Kotivinkki

Rikkakasvit – kuinka päästä niistä eroon?

Rikkakasvit – kuinka päästä niistä eroon?

Taklaa rikkakasvit hyvällä taktiikalla. Kerää kauneimmat kimpuksi ja hyödynnä loput villivihanneksina.
Teksti Johanna Vireaho
Kuvat Sari Tammikari
Mainos

Voikukka, vuohenputki, keltamo, peltovalvatti, juolavehnä, jauhosavikka, vesiheinä, piharatamo...Puutarhurin vihollislista on loputon. Mutta mikä on rikkaruoho? Apila, vuohenkello ja niittyleinikki näyttävät kauniilta, mutta nekin voivat nostaa puutarhurin verenpainetta ja muodostua riesaksi.

Rikkaruohoiksi kutsutaan kasveja, jotka kasvavat puutarhurin mielestä väärässä paikassa. Luonnon monimuotoisuudelle niillä kaikilla on merkityksensä.

Rikkakasvittarjoavat ravintoa monille pölyttäjille ja hyönteisille. Esimerkiksi nokkonen, peltovalvatti ja ohdakkeet ovat tärkeitä ravinnonlähteitä perhosille.

Niittäminen ja tehoviljely ovat vähentäneet perhosten ruokapaikkoja. Puutarhaan jätetty pieni nokkos- tai voikukka-alue ilahduttaa perhosia ja muita pölyttäjiä.

Kitke, kitke ja kitke

Tarkka tarhuri menettää malttinsa, kun voikukka punkeaa sitkeästi esiin perennapenkistä. Tai kun vuohenputki suikertaaa loputtoman tiiviin verkoston arvokasveille pedattuun multapetiin.

Rikkakasvit kaunistavat ehkä tienpenkkaa, mutta eivät pionirivistöä. Ne vievät turhaan ravinteita, tilaa ja vettä tarhurin vaalimilta kasveilta.

Varmin tapa päästä eroon kutsumattomista vieraista on kitkeminen. Ekologinen puutarhuri kaihtaa kemikaaleja ja kumartuu nöyränä rikkakasvia kohti. Kotitekoinen torjuntaaine syntyy etikasta, suolasta ja astianpesuaineesta.

Yksivuotiset, siemenistä lisääntyvät kasvit on vaivattominta kitkeä silloin, kun ne ovat vielä pieniä eivätkä ne ole ehtineet vielä siementää. Nämä rikkaruohot juurtuvat nopeasti siementämisen jälkeen.

Taimivälien haraamisen jälkeen yksivuotiset rikkakasvit saattavat nousta vaivatta uuteen kukoistukseen. Tällaisia sitkeitä pirulaisia ovat jauhosavikka, pihasaunio ja pihatähtimö eli vesiheinä.

Iske heti sateen jälkeen

Monivuotiset, juuriensa avulla leviävät lajit vaativat rankempia toimenpiteitä. Ne leviävät pienestäkin juurenpalasesta. Kerää siis voikukkien, ohdakkeiden, peltovalvattien ja vuohenputkien juurenkappaleet talteen tarkasti ja sitkeästi.

Jos mielit päästä rikkakasveista eroon, tee kitkentävastaisku sateen jälkeen. Kuivasta maasta kasveja on hankala nyhtää irti.

Kun olet saanut kitkettyä kutsumattomat vieraat pihaltasi, kuivata ne auringossa ennen kun laitat ne kompostiin. Sinnikkäimmät vieraat saattavat muuten jatkaa elämäänsä kompostissa ja päätyä siemeninä ja elinvoimaisina juurenpalasina jälleen riesaksi kukkapenkkiin. Jos rikkaruohot ovat ottaneet kukkapenkissä ylivallan, on perennojen ainoa pelastus ylöskaivuu, juurakoiden puhdistus ja mullan vaihto uuteen.

Mullos on altis rikkakasveille. Puutarhan arvokkaammat kasvit kannattaa istuttaa niin tiiviisti, että ei-toivotuille lajeille ei löydy tilaa. Myös katteiden käyttö vähentää rikkakasvien valloitusretkiä. Liian paksu kerros männynkuorikatetta voi kuitenkin tukahduttaa taimiparat, joten kohtuus kaikessa.

Myös monet kasvilajit pitävät rikkakasveja loitolla. Esimerkiksi voikukka ei viihdy samassa penkissä tuoksukurjenpolven kanssa. Imikän komea lehdistö pitää taas vuohenputken loitolla.

Rikkakasvit kertovat maan kunnosta. Kiusallinen vuohenputki ja pisteliäs nokkonen eivät kasva missä tahansa. Ne viihtyvät kuohkeassa ja ravinteikkaassa kasvualustassa. Saunakukka ja piharatamo taas kasvavat yleensä paikoissa, joissa maa on tiivistynyttä ja kovaa.

Sopu sijaa antaa

Joskus kannattaa katsoa läpi sormien. Nurmikolla pilkahtava piharatamo tai voikukka eivät pilaa puutarhaa. Vihreitä nekin ovat!

Voikukka on myös kaunis katsella, vaikka kukkakimpussa. Eikä kukaan varmasti pistä pahakseen, jos poimit voikukkia reilulla kädellä. Mitä enemmän poimit niitä, sitä vähemmän niiden valkoisia hahtuvapalloja siemenineen pääsee kohti uusia kasvupaikkoja.

Voikukkia on satoja lajikkeita. Katsele ympärillesi tarkasti, niin huomaat erot. Jotkut istuttavat puutarhaan tarkoituksella harvinaisia voikukkia. Niitä nimittäin saa myös vaaleanpunakukkaisina. Sellaisen ihmeen voi löytää taimistolta. Myös vuohenputken kauniit, valkoiset kukkapilvet ovat oikeastaan aika kaunis näky tontin laidalla.

Rikkakasveina pidettyjä nokkosia, vuohenputkia, maitohorsmia ja voikukkia voi myös kerätä lautaselle. Hortoiluksi kutsuttu villivihannesten hyödyntäminen on nyt sitä paitsi trendikästä. Nuoria lehtiä voi käyttää salaattina, pilkkoa piirakoihin tai kuivata viherjauheeksi. Voikukan ja maitohorsman kukilla voi myös koristella salaatteja ja leivonnaisia.

Älä kerää syötäviä kasveja tienpientareilta, ja muista tarkistaa lajit, jotta lautaselle päätyy vain puhtaita ja syötäväksi sopivia luonnonvihanneksia.

Haraamalla saat pienet vesiheinät ja juuririkkakasvit kuriin pensaiden alta. Varo, ettet vaurioita pensaiden ja perennojen juuristoa. Haratut taimet saattavat juurtua uudestaan.

Kapea rikkaruohokoukku mahtuu hyvin laattojen väleihin.

Vanhalla, tukevalla haarukalla saat talteen monet juuririkkaruohot, kuten piharatamon.

Vuohenputkien utuisista kukkapilvistä syntyy kaunis kimppu. Kerää vuohenputkien kukkavarsia tiiviiksi nipuksi ja laita saniaisten lehtiä mansetiksi. Sido nippu yhteen puutarhanarulla.

Voikukan pitkät juuret saa kätevimmin kaivetuksi kapealla voikukkaraudalla tai rikkaruohonpoistajalla.

Voikukista, koiranputkista, peltokanankaalista, niittyleinikistä ja erilaisista heinistä syntyy kaunis kimppu.

Juttu julkaistu Kotivinkissä kesällä 2014

Julkaistu: 16.6.2016
Katso myös nämä