Leena ja Ari Liimatainen ovat asuneet 1930-luvulla rakennetussa talossaan Äänekoskella viitisentoista vuotta. He tunsivat alueen ennestään ja tykästyivät paikkaan jo portilla. Puoli pihaa oli perunamaana, eikä oleskelutilaa ollut lainkaan. Tontilla oli päärakennuksen lisäksi pihasauna, johon Ari eritoten ihastui. Pian hän rakensi pihalle terassin, sitten huvimajan, ja nyt siellä on myös grillikatos. Perunamaa väistyi kukkaistutusten alta.

– Meillä on syreenejä, vanhoja omenapuita sekä karviais- ja viinimarjapensaita. Mikä tuoksu täällä onkaan alkukesästä! Minulla on myös iso raparperipenkki, josta riittää aineksia piirakoihin. Mehumaijalle on käyttöä loppukesästä, kun keittelen mehua oman maan antimista. Perennapenkkejä on sen verran, että niistä riittää poimittavaa maljakoihin, Leena iloitsee.

Ari rakensi puiden katveeseen huvimajan suojaisaksi oleilupaikaksi ja vierasmajaksi. Koko määräytyi vaimon äidin remontista jääneiden ikkunoiden perusteella. Leena on pitänyt huvimajassa myös Vanhan Postineidin puotia. Nyt sisustuskauppa on muuttanut Suolahteen pieneen mummunmökkiin.

Rustiikin grillikatoksen he suunnittelivat Arin kanssa yhdessä. Pariskunta mietti kovasti katoksen ihanteellista kokoa, ja aika isohan siitä tuli. Puurakenteet he käsittelivät puuöljyllä pähkinän värisiksi. Koska piha on kovin paahteinen, päädyttiin huopakattoon. Sen alla on helteelläkin sopivan viileää. Toinen vaihtoehto olisi ollut turvekatto.

Leena rakastaa ruosteromua etenkin puutarhassa.

– Sitähän piti saada myös grillipaikalle. Suunnittelin sinne seinäkkeet vanhojen patjojen jousiosista. Ari oli ensin kovin epäileväinen, mutta nyt hänkin on tyytyväinen patinoituneeseen pintaan. Tuulensuojaksi nostimme vanhan oven. Sen pariksi haeskelemme vielä vanhoja ikkunoita.

Pariskunta kutsuu ystäviään kerran kesässä levyraatiin, joka pidetään pihalla.

– Kokkailemme yhdessä ja nautimme toistemme seurasta – ja tietty kuuntelemme levyjä. Arilla on kelpo kokoelma vanhoja vinyylejä Deep Purplesta Esko Rahkoseen. Naapuritkin osaavat jo odottaa musisointihetkeämme, sillä paikalla on myös saksofonin soittaja. Ilta päättyy pihatansseihin, Leena ja Ari kertovat.

Pariskunta nauttii myös kahdenkeskisistä hetkistä omalla pihalla. Ehdottomasti paras on lauantai-ilta. Silloin he asettautuvat yhdessä kello kuusi pihakeinuun kuuntelemaan viereisen kirkon kelloja. Se on merkki, että on aika lopettaa puutarhatyöt ja vaihtaa vapaalle.