”Olin ensimmäistä kertaa Hangossa, kun vuokrasin itselleni lomapaikan. Vuonna 1996 olimme ystäväni kanssa katsomassa myynnissä olevaa huoneistoa. Kauppoja ei tullut, mutta kuulimme vuokrattavasta kaksiosta sataman lähellä. Koska aikaa oli, menimme katsomaan sitäkin.

Se oli aivan ihana. Siinä oli kahdeksan kapeaa ja korkeaa ikkunaa kuin linnassa. Vuokrasin sen saman tien, vaikka minulla oli jo iso tila Iitissä. Enempää miettimättä myin sen. Näin alkoi kesähankolaisuuteni, joka on kestänyt yli kaksikymmentä vuotta.

Vaikka ensimmäinen loma-asunto oli ihana ja paikka keskustassa hyvä, sataman melu oli minulle liikaa. Seuraavaksi vuokrasin keskustan ulkopuolelta rivitalohuoneiston ja sen jälkeen Hangonkylästä entisen kivenhakkaajan talon, jonka kunnostin perusteellisesti. Siellä luonnon keskellä viihdyin kahdeksan vuotta, kunnes tuli uusi yllättävä mahdollisuus.

Poikani sai perinnöksi kaksikerroksisen talon ja suuren puutarhan, jonka laidalla oli ränsistynyt sivurakennus. Tallella olivat vain tiilirunko ja tyhjät aukot sekä paljut, joista päätellen rakennus oli ollut joskus pesutupa. Päätin kunnostaa siitä minulle uuden Hanko-kodin.

Tuntui tyhmältä pitää omaa erillistä taloa, kun tiesin, että minua joka tapauksessa tarvitaan täällä ”talonmiehenä”. Poikani ei töittensä takia ehdi talolle säännöllisesti.

Remontti kesti puolitoista vuotta. Tiiliosan ympärille rakennettin lautaseinät. Piti olla varovainen, koska yli sata vuotta vanha tiili ei kestänyt täryporaa. Betonilattia piikattiin ja sen päälle tulivat lattiaeristeet ja lautalattia. Paikallinen puuseppä valmisti ikkunat ja ovet.

Toinen toimiva idea on vieraspöytä, jonka rakennan hetkessä vanhasta pöytälevystä ja pukkijaloista.

Koko koti on tavallaan yhtä tilaa ilman ovia, vaikka kalustus jakaakin sen mukavasti keittiöön, oleskelutilaan, kaminanurkkaukseen ja makuusoppeen. Vierastilaa on avaralla parvella, jonne mahtuu kuusikin nukkumaan.

Vanhoista ikkunoista tehdyt kaapit ovat mielestäni hyvin oivallettu sisustusratkaisu: ne kantavat talon historiaa mukanaan. Toinen toimiva idea on vieraspöytä, jonka rakennan hetkessä vanhasta pöytälevystä ja pukkijaloista. Antiikkiliikkeen myyntitiskinä toiminut, kauniiksi kulunut pöytälevy nojaa seinää vasten ja on aina valmiina ruokavieraita varten. Sen ympärille mahtuu kaksitoista.

Onneksi ymmärsin kattaa avokuistilta sisälle taloon johtavan käytävän. Lumisina talvina se on aivan ehdoton, niin ei tarvitse kahlata hangessa.

Haluan myös lämmitetyn lasikuistin, joka pidentää kuistin käyttöaikaa keväällä ja syksyllä. Se oli mielessä jo rakennusvaiheessa, mutta en osannut tehdä ratkaisua. Viiden vuoden aikana olen huomannut, kuinka tärkeä lasikuisti olisi. Nyt olen jo piirtänyt sen. Siihen tulee samantyyppiset ikkunat kuin muualla.

Muuten olen tyytyväinen kaikkeen. Vaikka tila on pieni, talo toimii hyvin. Tosin kun eläkkeelle jäätyäni vietän vielä enemmän aikaa Hangossa, tarvitsen lisää säilytys­tilaa. Suunnitelmissa on ainakin ratkaisu, jossa sängyn alle mahtuvat tilavat säilytyslaatikot.

Ikkunoista voin seurata elämää pihalla, joka on kaunis kaikkina vuodenaikoina. Näen, kun pojan perhe on tullut. Malttamattomana odotan aina koko perheen ja varsinkin pienen pojanpoikani tapaamista.

Hankolaisia palveluita käytän paljon. Esimerkiksi kampaajalla ja hierojalla käyn aina täällä. Kaikki puuvillaiset räsymatot lomakodissa ovat kutoneet Hangon käsityöläiset. Hangossa toimivat myös mies- ja naistyöpajat, joilta saa kätevästi apua töihin, joita ei itse osaa tai ehdi tehdä. Kalusteiden kunnostus ja maalaaminen, ompelutyöt, lumityöt ja muut sujuvat.

Hanko on sielun koti, jonne pitää päästä mahdollisimman usein. Työni on vielä pääkaupunkiseudulla, mutta kaiken vapaa-ajan vietän lomakodissa. Osallistun aktiivisesti kaikkiin tapahtumiin. Kesähankolaiset ry:ssä järjestämme rapujuhlia, pikkujouluja ja muita tapahtumia. Lauantaisin kahvittelemme yhdessä.

Hangossa on tapana piipahtaa ystävien luona sen kummempia ilmoittamatta. Aina kun ovi on auki, saa tulla.”