Meidän Mökki

Sukupolvien yhteinen unelma – Kristiinan perheen järvenrantamökillä rentoudutaan vaikka yhden yön taktiikalla

Sukupolvien yhteinen unelma – Kristiinan perheen järvenrantamökillä rentoudutaan vaikka yhden yön taktiikalla
Kristiina ja Milko Liedes perheineen lataavat akkujaan Lestijärvellä Suomenselän rantamaisemassa. Heitä ja satoja muita mökkeilijöitä houkuttelevat pikkuiseen kuntaan niin rauhallisuus, unohtumattomat järvimaisemat kuin luontopolut.
Julkaistu: 6.5.2022

Keski-Pohjanmaalla sijaitseva Lestijärvi on maamme kunnista pienimpiä ja vähäväkisimpiä. Manner-Suomen kunnista itse asiassa vain Luhanka Keski-Suomessa on pinta-alaltaan ja asukasluvultaan sitä pienempi. Asukasluku on pysytellyt reippaasti alle tuhannessa vuosikausia, ja kunnan nettisivujen mukaan lestijärveläisiä on tällä hetkellä 725. Kesäaikaan kaikki on toisin.

Luonnonkaunis Lestijärvi on suosittu mökkeilypitäjä, jonka asukasluku moninkertaistuu, kun mökkiläiset saapuvat. Heitä houkuttelee ennen kaikkea unohtumaton järvimaisema rauhallisessa ympäristössä, ja myös erämaat luontopolkuineen ovat lähellä.

Hohtoa ei himmennä edes palvelujen vähäisyys. Keskustassa on esimerkiksi vain yksi pienehkö ruokakauppa ja grillikahvila, ja varsinaiset ravintolat sijaitsevat kilometrien päässä kirkonkylältä. Elinvoimaa tavoitellaan mittavalla tuulipuistolla, joka alkaa rakentua Lestijärven etelä- ja länsipuolen metsätalousalueille.

Lestijärvellä Keski-Pohjanmaalla useimmat vapaa-ajanasunnot ovat pienehköjä ja maisemaan istuvia lauta- ja pyöröhirsimökkejä. Liedesten mökillä rantaelämä on kaiken keskipiste.

Ulkoilureiteistä tunnetuin lienee Peuran polku. Sen kokonaispituus on yli sata kilometriä, ja se mutkittelee Suomenselällä kolmen eri maakunnan alueella.

Mökkejä Lestijärvellä on peräti 450. Niistä useimmat ovat perinteisiä pienehköjä ja maisemaan istuvia lauta- ja pyöröhirsimökkejä, jotka sijaitsevat Lestijärven rannalla.

Mökkeihin ollaan sitoutuneita, koska ostoaikeissa olevien kannalta tarjontaa voisi luonnehtia vähäiseksi. Myös mökkitontteja kaavoitetaan maltillisesti.

Karavaanarit viihtyvät Kuturannassa ja Pitkäniemessä sekä Valkeisella, joka sijaitsee Lestijärveltä Kinnulaan johtavan tien varrella. Lestijärvi houkuttelee heitä keskimäärin parisataa joka kesä.

Monien lähiseudun asukkaiden kokemukset mökkeilystä Lestijärvellä ulottuvat sukupolvien päähän. Yksi heistä on kannuslainen Kristiina Liedes, 54. Hänen ensi muistonsa mökkeilystä Lestijärven hiekkarannalla ovat Yli-Lestin kylältä, jossa hänen lapsuudenperheensä aluksi vietti vapaa-aikaa suvun mökillä. Kristiinan isä haaveili kuitenkin omasta paikasta samaisen Lestijärven rannalla.

– Isälle Lestijärvi oli rakas, tytär korostaa.

Kristiina ja Milko kuvailevat mökkiä pakopaikakseen. Siellä oleskelu ja puuhastelu antavat voimia heidän koko perheelleen. Mökillä Liedekset kokevat erityisen vahvasti luonnon läheisyyden.

Vanhemman unelma hahmottui ja toteutui 1970-luvun alkuvuosina. Kristiinan isä oli kuullut tuttavaltaan myynnissä olevasta sopuhintaisesta rantatontista järven toisella puolella. Kun kaupat oli tehty, hän halusi pikimmiten esitellä paikkaa perheelleen. Elettiin sydäntalvea.

