Olen harjaantunut vanhassa talossani yhden lajin mestariksi – vaikka kerran tarvitsin apuun naapurin kuulantyöntäjäveljekset
Kirjailija Saila-Mari Kohtalan mielestä oman talon omistamisen parhaita puolia on täydellinen vapaus. ”Saan pähkäillä maalien sävyjä rauhassa vuositolkulla ja siirrellä huonekaluja milloin haluan, aivan minne haluan”, hän kirjoittaa.
Taloni on erittäin viihtyisä jo sellaisenaan, mutta kesällä tiedossa on kaikenlaista pientä pintaremonttia. Rakastan eniten suunnitteluvaiheita, mutta olen visioinut näitä projekteja mielessäni niin pitkään, että alan hermostua itselleni.
Olen ailahdellut tapetoinnin, lumppupaperin, maalaamisen, pellavaöljymaalin, savimaalin ja jopa savirappauksen välillä jo monta vuotta. Olen myös miettinyt, että ottaisin kuitenkin kaikki vanhat pinnat pois, pinkopahvittaisin ja sitten vasta tapetoisin. Tekniikan lisäksi olen pähkinyt värejä ja mahdollisten tapettien kuoseja loputtomiin.
Olen jumissa. Myönnän sen.
”Rakastan eniten suunnitteluvaiheita, mutta olen visioinut näitä projekteja mielessäni niin pitkään, että alan hermostua itselleni.”
Nyt ajattelin kuitenkin repäistä ja maalaan makuuhuoneet reippaasti suoraan vanhojen tapettien päälle. Lisäksi yhdessä pienemmässä huoneessa paperoin sinne toissa kesänä laitetut kuitulevyt ja maalaan sitten nekin.
Vielähän tässä ehtii värejä arpoa, mutta nyt olen sentään kussakin huoneessa jo oikeiden sävyjen jäljillä. Makuuhuoneeseeni tulee harmaansinervä Fog in France, vierashuoneeseen hennon vihreä Mint in Mexico ja pikkuhuoneesta tulee haalean persikkainen Nude in Nizza. Ainakin nimet ovat lupaavat!
”Apuun tulee paikallinen luottoremonttimieheni, eläkkeellä oleva Pentti.”
Ja jos kaikki menee pieleen, pitää pohtia asiat taas kokonaan uusiksi. Onneksi voin rauhassa kokeilla ja testailla, eikä ole kiire minnekään.
Apuun tulee paikallinen luottoremonttimieheni, eläkkeellä oleva Pentti. Hän fiksailee kohtia, joita en itse osaa: irronneita ikkunalautoja, puuttuvia katto- ja lattialistoja ynnä muuta. Voisin opetella tekemään enemmän, mutta pidän siitä, että voin työllistää paikallisia tekijöitä.
”Saan myös suurta iloa, kun vieraani ihmettelevät, miten olen saanut yksin siirrettyä kaiken.”
Mutta yhden asian sentään osaan jo todella hyvin. Olen oppinut apinan raivolla siirtämään huonekaluja huoneesta toiseen aivan itsekseni. Harjoittelua se kyllä vaati, mutta nyt olen jo aika mestari. Käytän apuna vanhoja räsymattoja, ja pystyn tätä nykyä siirtämään talon painavimmatkin, täyspuiset talonpoikaishuonekalut ihan minne vaan.
Ja on sitä siirreltykin! Saatan saada inspiraation uuteen järjestykseen ihan milloin tahansa. Niihin ideoihin tartun saman tien, enkä odottele vuosia, kuten maalausprojektieni kanssa. Olen analysoinut tämän siten, että huonekalujen siirtely on toki vaivalloista ja raskasta mutta kuitenkin hyvin nopeasti palkitsevaa ja ennen kaikkea täysin ilmaista hupia.
Saan myös suurta iloa, kun vieraani ihmettelevät, miten olen saanut yksin siirrettyä kaiken. Ja onhan se myös mahtavaa kuntoilua.
”Oman talon omistamisen parhaita puolia on tämä täydellinen vapaus.”
Mutta yksi kaappi oli poikkeus. Liinavaatekaappini on niin korkea, että jäin suorastaan vaarallisesti jumiin ovensuuhun. Sain lopulta kaadettua kaapin hallitusti patjan päälle. Sitten kutsuin apuun naapuritalon riuskat kuulantyöntäjäveljekset Pentin ja Niilon, ja siitäkin selvittiin.
Oman talon omistamisen parhaita puolia on tämä täydellinen vapaus. Saan pähkäillä maalien sävyjä rauhassa vuositolkulla ja siirrellä huonekaluja milloin haluan, aivan minne haluan.
