Mian ja Björnin hirsitalon remontti oli yllätyksiä täynnä – portaita oli kahdet päällekkäin ja lattiassa kahdeksan eri kerrosta
Mia ja Björn nauttivat kaupunkimökkeilystä pienessä hirsitalossaan Pietarsaaren vanhan puutalokaupunginosan Skatan sydämessä. ”Meillä on aina ollut rakkaus vanhoihin taloihin, vaikka emme varsinaisesti ole mitään nikkareita.”
Talo tuntui labyrintilta. Mia ja Björn Brännbacka ihmettelivät 1920-luvun hirsitalon alakertaa. Miten 50-neliöinen talo voi olla näin sokkeloinen? Miksi talon keskellä on käytävä? Perhe oli etsiskellyt jo muutaman vuoden kakkoskotia. Perheen viimeinenkin lapsi oli lähtemässä pesästä, mikä mahdollisti muun muassa etätöiden tekemisen mistä vain. Brännbackoille hirsitalo Pietarsaaren puutalokaupunginosa Skatan sydämessä olisi nappivalinta, mutta löydettyään pihalle labyrintistä Mia ei ollut vakuuttunut.
Koti: Vuonna 1920 rakennettu hirsitalo Pietarsaaressa, 2 h + k + kh + et + vintissä 2 mh, 50 m² + 15 m² vintissä.
Täällä asuvat: Mia ja Björn Brännbacka sekä kolme aikuista lasta.
Seuraa somessa: @mia_bra
”Istuin talonäytöltä palatessa veneen kyydissä matkalla kohti suvun saarimökkiä. Björn on kotoisin Pietarsaaresta. Skatan hirsitalo oli ulkoa soma ja hyvässä kunnossa ja meille sopiva tukikohdaksi. Edellinen omistaja oli uusinut julkisivun ja korjannut rungon.
”Hirsitalossa ei kuitenkaan noin vain avata aukkoja tai poisteta kokonaisia seiniä.”
Venematkalla minulla alkoi raksuttaa. Voisiko talon kaksi isointa ongelmaa eli sekavan pohjan ja tikapuumaisen jyrkät vintinraput sittenkin ratkaista? Jos käytävän voisi poistaa, saisi samalla tilaa turvallisille portaille. Hirsitalossa ei kuitenkaan noin vain avata aukkoja tai poisteta kokonaisia seiniä. Ensin pitää tutkia, kantaako käytävän seinä vai ei.
Meillä Björnin kanssa on aina ollut rakkaus vanhoihin taloihin, vaikka emme varsinaisesti ole mitään nikkareita. Onneksi rakennusalalla toiminut isäni Risto on vanhanajan kätevä raksaaja. Muistan, kuinka toisella näytöllä isäni tuli luokseni ja sanoi vakavana: ’Arvaa mitä tekisin, jos haluaisin tämmöisen talon. Mä ostaisin sen.’ Se oli paljon sanottu isältäni, joka suhtautuu yleensä hyvin epäilevästi kaikkiin hankkeisiini.
Olimme vuonna 2021 trendin harjalla mökkikaupoilla. Korona jylläsi, ja omakotitalot ja mökit vietiin käsistä. Siksi annoimme talolle nimeksi Villa Fenomen, eli Huvila Ilmiö.
”Täällä oli todennäköisesti alun perin asunut kaksi perhettä, joilla oli molemmilla kamarit talon päädyissä.”
Remontissa sattui kaikenlaista ja suunnitelmat muuttuivat. Ajatus vanhan lautalattian kunnostamisesta eli, kunnes ryhdyin työhön. Yksi iltapäivä ja neljännesneliö nauloista puhtaaksi nypittyä lattiaa riitti. Naulat olivat viimeinen muisto lattian päälle asennetuista kahdeksasta pintamateriaalista. Vanhat laudat jäivät niine hyvineen uuden alle. Tack och adjö!
Käytävä ja porras -keissi ratkesi pölyisissä merkeissä. Loppumattomasta satavuotisen eristeen – mullan, pölyn ja sekalaisen roinan – sateesta selvittyämme näimme, että käytäväseinän voisikin poistaa.
Myöhemmin tapetteja rapsutellessa selvisi myös se, miksi taloa halkoi käytävä. Täällä oli todennäköisesti alun perin asunut kaksi perhettä, joilla oli molemmilla kamarit talon päädyissä. Yhteinen keittiö oli talon keskellä, ja käytävän kautta kuljettiin eteiseen ja perheiden huoneisiin.
Talon rakennusaikakausi määritteli sisustuksen hengen.
Uusien portaiden rakentaminen tarjosi yllätyksen. Pyysimme paikalle puusepän, joka ihmetteli ääneen, miten portaat saattoivat lohkaista niin ison palan vessasta. Asia ratkesi lopulta, kun rappuset purettiin. Selvisi, että edelliset portaiden tekijät olivat nakutelleet uudet portaat vanhojen päälle ja jättäneet vanhat portaat sijoilleen. Niiden alle 1970-luvulla sijoitettu wc olikin ollut todella nafti. Pöntölle pakittaminen ja samalla lavuaarin väistäminen vaati sekä hyvää koordinaatiota että vahvoja reisilihaksia. Nykyisin mukavuuslaitoksessa on miellyttävä asioida. Toinen helpotuksen aihe ovat loivat rappuset.
Meille talon rakennusaikakausi määritteli sisustuksen hengen. Kalusteet ovat sänkyä ja nojatuoleja lukuun ottamatta vanhoja. Olohuoneen seinustalla oleva kaappi on paapani tekemä. Hän oli aikoinaan tuonut liki kaksi metriä korkean kaapin kotiin Strömbergin verstaalta pyöräntarakalla. Me toimme aarteen Villa Fenomeniin turvallisesti auton takaluukussa. Se sopii taloon kuin se olisi sinne tehty.