– Isä näytti tontin jäältä käsin, koska perille ei vielä johtanut tietä. Tämä oli isän unelma, josta tuli myös meidän perheen unelma, Kristiina kertoo.

Alkuperäinen pienehkö pyöröhirsimökki tilattiin tontille Lestijärven Syrin kylällä sijainneelta huvilaveistämöltä. Rakennuksen tieltä raivattiin puustoa, jotta etenkin hiekkaista rantaviivaa saatiin esiin.

Pikkumökki, jossa Kristiina lapsuudenperheineen aloitti vapaa-ajanvieton kesällä 1975, on edelleen hyvässä kunnossa ja vilkkaassa käytössä vierasmajana. Sitä on vastikään kunnostettu kunnioittamalla vanhaa, käsin höylättyä pyöröhirttä. Sitä ei ole haluttu peittää.

1980-luvun alussa kokonaisuus täydentyi rantasaunalla. Siihen asti kaikkiaan kymmenen hengen perheyhteisö saunoi pikkumökissä. Sittemmin saunatila on muunnettu kaivatuksi lisänukkumatilaksi.

– Mökkipaikka on ollut aina perheeni kesäinen kokoontumispaikka, Kristiina kiteyttää.

Ranta on avartunut, kun Liedeksen perhe on kaatanut puita rantaviivan tuntumasta. Hiekkarannalle on saatu palju, seuraavaksi ehkä kota.

Villa Arvola eli nykyinen päärakennus on peräisin 1990-luvun taitteesta. Kristiinan ja Milkon lapset ovat nimenneet sen vaarinsa mukaan. Myös sitä on päivitetty hiljattain 2020-luvulle: muun muassa suihku- ja saunatilat on remontoitu ja terassiakin laajennettiin muutamia vuosia sitten.

Paikan omistaja Kristiina Liedes on ollut vuodesta 2007. Siitä lähtien hän ja Milko ovat kunnostaneet ja kehittäneet mökkeilyä tontilla omannäköisekseen. Viidessätoista vuodessa rantamiljöö on muuttunut työleiristä paikaksi, jossa voi rauhoittua työntäyteisen arjen keskellä ja nauttia siitä, mitä kaikkea on saatu aikaan.

– Onneksi apumiehiä on ollut saatavilla ja myös naapureilta on voinut kysyä neuvoa, Kristiina kiittelee.

Mökin kehittämisessä Liedesten tärkeä periaate on ollut suosia paikallista yrittäjyyttä ja osaamista – aivan Kristiinan isän antaman esimerkin mukaisesti.

– Ehkä ensi kesänä rakennutamme lisäksi laiturin, jota ei tarvitse ottaa talveksi pois järvestä.

Laiturin rakentaminen houkuttelee myös siksi, että mökille on hankittu äskettäin alumiininen pulpettivene. Olisi helpompaa rantautua sillä laituriin kuin matalaan rantaveteen. Laituri helpottaisi myös vesille lähtemistä.

Artturi Liedes saa veneilyseuraa isästään.
Nuotiolla istutaan tontilta kaadetun männyn pölleillä.

Rantaa Liedekset ovat viime aikoina muokanneetkin paljon: rantaviivasta on kaadettu puita, jotta siitä on saatu aiempaa avarampi, ja nykyään siellä voi pulahtaa paljuun. Haaveissa siintää jopa rantahiekalle kohoava kota.

Liedekset ovat ryhtyneet toteuttamaan muutoksia myös lapsiaan tarkasti kuunnellen. Heiltä ja heidän perheiltään saatu palaute onkin ollut hyvää. Liedeksillä on kolme aikuista lasta: Annastina, Artturi ja Anniina. Liedekset ovat myös isovanhempia, sillä Annastinan perheeseen kuuluu yhdeksänvuotias poika Aatos.

– Mökkeilyä pitää kehittää myös tuleville sukupolville. On pysyttävä ajan hermolla, muuten nuoriso ei tule mökkeilemään, Milko linjaa.

