Runoilija Heli Laaksonen elää ilman sisävessaa, tv:tä ja jaloissaan joskus kolmetkin villasukat: ”Mitään ei muuteta, ellei se ole rikki”
Sisustus
Runoilija Heli Laaksonen elää ilman sisävessaa, tv:tä ja jaloissaan joskus kolmetkin villasukat: ”Mitään ei muuteta, ellei se ole rikki”
Runoilija Heli Laaksonen ja hänen puolisonsa Miikka Lappalainen asuvat 140-vuotiaassa maalaistalossa Raumalla vähillä mukavuuksilla. Talossa on säästetty niin paljon vanhaa, kuin mahdollista, sillä pariskunnalle arvokkainta on vanhan talon henki ja kauneus.
27.9.2019
 |
Unelmien Talo&Koti
Muutamalla naulalla kiinnitetyn 1970-luvun muovimaton alta paljastui täydellinen vihertävän harmaa puulattia. Myös seinäpanelointi, kattolaudoitus ja listoitus ovat alkuperäiset. Ne on pidetty puhtaana ja viimeksi maalattu sotien jälkeen. Astiakaappi on ostettu Uudestakaupungista P.H. Virtasen osto- ja myyntiliikkeestä.

Tuvan narahteleva lattia, elämää nähneet seinät ja lounaissuomalainen rauha viehättävät runoilija Heli Laaksosta. Hän on asunut kahdeksan vuotta avomiehensä Miikka Lappalaisen kanssa 140-vuotiaassa Perävainio-maalaistalossa viljavan pellon laidassa. Talo on täynnä vanhoja tavaroita, joista molemmat pitävät. Miikka oli kerännyt niitä jo vuosia ennen kuin pariskunta muutti yhteen.

Talvisin Reino-puuhellassa on aina tuli ja leivinuunissakin usein. Isot punakeltaiset kattilat toimivat vedellä täytettyinä lämmönvaraajina. Seinällä on Turusta hankittu Leonardo Nievan pellille maalaama näkymä Aurajokeen.
Keittiönurkkaus on alkuperäinen, mutta beigen sävyn Heli korvasi Uulan maaleilla: vanhanajan vihreällä, häränverenpunaisella ja venäjänsinisellä. Ruusutarjotin suojaa seinää roiskeilta. Mikro on alakaapissa piilossa. Hellan yllä on Helin maalaama maustekaappi ja tallinnalaisesta taidekoulun varastomyynnistä ostettu asetelmamaalaus.
Vanhan taittopöydän ympärillä tuolit ovat paitsi eriparisia myös eri tavoin epämukavia mutta luonteeltaan kivoja. Sivustavedettävän yllä on Miikka Lappalaisen kalevalainen valokuva kurkien syysmuutosta sumuaamuna. Arkistohylly on Bore-laivan jäämistöstä. Hylly löytyi Pimee vintti -liikkeestä.

Miten päädyitte maalaistaloon Kodiksamin kylään?

Etsiessämme yhteistä kotia kävimme kolmessakymmenessä talossa. Rakastamme vanhoja miljöitä, joita on enää tosi vähän. Joko ne ovat lahonneet tai talon henki on pilattu yliremontoimalla. Tätä oli pidetty hyvin eikä muutoksia oltu tehty liikaa. Entiset omistajat olivat hyvällä tavalla nuuka ysikymppinen pari, jolle esimerkiksi välttivät hyvin 1900-luvun alun ikkunat.

Kun aitasta löytyneen jumppapallon päällystää patalapuilla, syntyy yllättävä keikkalavastus "Aurinko. Porkkana. Vesi" -runokirjan kiertueelle. Patalappuja Heli on hankkinut muun muassa Rauman SPR:n kirpputorilta, jossa hän käy usein.
Kynnykset ovat kuluneet pehmeiksi ja sielukkaiksi.

Mitä mukavuuksia talossa on?

Myönnytys mukavuuksille on teettämämme porakaivo, josta tulee boilerin kautta lämmin vesi keittiön hanaan. Tuntuisi liian romanttiselta kuumentaa pesuvesi kattilassa. Talossa on kaksi hanaa, keittiössä ja hampaidenpesukomerossa, mutta suihku ja pesukone ovat pihasaunassa. Tuntuisi hullulta peseytyä sisätiloissa. Meillä on vain ulkohuussi. Siihen tottuu helposti.

Helin kotona ei ole televisiota, ja radiokin avataan vain, kun sitä kuunnellaan.
Porstuaan Heli kokoaa kauniita esineitä hevosenvaljaista narurykelmiin. Helin ruosteisesta ojalapiosta taiteilema Nykyajan madonna -teos on myyty ja odottaa noutajaa.
Miikan edesmenneen äidin, keraamikko Raija Tuumin vintiltä löytyi hänen Ateneumin opiskeluaikana tekemänsä linolaatat. Niillä tehtiin Helin "Aurinko. Porkkana. Vesi." -runokirjaa varten grafiikan vedokset.
Lattiaan oli vedon takia laitettu kuitulevy ja muovimatto, mutta meille estetiikka on tärkeämpää kuin maallinen veto.

