Kotivinkki

Päätä poimia roska maasta joka päivä, kehottaa Roskapäivä-projektin Teemu Oinio

Päätä poimia roska maasta joka päivä, kehottaa Roskapäivä-projektin Teemu Oinio
Teemu Oinio kuvaa roskia Instagramiin ja kerää ne mennessään. Roskien kerääminen avaa hänen mukaansa silmät jäteongelmalle, mutta auttaa myös suhtautumaan siihen uudella tavalla.
Julkaistu: 24.9.2021

Puiden oksilla roikkui täysiä koiran­kakka­pusseja. Maassa lojui suklaa­patukan käärepapereita ja tupakan­tumppeja.

Tältä näytti Helsingin suurimmassa puistossa Keskus­puistossa, kun Teemu Oinio ryhtyi käymään siellä lenkeillä Sulo-­koiransa kanssa.

Elettiin kevättä 2018. Niihin aikoihin Oinio oli vastikään muuttanut uuteen kotiin puiston kupeeseen puolisonsa ja silloin puolivuotiaan lapsensa kanssa. Koira­lenkeillä hän alkoi kiinnittää huomiota roskan määrään.

– Keskuspuiston pitäisi olla kaupunkilaisten hieno yhteinen ulkoilualue, mutta roskaa riitti. Se hätkähdytti ja sai silmäni avautumaan roskaongelmalle, Oinio sanoo.

Roskaantuminen uhkaa myös omaa Itämertamme, jonka rannoilta kerätystä roskasta iso osa on muovia.

Maailman talousfoorumi ja Ellen MacArthur -säätiö varoittivat vuonna 2016 julkaistussa raportissa, että vuoteen 2050 mennessä merissä on enemmän muovia kuin kalaa, jos nykyinen roskaamisen tahti jatkuu.

Moni suomalainen kauhistelee uutiskuvia valta­merien roskapyörteistä ja kaukomaiden roskaisista rannoista. Silti roskaantuminen uhkaa myös omaa Itämertamme, jonka rannoilta kerätystä roskasta iso osa on muovia.

Oinio kävi keräämässä roskia pois Keskuspuistosta mutta tunsi, ettei se yksin riitä. Hän toivoi, että muutkin heräisivät hänen tapaansa huomaamaan, että roskaa riittää myös melkein kaikkien kotinurkilla. Ja ihmisen käsistä roskat ovat peräisin.

Oinio otti roskienkeräysretkellä valokuvia löytämistään roskista. Kotona hän perusti hetken mielijohteesta Instagramiin Roskapäivä-nimisen tilin, jonne hän latasi kuvat. Kavereilta ja perheeltä tuli oitis hyvää palautetta, joten Oinio jatkoi sekä roskien keräämistä että niiden kuvaamista.

Roskapäivällä on nyt jo lähestulkoon 10 000 seuraajaa.

– Perusajatukseni tässä kaikessa on se, että haluan jälki­kasvulle paremmat oltavat.

Kenties jotkut seuraajista innostuvat Oinion esimerkin mukaan keräämään roskia – tai sitten Oinion roska­ongelman paljastavat kuvat vaikuttavat niin, ettei pientäkään jätettä tule jatkossa heittäneeksi kädestään kadulle. Hän kertoo vinkit, miten jokainen voi vaikuttaa ympäristöönsä konkreettisesti.

1. Valitse kävely tai plogging

Roskaretkeilyn voi Oinion mukaan aloittaa helposti ja matalalla kynnyksellä.

– Mene ulos ja päätä, että tänään poimit luonnosta pois yhden roskan. Ihmiset kyllä tuijottavat, ja aluksi minuakin nolotti kyykkiä tuolla puskassa. Mutta kun siitä pääsee yli, se on hauskaa ja palkitsevaa, löytöretkimeininkiä.

Ruotsissa suosittu harrastus on plogging, eli juoksulenkkiin yhdistetty roskien keräily. Oinio taas kävelee roskien perässä mieluummin rauhassa.

Lähtökohtaisesti roskat eivät ole likaisia, vaan ihmisten pudottamia asioita.

Mukaan tarvitaan vain pussi roskia varten. Jos haluaa, niin voi toki varustautua hanskoilla, käsidesillä ja roskapihdeillä.

– Suhtaudun roskiin niin, että lähtökohtaisesti ne eivät ole likaisia vaan ihmisten pudottamia asioita. Ei esimerkiksi suklaapatukan kääre ole likainen. Kasvo­maskien ja tumppien poimimista varten olen ostanut edulliset keittiöpihdit.

Roskia esiintyy luonnossa usein ryppäinä. Arki­elämän roskatutkijana Oinio on nimittäin oppinut meistä ihmisistä sen, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Sinne missä on jo roskia, niitä kerääntyy helposti lisää. Esimerkiksi jos bussipysäkillä lojuu roskia maassa jo valmiiksi, pysäkillä seisoja saattaa helposti pudottaa karkkipaperin kädestään.

– Kynnys ensimmäisen roskan jättämiselle on selvästi isompi.

Oinion kaikilta roskien­keräys­reissuilta ei tule kuvia Instaan yksinkertaisesti siksi, että hän kerää niitä lähes aina, kun liikkuu ulkona.