– Lapsille tämä kaikki tosiaan tehdään. Siksi olemme halunneet päivittää mökkiä 2020-luvulle niin, että oleilu on turvallista ja toiminnot järkeviä. On myös ihanaa, kun kaikki mahtuvat olemaan täällä yhtä aikaa, Kristiina lisää.

”Nyt kun lapsemme ovat täysi-ikäisiä, he ovat löytäneet mökkeilyn uudestaan ja haluavat tänne kesäisin joka viikonloppu.”

Strategia oli toimiva jo Kristiinan ja Milkon nuoruudessa. Teini-ikäisestä lähtien yhtä pitänyt pariskunta on mökkeillyt alusta asti Kristiinan perheen mökillä, jossa myös Milkolla on riittänyt paljon mieluisaa tekemistä, kuten vesihiihtoa.

– Toiveemme on ollut, että voimme antaa omille lapsillemme samoja mökkimuistoja kuin minulle ja Milkolle on kertynyt. Nyt kun lapsemme ovat täysi-ikäisiä, he ovat löytäneet mökkeilyn uudestaan ja haluavat tänne kesäisin joka viikonloppu. Paikka on heillekin tärkeä, ja he tulevat tänne vaikka vain yhden yön taktiikalla, Kristiina iloitsee.

Vierasmajan ja päärakennuksen sisustuksessa on ajan kerrostumia.
Pesuallas on luonnonkiveä.
Päärakennuksen terassista tuli laajennuksen myötä suosittu ajanviettopaikka.

Vuosikymmenten varrella vapaa-ajan touhut mökillä ovat muuttuneet yllättävän vähän. Nuoriso veneilee ja kalastaa innokkaasti. Uusi sukupolvi on myös löytämässä vesihiihdon, ja rantaelämä on edelleen kaiken keskipiste.

– Lapsuudessani rannassa pelattiin sulkapalloa ja siellä syötiin käytännössä joka päivä: isä grillasi lihaa, ja äiti kokkasi muita ruokia. Mummuni Alvi lähes ”asui vedessä” ja jaksoi aina uida myös nuorten kanssa. Isä piti muikkuverkkoja vesillä, ja hän myös mieluusti katiskakalasti, joskus onkikin, Kristiina muistelee.

Nykyään Artturi on perheen grillivastaava ja loihtii syötävää, jota äiti kuvailee taiteeksi. Annastina ja Anniina puolestaan valmistavat salaatit ja britakakun kaltaiset makeat herkut.

– Minä taas viihdyn järvessä niin kuin mummuni ja isäni. Sielläkin tykkään koko ajan touhuta. Kerään esimerkiksi kiviä rantaviivaan isäni tavoin.

Milkosta Artturi saa seuraa veneretkille, ja toisinaan soudetaan, toisinaan melotaan. Kohokohtia ovat kesäkauden päättävät muikkumarkkinat Lestijärven keskustassa.

Talvella järvenjäällä hiihdetään.

– Olen hiihtänyt talvella vastapäiseen Vasikkasaareen. Se on Metsähallituksen eli valtion saari, ja siellä on kotakin, Milko kertoo.

Begoniat muistuttavat edellisestä sukupolvesta.

Liedeksen perheelle mökkielämä on voimaannuttava elämys.

– Pakenen rauhaan ja hiljaisuuteen. Myös järvi ja sen elämä ovat minun juttujani. Luonto on lähellä: on joutsenia, kalat hyppelevät vedessä. Sielu lepää niin täysin, että yhden illan hengähdyskin riittää, Kristiina kuvailee.

Lestijärvellä Kristiina tuntee olevansa myös lähellä isäänsä, joka kuoli kuusi vuotta sitten. Mökillä tyttären tekee onnelliseksi esimerkiksi muisto yrittäjäisän itänaapurista tulleiden yhteistyökumppaneiden tekemästä vierailusta. Venäläiset vaikuttuivat mahdollisuudesta kokea Suomen suvea.

– Täällä tunnen isän läsnäolon ja näen hänen kättensä työt, niin isän kivirakennelmat kuin hänen istuttamansa herttavuorenkilvet. Täällä tunnen olevani häntä lähellä niinä hetkinä, kun kaipuu ja isän ikävä iskevät.

Kommentoi »