Mitä remontteja Perävainio on kokenut?

Mitään ei muuteta, ellei se ole rikki. Ulkolaudoitusta paikkailtiin ja kattoa uusittiin osin. Muutamaa huonetta on hiukan maalattu ja tapiseerattu. Tapetit ostimme Pihlgren & Ritolasta, jolla on vanhaa tunnelmaa henkiviä paperitapetteja.

Työhuoneeni katosta poistettiin pinkopahvi, ja alta paljastui kaunis katto. Lattiaan oli vedon takia laitettu kuitulevy ja muovimatto, mutta meille estetiikka on tärkeämpää kuin maallinen veto. Jahkaamme vielä, mitä sille tehdään. Nyt huoneen toisella puolella on kaunis ja kylmä lautalattia, ja toisella puolella ruma mutta lämpimämpi muovimatto-kuitulevy.

Kirjastohuoneessa on niukasti valoa, mutta keskipäivän aikaan on hyvä maalata. Taustalla on yksi talon kymmenestä kirjahyllystä, Miikan nikkaroima.
Kirjastossa on jäljellä harvinaista korkkimaton korviketta, 1920-luvun stragula-mattoa. Kuluneet kynnykset näyttävät sielukkailta.
Ihmiselle kasvaa tottumus ja talvikarva, ja aina voi siirtyä lämpimämpään paikkaan tuvassa.
Kesäsali rakennettiin alun perin kinkereitä varten, ja nykyäänkin sitä vain käydään ihailemassa. Oven olivat edelliset asukkaat levyttäneet umpeen. Oven päälle löytyi talon alta sopiva, kenties alkuperäinen karmilauta. Sivulaudat Miikka höyläsi vanhalla listahöylällä. Väri on Uulan Myrsky, ovessa on sävy Tähkä.

Et valittele kylmiä lattioita ja vetoisia nurkkia. Miten niihin tottuu?

Tuntuu luontevalta kantaa talvella puita ja pohtia oikeanlaista vaatetusta. Ihmiselle kasvaa tottumus ja talvikarva, ja aina voi siirtyä lämpimämpään paikkaan tuvassa. Pitkän pakkasjakson jälkeen käy häivähdyksenomaisesti mielessä, että jollain voi olla helpompaa. Lämmitys hoituu puilla ja parilla sähköpatterilla, mutta talvella pidämme lämpimänä vain tupaa ja kahta kamaria.

Miikan valokuvaushuoneessa on laitilalaiselta Hennon kirpputorilta ostettu rengin kaappi. Sen päällä on vanhoja kylmäliimapurkkeja. Seinä on maalattu keltaiseksi 1970-luvulla.
Lukijoiden lähettämiä villasukkia on suuri pärekopallinen. Siitä vieraat saavat valita itselleen sopivat. Talviaikaan kannattaa pukea kolmet sukat päällekkäin.

Mitä koti merkitsee sinulle ja missä siellä viihdyt parhaiten?

Tupakeittiö on lempipaikkani. Lähes kolmimetrisen ruokapöydän äärellä luen lehtiä, kirjoitan, maalaan, meikkaan ja syön. Kun maailma murjoo, käperryn kotiin. Täällä ei tarvitse ottaa iloista ilmettä ketään varten. Mokkulammekin on sopivan hidas. Pidän siitä, että on kaunista ja ääniympäristö on miellyttävän rauhallinen: ei hurisevaa ilmalämpöpumppua tai mölisevää telkkaria. Radiokin avataan vain, kun sitä kuunnellaan. Taide on minulle tärkeää, ja sitä voisi kodissa olla enemmänkin. Jos saan kaksi tuhatta runokirjaa myytyä, ostan Kati Mikolan maalauksen.

1870-luvulla rakennettu Perävainion talo sijaitsee Rauman Kodiksamin kylässä. Pihapiirissä on kymmenen rakennusta sikalasta konehalliin.
Suihku ja pesukone ovat pihasaunassa. Salvassa roikkuva rikkalapio kuuluu Rikkala-sarjaan, johon Heli on maalannut yhdelle puolelle rikkakasveja ja toiselle runosäkeitä. Itse tehty varpuluuta on saatu naapurilta.
Miikka on tehnyt pihakoivujen kylkeen komeat rautahirvet, joihin naapurin hirvikoiratkin ovat jo tottuneet. Perävainion talon kuisti on rakennettu sotien jälkeen. Ovet ja kuisti on maalattu muutama vuosi sitten, ja punamullan uusiminen on edessä lähivuosina.
11 kommenttia