Kylällä oli taidettu jo tottua siihen, että täällä meillä tehdään aina jotain vähän erilaista, ei siitä paljon kulmia kohoteltu, Rönnvikin viinitilan vanhaemäntä Eila Rönni naurahtaa muistellessaan vuotta 1995.

Suomi liittyi vuoden alussa Euroopan unioniin, ja tilaviinin valmistus vapautui. Eila ja Jouni Rönnin sukutila Pälkäneellä, Laitikkalan kylässä alkoi valmistaa kotimaista marjaviiniä ensimmäisten joukossa.

Rönnvikin tilan lähihistoriassa oli aiemminkin nähty yllättäviä käänteitä. Rönnin suvun omistuksessa vuodesta 1869 ollut perinteinen maatila siirtyi Eilalle ja Jounille 1980-luvun puolivälissä, ja velkojen painama nuoripari alkoi määrätietoisesti muokata tilan toimintaa nykyaikaisemmaksi ja kannattavammaksi. Lihakarja vaihtui siipikarjaan, ja pelloilla alettiin viljellä viljan ja rehun sijasta erikoisvihanneksia, kuten erilaisia kaaleja.

– Siihen aikaan esimerkiksi lehtikaalin viljely oli ihan uutta. Osalle pelloista istutimme herukkapensaita. Niitä oli parhaimmillaan 90 000, ja koko sato meni pakasteteollisuudelle. Mietimme kuitenkin kuumeisesti, mitä voisimme jalostaa herukoista itse. Pieniä hillonvalmistajia oli markkinoilla niin paljon, että sitä vaihtoehtoa emme edes harkinneet.

Sattuma puuttui peliin, kun Rönnit huomasivat lehdessä ilmoituksen Suomen ensimmäisestä tilaviiniyrittäjäkurssista: vaikka viiniä sai vielä myydä vain Alkon kautta, ilmassa oli toiveita, että tilaviinin valmistuksesta ja suoramyynnistä voisi pian tulla luvallista. Jouni Rönni ilmoittautui puolitoistavuotiselle kurssille ja valmistui sopivasti joulukuussa 1994.

Jounin opintojen loppusuoralla Rönnit hankkivat meijerikäytössä olleita terästankkeja ja muokkasivat ne viinin valmistamisessa tarvittaviksi käymisastioiksi. Lisäksi he pakastivat tuhansia kiloja herukoita, jotta raaka-ainetta olisi saatavilla heti, jos viinin valmistus ja myynti vapautuisi.

Ennakointi kannatti, sillä sen ansiosta Rönnit saivat varaslähdön muihin tilaviinin valmistajiin nähden. Rönnvikin ensimmäisen kesän viinit myytiin loppuun muutamassa kuukaudessa.

Valtatie 12:n vieressä sijaitsevaan Rönnvikiin tulvi viinitoiminnan alusta alkaen kymmeniätuhansia kävijöitä vuodessa. Niinpä Eila päätti perustaa vanhaan hevostalliin kesäkahvilan vieraiden kestitystä varten.

Alkuun viininvalmistajia oli vain kourallinen, mutta 2000-luvulle tultaessa uusia yrityksiä oli noussut ympäri maata kuin sieniä sateella. Parhaimmillaan viiniä tuotti viitisenkymmentä yrittäjää. Moni niistä on ehtinyt jo lopettaakin – nykyään viinitiloja on Suomessa parisenkymmentä.

– Alkuun suomalaisia viinejä kohtaan oli paljon ennakkoluuloja. Tilaviinien kuviteltiin olevan samanlaisia kuin kotiviinit. Ennakkoluulot ovat onneksi vuosien mittaan hälventyneet, kun toiminnan ammattimaisuus on huomattu. Tuotteita on myös opittu olemaan vertaamatta rypäleviineihin, jotka ovat ihan eri tuote, Eila Rönni sanoo.

– Viime vuosina olen pannut merkille, että yhä useammalle on maun lisäksi tärkeää myös viinien ekologisuus. Viiniemme raaka-aineet viljellään tässä lähellä, ja viinit valmistetaan omalla tilallamme.

Vuonna 2008 Jouni Rönni jätti tilan, viinit ja perheen taakseen ja aloitti uuden elämän toisaalla. Kun hän menehtyi nelisen vuotta sitten, tila siirtyi seuraavan sukupolven omistukseen Rönnien pojille Kallelle ja Juholle.

Veljekset päättivät, että Kalle jatkaisi Rönnvikin maatilan pitoa, ja viinitilasta vastattaisiin yhdessä. Sen toiminta oli vuosien varrella laajentunut, ja tilalla oli alettu tarjota myös pitopalvelua juhliin. Käytännössä veljeksillä ei kuitenkaan ollut aikaa eikä oikein intoakaan satsata tilaan. Niinpä Eila jatkoi yhä vahvasti mukana vastaten viinin valmistuksesta yhdessä viinimestari Mila Omeksen kanssa.

– Muutama vuosi sitten minusta alkoi tuntua, että nyt pitäisi jo päästä vähän helpommalla. 70-vuotispäiväni lähestyy, ja haluaisin viettää enemmän aikaa lastenlasten kanssa. Pohdimme poikien kanssa, päättyisikö viinitilan tarina tähän, jos toiminnalle ei löytyisi jatkajaa.

Kesällä 2020 Rönnvikin 25-vuotisesta viinitoiminnasta tehtiin näyttävä juttu Helsingin Sanomiin. Pitkän uran myynnin ja markkinoinen parissa tehnyt Mervi Ruohonen luki lehteä mökkilaiturillaan, vain kymmenen kilometrin päässä Rönnvikistä.

– Olin käynyt tilalla usein ja ajatellut, että ihanasta miljööstä saisi irti paljon enemmänkin. Juttua lukiessani ymmärsin rivien välistä, että tilalla tarvittaisiin tuoretta tekijää. Innostuin ajatuksesta niin, että soitin saman tien Kalle Rönnille. Kerroin, että minulla olisi valtavasti ideoita ja ehdotin tapaamista, Mervi kertoo.

Rönnit olivat Mervin kanssa heti samoilla linjoilla – jatkossa tila tarjoaisi lähiruoka- ja -juomaelämyksiä myös ilman ennakkovarausta. Maalaismiljöössä voisi piipahtaa kesäretkellä autolla, veneellä tai vaikka sup-laudalla.

Pian Mervi jo irtisanoutui työstä, jota oli tehnyt viimeiset 18 vuotta, ja perusti Rönnvikiin maalaisbistron. Viime vuodesta lähtien hän on vastannut tilan ravintola- ja elämyspalveluista itsenäisenä yrittäjänä.

– Tuoreet lähiraaka-aineet ovat meidän juttumme. Minusta on hienoa kertoa, että kanamme tulee 100 metrin päästä ja maitotuotteiden tuottajalle on 400 metriä. Pöytäkukatkin ovat omalta kukkapellolta.

Tänä keväänä tilalla aukeaa myös artesaanileipomo.

– En ole katunut yrittäjäksi ryhtymistä päivääkään. Pääsen nyt käyttämään osaamistani laajasti, ja elämä tarjoaa parastaan.