Alun perin muutto Porvooseen oli pako Helsingistä. Pääkaupungin yöelämä oli alkanut ottaa Riku Stenrosin voimille, ei juhlimisen vaan työn takia. Hän oli ensin Cuban, sitten Kubon ja Jenny Woon baari- ja klubiyrittäjä.

– Se oli hektistä elämää, joka syö ihmistä, Riku kertoo.

Vanhassa Porvoossa olo on vähän kuin ulkomailla, sanoo Riku, asuttuaan siellä jo kolmetoista vuotta. Kaupunki ei ole suuri, mutta siellä ei ole pikkukaupungin nurkkakuntaisuutta. Porvoossa asuu paljon kulttuuriväkeä ja taiteilijoita, ja Helsinki on lähellä.

– Vaikka me kaikki Vanhan Porvoon noin 750 asukasta tunnemme toisemme, täällä on kansainvälinen tunnelma. Olemme osa Eurooppaa ja maailmaa.

Vanhat puutalot ja meren läheisyys henkivät lapsuudesta asti tuttua tunnelmaa. Porissa syntynyt Riku muutti äitinsä kanssa pikkupoikana Turun Portsan puutaloalueelle.

– Vanhassa puutalossa tunnen olevani kotona ja hengittäväni. Minun on vaikeaa viihtyä hotellissa tai kerrostalossa.

Viitisen vuotta sitten Riku ja hänen silloinen puolisonsa Johanna ostivat asunnon 1700-luvun lopun puutalosta Merja Tammelta ja Ari Koverolta, Porvoossa pitkän uran tehneiltä ravintoloitsijoilta. Kun nämä lopettelivat liiketoimintaansa 2015, Riku kysyi, olisivatko tilat kaupan.

Talosta löytyi kodin ohella tilaa liiketoiminnalle. Riku ideoi Meat District -ravintolan ja sen kylkeen Café Postresin. Pariskunnalla oli neljä ravintolaa, myös Johans ja Sicapelle, sekä hotellit Pariisin Ville ja Onni. Lisäksi oli tämä ullakkohuoneisto, jota piti remontoida.

– Nyt olemme ex-pari mutta superhyvissä väleissä. Meistä tuli liiton aikana yhtiökumppanit ja parhaat ystävät, mutta emme enää olleet aviopari.

Kun Riku ja Johanna erosivat, oli ajatus, että Porvoon-ullakkohuoneisto on Rikun koti ja Johannan vapaa-ajanasunto. Johanna muutti tuolloin Amsterdamiin, ja Riku saattoi vastavuoroisesti majoittua siellä. Sittemmin Riku perusti uusperheelleen kodin Helsingissä, joten nyt ullakkoasunto Porvoossa on Rikun, tyttöystävä Ninan ja tämän tyttären Danan vapaa-ajankoti.

Rappuset vievät hämyisestä, korkeasta eteistilasta vinokattoiseen, valoisaan huoneistoon. Koti Museoviraston suojelemassa talossa on yksi viimeisistä Porvoon vanhaankaupunkiin rakennetuista ullakkoasunnoista.

– Enää Vanhan Porvoon ullakoita ei saa muuttaa asuinkäyttöön.

Riku kiittää, että Merja ja Ari olivat pitäneet talosta erittäin hyvää huolta. Ari oli rakentanut lautakatot ja myös lattiat, jotka tarvitsi vain hioa ja maalata. Muuttaessaan 2016 Riku ja Johanna uusivat märkätilat ja pitkulaisen huoneiston päädyt. Suunnittelussa auttoi arkkitehti Pekka Saatsi.

Asunnon toisessa päässä on ikkunallinen kylpyhuone. Toisessa päädyssä oli aiemmin Rikun triathlonhuone, jonka keskellä seisoi maantiepyörä ja hyllyillä mitaleita. Riku on suorittanut seitsemän täysmittaista triathlonia ja harjoittelee seuraavaa varten. Treenitila on kuitenkin nyt annettu uusperheen tyttären omaksi huoneeksi.

Vain nupukivinen kadunpala erottaa kakkoskodin Pariisin Ville -hotellista, jota Riku johtaa. Kattoterassilta näkyvät hotellin piha ja Meat District -ravintolan terassi.

Rikulle on tärkeää, että vapaa-ajankodissa on yksityinen tunnelma ja siellä voi tuntea hengittävänsä.

– Halusin, että koti on tyyliltään täysin erilainen kuin ravintolamme. Täällä on kuin omassa pienessä lintukodossa. Ikkunoista näkyy enimmäkseen kattoja. Kukaan ei näe sisälle. Harva edes tietää, että talon yläkerrassa on asunto.

Riku sanoo, että talo elää ja on oma persoonansa. Sisustaminenkin kesti kauan, koska talo osasi kertoa ajallaan, mikä on kunkin huoneen tarkoitus ja tunnelma.

– Jos pelkää kummituksia, ei kannata muuttaa Vanhaan Porvooseen. Täälläkin on asunut monta ihmistä ennen meitä. Joku heistä on varmasti jäänyt tänne.

Riku kuvailee eläneensä ravintoloissa parikymppisestä asti. Restonomiopiskelijana hän teki työharjoittelunsa aamiaistarjoilijana Turun Seurahuoneella.

– Keittelin puuroa ja plokkasin astioita. Tykästyin tarjoiluun. Sicapellen kaltaisesta ravintolasta olin haaveillut nuoresta asti. Käyn yhä kerran viikossa heittämässä vuoron tarjoilijana Sicapellessä, henkilökunnan riesana, Riku kertoo.

Syksyllä 2020 Riku palasi töihin myös Helsinkiin, kun hän avasi Teemu Auran ja Antti Paasosen kanssa Vallilan konepajalle Albina & Alexis -bistron.

Kakkoskodissa Rikulla ei ole ruokailutilaa eikä ruokapöytää. Joskus oli, mutta vieraiden kanssa hän meni aina omiin ravintoloihinsa. Riku tekee kyllä ruokaa kotona mutta syö keittiösaarekkeen ääressä.

– Olen pohtinut ruokailutilaa mutta elän ravintoloissa. Melkein tulisi työ kotiin, jos toisin tänne ruokapöydän.

Televisiokaan ei kuulu vinojen kattoikkunoiden alle. Hiljaista ei silti ole, sillä taustalla soi musiikki.

– Rentoudun kuuntelemalla musiikkia ja lukemalla. Kirjalliset työt sujuvat parhaiten kotona.

Muokattu 16.12.2021 klo 13.40: Korjattu virheellinen tieto eteishallin seinän maalisävystä. Oikea sävy on Teknoksen T1430 Warsaw Dusk.