Roberta osti lapsuudenkotinsa omilta vanhemmiltaan – satoja remonttitunteja myöhemmin talossa valmistaudutaan kevään suurimman juhlan viettoon
Sisustus
Roberta osti lapsuudenkotinsa omilta vanhemmiltaan – satoja remonttitunteja myöhemmin talossa valmistaudutaan kevään suurimman juhlan viettoon
200-vuotias talo Loviisassa on Robertan lapsuudenkoti, jonka hän osti vanhemmiltaan miehensä Matiaksen kanssa. Kolme vuotta ja satoja remonttitunteja myöhemmin koti on värikäs, toimiva ja asukkaidensa näköinen.

Huset vid ån – talo joen varrella – rakennettiin mahdollisesti jo 1700-luvulla. 200-vuotiaassa talossa oli alun perin vain yksi kerros. Yläkerta on rakennettu 1950-luvulta.
Kun toinen haaveilee lyhtykuvioisesta laatasta ja toinen lankkulattiasta, asiaan molempia tyydyttävä ratkaisu. Matias rakensi lattian ja Roberta teki sapluunan, piirsi sen avulla lattiaan kuvion ja maalasi ne pikkuruisella pensselillä. Lattian maalina on Uulan Permo, väri Mehiläisvaha. Paneeliseinä on maalattu Tikkurilan Silkkitie-sävyllä.
Värejä rakastavan Robertan mielestä kotona saa aina olla kukkia. Ne tuovat elämään väriä, kun piha vielä uinuu. Valoisalla ikkunalaudalla viihtyvät kiinanruusut ja joulutähdet.
Turun Kaakelitehtaan Koivu-uuni ansaitsee saamansa huomion. Sen päällä on paikka perintöhepoille ja maatuskoille. Kakluunin ulokkeella on kolmihaarainen kynttilänjalka, joka on toinen kahdesta. Roberta löysi ne kirpputorilta ja osti ensin vain yhden. Näytettyään sen Matiakselle, oli lähdettävä hakemaan toinenkin kotiin.
Sohva ja kaksi nojatuolia odottavat uutta verhoilua. Tilaan täydellisen kokoiset kalusteet muodostavat seurusteluryhmän, jossa on mukava katsella myös televisiota. Silloin avataan kaapin ovet ja sitten telkkari. Olohuoneen tapetti on Boråstapeterin Jugendträd.
Portaikko odottaa inspiraatiota. Rappusten kylkiin Roberta kaavaili maalaavansa klassikkokirjojen selkiä, mutta tapetointikin on mahdollinen vaihtoehto. Asia on pohdinnassa. Gustaf-hauva odottelee Gösta-kissaa alakertaan.
Portaiden sivuun on rakennettu tila kirjoille. Frida saapuu vauhdilla yläkerrasta. Taloon 1950-luvulla rakennettu toinen kerros on lasten valtakuntaa. Siellä on myös isoveljen Maximin huone.
Ristipistoin pistelty perhepotretti on lahja ystävältä. Gösta-kissa, joka muutti taloon myöhemmin, sai kuvansa omiin kehyksiin.
Keittiöön laitettiin Voltaire klassisk -laatat. Heti kun kaupoista oli sovittu, Roberta tiesi haluavansa keittiöön marokkolaistyyliset laatat. Laattojen valintaa vaikeutti liian monta ihanaa väriä, mutta ystäviltä saatu sininen ruokaryhmä auttoi päätöksen tekemisessä. Keittiön muut värit oli helppo poimia laatoista.
Elämä ei ole pelkkää remonttia. Pääsiäinen väreineen ja herkkuineen on vuoden huippukohtia. Silloin ollaan vaan, syödään herkkuja ja tavataan ystäviä. Maxim saa aloittaa äidin paistaman pääsiäispullan.
Keittiössä on tilaa kahdelle talonpoikaistyyliselle kulmakaapille. Perintökaappeihin mahtuu paljon piiloon ja esille, ja se on sijoitettu juuri sopivasti pöytää kattavan käden ulottuville.
Baba-pääsiäispulla näyttää veistokselliselta. Se nousi uunissa yli vuoan reunojen, joten Roberta muotoili sen kauniiksi.
Vain neliön kokoiseen vessaan nipistettiin lisätilaa takana olevasta eteisestä. Lavuaarin alle oli jo katsottuna vanha senkki, mutta lisäneliöistä huolimatta se ei mahtunut paikalleen. Onneksi Roberta oli bongannut korvaavan lipaston kirpputorilta. Vessassa on Cole & Sonin Teatro-tapetti. Laatat löytyivät kirpparilta.
Makuuhuoneen pönttöuuni odottelee uutta pintaa, mutta sillä ei ole kiirettä. Se on kaunis sellaisenaan pienen hionnan ja pinnan tutkiskelun jäljiltä.
Pääsiäisen aikaan joenvarren taloa koristaa iso pajunkissakimppu. Siihen on ripustettu joukko pisanka-munia, joiden maalausta Roberta opetteli kurssilla ja hurahti tekniikkaan ihan täysillä. Nyt hän opettaa sitä muille kansalaisopistossa.