Kestää yleensä noin 20 minuuttia, kun kassi on täynnä roskia.

Roskaa nimittäin riittää myös nykyisillä kotikulmilla Helsingin Käpylässä.

Oinion perheessä on kolme lasta, kolmevuotias poika ja vuoden 2021 alussa syntyneet kaksoset. Ammatiltaan Oinio on hammasteknikko, ja roskien kerääminen on harrastus esi­merkiksi päiväkoti- ja työmatkoilla.

Suunnilleen kerran viikossa hän tekee varsinaisen roska­kävelyn, usein koiran kanssa. Silloin tavoitteena on kerätä luonnosta roskaa yhden kaupan muovi­kassillisen verran. Sen saa täyteen valitettavan nopeasti.

– Kun lähden kotoa ja kävelen kotimme ohi kulkevaa isoa tietä, kestää yleensä noin 20 minuuttia, kun ostoskassi on täynnä. Joskus keräykseen sopivan tyhjän kassinkin löytää kadulta.

Toisinaan Oinio lähtee roskareissulle tietoisesti pidemmäksi aikaa, kuten tunniksi tai kahdeksi. Joskus hän menee kodin lähellä sijaitseville kallioille keräämään pelkästään tupakantumppeja. Niitä saa kerättyä tunnissa tuhat kappaletta, Oinio on laskenut.

2. Etsi piiloroskia ja poimi tumppeja

Oinio on pannut merkille niin sanotun piilo­roskaamisen. Roskia näkee ängettynä vaikka mihin, vaikka talon julkisivun koloon tai mihin tahansa.

Kukaties roskaaminen kuitenkin hävettää monia sen verran, että roskan pudottaminen suoraan kädestä maahan tuntuu kielletyltä. Piiloista roskia ei muka näe, tai ehkä roskaajakin kuvittelee niiden katoavan sieltä kuin tuhka tuuleen.

Roskat, johon Oinio useimmiten keräysreissuillaan törmää, liittyvät erilaisiin elämän nautintoihin. Suklaa­patukan kääreet, karkkipaperit, pahviset take away -­kahvi­kupit ja tupakantumpit putoavat monen kädestä luontoon heti, kun nälkä tai muu tarve on tyydytetty. Se kertoo luultavasti laiskuudestamme.

Tumppien kohdalla kyse voi olla tietämättömyydestä, Oinio pohtii. Tumppeja on arvioitu maailman yleisimmäksi yksittäiseksi roskaksi. Voi olla, etteivät kaikki sauhuttelijat aidosti tiedä, että tumpit sisältävät luonnolle haitallisia aineita.

Kaikki eivät luultavasti tiedä sitäkään, että tumpin maatuminen voi kestää kymmenen vuotta, minkä jälkeen se hajoaa mikromuoviksi, joka ei poistu luonnosta koskaan.

Oinio ymmärtää epätietoisia.

– Kun itse poltin tupakkaa, minäkin kuvittelin, että tumpit ovat pelkkää pahvia ja jopa maatuvat luontoon. Mutta kun ne eivät ole.

Luontoon hylätyt tupakan­tumpit, muovipullot ja kasvo­maskit tulevat kuvissa iholle. Teemu Oinio laskeutuu roskien tasolle ja ottaa niistä lähi­kuvia. Kuviin päätyneet roskat hän kerää pois.

3. Huomaa, miten hoidat mieltä

Instan roskakuvien kuva­teksteissä Oinio antaa huumorin kukkia. Hänen mukaansa ihmisten asenteita muuttaa joskus parhaiten niin, että painava asia on ilmaistu hauskalla tavalla.

– Jossain vaiheessa minulla oli kunnon ilmastoahdistus päällä. Parin kolmen viime vuoden aikana ahdistus on poistunut, luultavasti siksi, että saman ajan olen toiminut itse asian eteen. Maapallolla ollaan menossa huonoon suuntaan, mutta minulle toivon menettäminen ei ole vaihtoehto.

Oinio haaveilee siitä, että voisi tulevaisuudessa käydä kouluissa puhumassa nuorille ympäristönsuojelusta.

Roskapäivä-projektin ansiosta myös Oinion omat silmät ovat avautuneet erilaisille roskaamisesta juontuville ongelmille. Luminen viime talvi liittyy erääseen niistä. Helsingissä kadulta aurattua lunta kipataan mereen.

Roskien päätymistä veteen yritetään estää eri tavoin, mutta ympäristöministeriön selvityksen mukaan lumien päästäminen mereen lisää roskaantumista ja päästää sinne esimerkiksi mikromuovia.

Samoin mereen johdetaan sadevesikaivojen hule­vesiä, ja sen mukana roskia, sillä hulevesiä ei pääsääntöisesti puhdisteta.

– Puheiden tasolla Helsinki koettaa olla mahdollisimman vihreä, mutta samaan aikaan suojeltavaan Itämereen dumpataan kauheasti roskaa.

Siihen yksittäinen ihminen ei voi vaikuttaa roskia keräämällä, mutta äänestämällä voi.

1 kommentti