Peseydyn mökilläni koirien uima-altaassa – luksus-spa maksoi noin 50 euroa
Kun kakkoskotina toimivassa vanhassa talossa ei ole saunaa eikä putkituksia, vaatii peseytymisen järjestäminen mielikuvitusta. ”Aina ei tarvita isoa remonttia ja muhkeaa budjettia, vaan nokkeluutta ja sopivasti kylähullua mieltä”, kirjailija Saila-Mari Kohtala kirjoittaa.
Talollani ei ole saunaa. Lupa sen rakentamiseen pihan luhtiin on ollut jo vuosia, mutta tiukan rahatilanteen vuoksi asia on siirtynyt. Taloa ei ole myöskään putkitettu, mutta pihalla on kesävesihana, joka suljetaan talveksi. Peseytymisen järjestäminen on vaatinut pitkällisiä pohdintoja ja aikamoista nokkeluutta.
Ensin ajattelin hankkia puilla lämmitettävän vesipadan ja yksinkertaisesti vain peseytyä alasti pihalla biohajovia tuotteita käyttäen. Kylän pääraitti kulkee talon editse, ja vaikka pihallani on satavuotisia jättimäisiä kuusia, en kuitenkaan löytänyt pihaltani nakuiluni kestävää nurkkaa. Lisäksi isot padat olivat hirvittävän kalliita.
Sitten ajattelin lämmittää veden vedenkeittimellä tuvassa ja hankkia usb-suihkun sekä suihkuteltan, jossa voisin nakuilla rauhassa. Suihkuteltta ei kuitenkaan ollut esteettisesti miellyttävä vaihtoehto. Ladattavan suihkun sentään hankin, se on todella kätevä vempain.
”Peseytymisen järjestäminen on vaatinut pitkällisiä pohdintoja ja aikamoista nokkeluutta.”
Tarkastelin luhtiani uudestaan. Se on kaksiovinen, suloinen pieni hirsirakennus. Toiselle puolelle olin jo raijannut kaikki puutarhatyökalut, pyörät sun muut. Se puoli, johon saunan piti tuleman, oli tyhjänä, mutta siellä ei voinut suihkutella, koska hirsilattia ei kestä vettä.
Selailin hävyttömän pitkään erilaisia vaihtoehtoja, kunnes päädyin ostamaan koirien uima-altaan. Luit oikein – koirien altaan. Se ei ole puhallettava, vaan matalareunainen pienehkö muoviallas, ei liian suuri, mutta ei liian pienikään. Tarkoitettu keskikokoisille koirille. Ja näköjään maalta vanhoja taloja ostaville, pienibudjettisille, keski-ikäisille spa-naisille.
Siistin luhdin mahdollisimman hyvin. Laitoin ikkunaan vanhan pitsiverhon ja levitin altaan nurkkaan. Ostin kaksi vesiämpäriä, kauhan, kylpytakin ja lattialle pienen suihkumaton. Tilasta tuli söpö kuin mikä, luksusspa suorastaan.
”Uima-allas on tarkoitettu keskikokoisille koirille. Ja näköjään maalta vanhoja taloja ostaville, pienibudjettisille, keski-ikäisille spa-naisille.”
Kesävesihana on ihan vieressä, joten kylmä vesi on kätevä noutaa. Veden keittäminen tuvassa ja sen juoksuttaminen salaiseen spahani oli kuitenkin hyvin työlästä. Myös altaan tyhjentäminen oli tuskainen tehtävä.
Mietin taas rauhassa seuraavaa siirtoani, kunnes talon sähköt oli pakko uusia. Poikkeuksellisen fiksuna pyysin sähkömiestä vetämään sähköt myös luhtiin. Sähkötöiden jälkeen tuvan hella saatiin vihdoinkin käyttöön, ja ylimääräiseksi jäänyt keittolevy siirtyi spahan. Hankin jättimäisen kattilan, jossa vesi on nyt helppo kuumentaa. Hieman jälkijunassa tajusin myös, että usb-suihkuhan on käytännössä pieni vesipumppu ja altaan veden voi poistaa sillä ja imeyttää turvallisesti maahan.
Kaikki on nyt optimoitu! Veihän se kolme vuotta aikaa, mutta hiljaa hyvä tulee. Rahaa meni ehkä 50 euroa. Sähkötyöt toki maksoivat, mutta sähköt oli uusittava joka tapauksessa.
En ole megalomaaninen saunaihminen, joten saunalla ei vieläkään ole kiire. Pärjään itseviritetyllä spallani vielä pitkän tovin. Aina ei tarvita isoa remonttia ja muhkeaa budjettia, vaan nokkeluutta ja sopivasti kylähullua mieltä.
