Birgitta ja Erkki Rantala viettävät joulunsa tunnelmallisessa miljöössä, vanhojen hirsiseinien sisällä. Pariskunnan mökki on vuonna 1821 Konneveden rannalle siirretty hirsitorppa.

Erkki: Tämä on mummolani ja kaikella tapaa muistorikas paikka. Olen viettänyt täällä kaikki lapsuuteni lomat. Kesäisin hain maidon jäähdyttämiseen jäitä purukasasta ja ajoin lehmät hiekkatietä pitkin laitumelle. Talvella veimme puita vanhalle savusaunalle hevosella ja haimme vettä avannosta. Muistan ikuisesti, kun laskimme naapurin pojan kanssa suksilla navetan katolta – taisimme olla melkoisia riiviöitä.

Viisi vuotta sitten tämä paikka päätyi meille ja remontoimme sen. Nyt täällä mökkeilevät myös lapsemme perheineen. Ystäville ja kylänmiehille löytyy aina vapaita paikkoja tuvan pitkillä penkeillä – aivan kuten mummon aikaan.

Birgitta: Sisustus on syntynyt suurimmaksi osaksi kalusteista, jotka ovat aina olleet täällä. Rakkain niistä on tuvan vanha pöytä, jossa on kääntökansi leipomista varten.

Narahtelevat lautalattiat luovat tilan raamit, ja vanhat esineet täydentävät kokonaisuuden. Olen ihastunut ajan patinoimiin, aitoihin esineisiin. Räsymatot, vanha himmeli ja pitsiverhot luovat tänne sopivan pysähtyneen tunnelman.

Erkki: Mummo leipoi aina itse leivät, kakut ja tortut joulupöytään. Mikään ei voita entisajan karjalanpaistin, laatikoiden tai kinkun makua. Leivinuuni on edelleen sama kuin silloin.

Lapsuusajan joulujen kohokohta oli, kun sain sytyttää tuvan nurkan kuuseen kynttilän. Lupa oli polttaa vain yhtä kynttilää kerrallaan. Menimme nukkumaan kamarin olkipatjoille, ja välillä me koltiaiset riehaannuimme pomppimaan niillä – sanomistahan siitä tuli.

Birgitta: Perinteet kuuluvat vahvasti jouluumme. Erkki on virallinen kinkku- ja perunalaatikkovastaava – ilman sitä ei kuulemma tule lapsille joulua. Minä leivon ja hoidan muut muonitusvastaavan työt.

Jouluun kuuluvat aito kuusi ja kynttilät. Ikkunalle laitamme kynttelikön, jotta ulkoa tuleva näkee valon kajastuksen. Laskemme lastenlasten kanssa saunamäkeä hurjaa vauhtia kelkoilla ja pulkilla – saunamäki on tuo läheinen mäki, jossa oli ennen savusauna. Meillä aikuisillakin on lupa hullaantua juuri sataneesta lumesta. Illalla rullaamme lattioilta matot ja tanssimme salsaa.

Birgitta: Nukumme pitkään, sillä aattona ei ole kiire minnekään. Erkki pitää huolen, ettei meillä palella ja laittaa leivinuuniin tulet. Hohkaava lämpö täyttää huoneet hetkessä. Pitkään haudutettu riisipuuro ja kuivatuista hedelmistä keitettävä sekametelisoppa kruunaavat aattoaamun pysähtyneen hetken. Ikkunoista näkyy vain lumen kuorruttama pihapiiri ja ulkokuusien iloisina tuikkivat valot.

Birgitta: Rakastan läheisiä metsiä – ja sen varmasti huomaa, olen sellainen puiden halailija. Jo aikaisin syksyllä metsälenkeiltä tarttuu mukaani kaikkea mahdollista talven varalle. Sammalta ei ole koskaan liikaa. Koivusta sidon sydänkransseja ja enkeleitä harmaan seinän piristykseksi. Rakennan havupalloja ja -kransseja. Sisällä mökissä koristeina on enkelten joukko, ja jokaisella niistä on tarina kerrottavanaan.

Birgitta: Olen aina tuntosarvet pystyssä. On metkaa etsiä metsästä luonnon itse muovaamia koristeita. Pihapiirin koristeeksi olen kantanut puunkäkkäröitä ja kauniita oksia. Yhdessä haemme kuusia lähimetsästä, niitä saa olla talvipihassa monta tuomassa oikeanlaista tunnelmaa. Olen huomannut, että havuissa on eroja ja nykyisin kerään havupalloihini vain riittävän tuuheita ja kauniita oksia. Usein uusi idea syntyy juuri metsässä.

Birgitta: Nostamme jo kesällä kuivatut vastat pakkaseen odottamaan tärkeää hetkeä. Pakastan myös kuivattuja koivunlehtiä pienissä pusseissa, ja kun liotan niitä kuumassa vedessä, ilmaan nousee raikas koivuntuoksu. Usein kuivaan myös viinimarjan lehtiä.

Saunasta saatamme kipaista tekemään lumienkeleitä ja juosta sitten takaisin saunan lämpöön. Kynttilät luovat saunaan hämyisen tunnelman.

Erkki: Perinneruokia on tarjolla aina. Olemme halunneet antaa lapsille ja lapsenlapsillemme perinnöksi arvostuksen entisajan jouluun, ja siihen kuuluvat myös perinneleikit. Laatikot, rosolli, paisti ja kinkku maistuvat kaikille. Parhaat ohjeet olemme itse saaneet perinnöksi äideiltämme.

Jälkiruuaksi katamme menneen ajan herkkuja: lettipullaa, kahvikakkuja ja keksejä. Saatamme välillä napsaista piparkakkuja ja aurajuustoa. Illalla myöhään kilistelemme punaviinilasilla ja skoolaamme menneelle vuodelle.

Birgitta: Yhdessä olemisesta. Kun lapset ja lapsenlapset ovat koolla, kaikki tärkeä on siinä. Joulupukki käy joka vuosi ja silloin lastenlasten riemua on ihana katsella. Kuuntelemme radiota ainot tai reinot jalassa ja mietimme, kuinka Erkin mummokin sitä aina kuunteli keinutuolissa. Pakkasella saatamme kuulla satoja vuosia vanhojen hirsien huokaavan, ja tuo hetki on käsin kosketeltavissa. Mitä kaikkea niillä olisikaan kerrottavana!

Erkki: Talviomenille, havuille ja piparkakuille tuoksuva harmaa hirsiherra on parasta. Tämä rakennus on täynnä muistoja, ja sillä on vuosia jäljellä toivottavasti vielä sata. Kun radiosta soi Sydämeeni joulun teen, hetki on ikimuistoinen. Näin me jatkamme talon tarinaa ja kunnioitamme hirsiseinien tallettamia muistoja.