akvarelliväreillä ja kirjoi sitten päälle. Menetelmä säästää kirjontatunteja.

Inspiroidun valosta ja varjoista, ilman niitä töistä tulee pliisuja. Syksyn matalalta paistava aurinko luo maisemaan upeita viistoja ja voimakkaita varjoja. Haluan niiden välittyvän töistäni. Saatan istua ulkona puutarhassani kirjontatyöni kanssa ja valita luonnosta oikeita värejä. Minulla on vanhassa suuressa matkalaukussa niin mittava lankakokoelma, että löydän sieltä aina prikulleen oikean sävyn.

Haluaisin kirjoa menneitä rakennuksia ja perinnemaisemia, sillä minua harmittaa, että Suomessa hävitetään niin paljon vanhaa. Olisi hienoa, jos voisin säilyttää niistä muiston seuraaville sukupolville.

Kerran lähdin metsään mustikkaan ja istuinkin mättäälle kirjomaan.
Käsityöt ovat Sailan ekologinen tapa matkustella maailmalla. Hän on syventynyt kirjaston avulla niin Siperian kuin Etelä-Amerikan kansojen käsitöihin. Saila saattaa pysähtyä juttelemaan kadulla, jos äkkää jonkun päällä hienon perinnevaatteen. ”Kerrankin päädyin teelle ennestään tuntemattoman pakistanilaisrouvan kanssa”.
Pahville maalattuihin korvakoruihin ovat päässeet killumaan Sailan kunnioittamat presidentit.

Langoilla maalaaminen on opettanut minulle kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Siinä missä akvarellimaalaus valmistuu välillä hetkessä, kirjontatyötä ei koskaan saa yhdeltä istumalta valmiiksi. Rauhoitun paikoilleni kirjoessani, kun en muuten oikein osaa.

En muista, että olisin koskaan purkanut mitään. Voin kirjoa langoilla uutta vanhan päälle tai vain tyytyä tekemääni. Virheitä saa tulla, ja ne saavat näkyä. Ideakin saa muuttua matkalla. Kirjontaharrastuksen myötä minusta on tullut armeliaampi ja joustavampi niin itseäni kuin muita kohtaan.

Saila inspiroituu maalauksista, valokuvista ja maisemista. Usein teosten aiheet kumpuavat yhteensulautuneista muistikuvista.
En pura mitään. Virheitä saa tulla, ja ne saavat näkyä.
Eläinaiheet ovat haastavia kirjailtavia, sillä niihin on esimerkiksi kasveja vaikeampi saada eloa. Nyt malliksi on päässyt Sailan venäjänvinttikoira Velmu. Perheeseen kuuluu myös mäyräkoira, koirasusi, vuohia ja kanoja.
Sailan rakkaan koiran, alaskanmalamuutti Jurin, kuva on ollut vuosien varrella aina uuden takin selkämykseen kiinnitettynä. Se on myös hänen ensimmäinen kirjailutyönsä.

Usein tolkutettu sääntö kuuluu, että kirjontatyön pitäisi näyttää samalta molemmilta puolilta. Ei todellakaan tarvitse. Oivallus on vapauttanut minua tosi paljon.

Olen kirjonut autossa, bussissa, junassa ja veneessä. Kirjailutöissä on mahtavaa se, että voin kuljettaa niitä helposti mukanani.

Kerran lähdin metsään mustikkaan ja istuin lopulta kuitenkin mättäälle kirjomaan. Mustikat jäivät poimimatta. Meillä on meri kodin lähellä, ja istun usein myös rannalla kirjomassa. Langoilla maalaaminen tyhjentää mielen, vaivun silloin kevyeen transsiin."

Saila on yhdistellyt seinävaatteessa kirjontaa ja kangastilkkuja omista ja lastensa vaatteista. Aiheena oli elämänpuu, mutta työstä tulikin elämän kukkakimppu. Sinivalkoisen maljakon hän on maalannut kangaspalalle.
Kommentoi »