”Mummu osti astiaston kuppi kerrallaan pienistä rahoistaan” – suomalaiset rakastavat astioita, eikä ihme!
Mummon vanha kahvisetti, häälahjalautaset, käytännölliset arkiastiat… Astiat ovat meille enemmän kuin kuppeja ja lautasia, sillä niihin kietoutuu muistoja rakkaista ihmisistä ja tärkeistä hetkistä. Asiantuntijat kertovat astioiden merkityksestä ja lukijat jakavat astiamuistonsa.
Pakko saada uusin muumimuki! Tai kirpparilta Ruskaa – niistä meillä lapsena juotiin kaakaot. Suomalaiset rakastavat astioita. Niitä kerätään, ihaillaan, vaalitaan, käytetään joka päivä ja hillotaan juhlia varten.
Ammattijärjestäjä ja tietokirjailija Ilana Aalto on törmännyt ”astiakoteihin”, joissa astiakokoelmat voivat paisua kuin pullataikina.
”Ehkä se liittyy suomalaiseen kapioperinteeseen: kunnon naisella kuuluu olla astiasto, jossa on kaikkea vähintään kuusi kappaletta”, Aalto arvelee.
Jotkut hamstraavat astioita, koska niillä voi olla jälleenmyyntiarvoa – mutta ennen kaikkea ne taitavat olla tunne-esineitä.
”Astioihin voi kietoutua muistoja. Ne ovat enemmän kuin kuppeja ja lautasia”, Aalto sanoo.
”Muutin Portugaliin ja toin astiat käsimatkatavaroissa muutama osa kerrallaan.”Lukijan astiamuisto
Muistot selittänevät etenkin vintageastioiden suosiota. Astialiisan kauppias Tiina Westerlund kertoo, että kun ihminen näkee lapsuudestaan tutun astian, tunnetasolla herää jotain jo ennen kuin äly tunnistaa tuotteen.
”Astiat yhdistyvät muistoihin omasta historiasta ja ihmisistä. Elämän käännekohdat ja tärkeimmät juhlat liittyvät usein ruokaan ja kahvipöytään.”
Muistojen merkitystä korostaa myös Arkkitehtuuri- ja designmuseon kokoelmapäällikkö Susanna Thiel. Moni saa astioita rippi-, ylioppilas-, ja häälahjaksi. Joskus astioihin tiivistyy myös menetystä ja surua, jos ne on saanut perinnöksi tai jouduttu panemaan erossa jakoon.
”Lukioaikana 80-luvulla sovimme kavereiden kanssa, mitä sarjaa kukakin alkaa keräämään. Ostettiin sitten lahjaksi osia toisillemme.”Lukijan astiamuisto
Mutta mikä tahansa kippo meille ei kelpaa: liki jokaisen suomalaiskodin astiakaapista löytyy Iittalaa, Arabiaa tai Pentikiä.
Aalto näkee, että suomalaiset astiat ja niiden suunnittelijat ovat meille kansallinen ylpeyden aihe. Takana on taitava brändäys ja markkinointi.
”Suomessa on ollut yhtenäiskulttuuri astioissakin. Jopa vaatimattomista oloista tulleella isoäidilläni, joka ei ollut muuten designin perään, oli arkiastioina valkoista Teemaa, juhlissa Myrnaa.”
Mutta emme ole yksin. Maailmalla on ”omat arabiansa”, kertoo Stockmannin kodin kategorian johtaja Anna Seppälä. Ruotsissa on Rörstrand ja Kosta Boda, Tanskassa Royal Copenhagen, Iso-Britanniassa Royal Doulton ja Wedgwood, Saksassa Villeroy & Boch.
Lempikuppeja veronpalautusrahoilla – lukijat kertovat astiamuistonsa
- ”Aloitin Pentikin Tapio-sarjan keräämisen, kun muutin kotoa 17-vuotiaana. Sain aina lahjaksi tätä sarjaa. 24-vuotiaana muutin Portugaliin ja toin astiat käsimatkatavaroissa muutama osa kerrallaan. Harmitti, kun sarjan tekeminen lopetettiin. Astiasto on minulla vieläkin jokapäiväisessä käytössä.” - Hannele
- ”90-luvulla tuli kirpputorilla vastaan viisi Arabian Otso-sarjan mokkamukia hintaan 35 markkaa. Ne olivat olevinaan opiskelijan budjetille sopivan hintaisia, joten pitihän ne ostaa. Siitä lähtikin innostus kierrellä kirpputoreja ja keräillä lähes täydellinen Otso-astiasto.” - Outi
- ”Vaalin Ida-mummun, eli mummini äidin, Myrna-kahviastiastoa. Mummu osti kahviastiaston kuppi ja lautanen kerrallaan pienistä rahoistaan 1930-luvulla. Osa on kakkoslaatua, mutta sillä ei ole mitään merkitystä tunnearvoon verrattuna.” - Kristiina
- ”Veronpalautukset tulivat ja toteutin haaveeni Uhtua-sarjasta. Ostin alkuun neljälle henkilölle lautaset ja kahvikupit asetteinen. Yli 30 vuoden ajan olen täydentänyt sarjaa, ja edelleen se palvelee niin arjessa kuin juhlapäivinä.” - Merja
- ”Ala-asteella jo taisi kummitätini alkaa kerätä minulle Pentikin Aino-sarjaa. Edelleen se on käytössä. Häälahjaksi toivoimme Iittalan Teema-sarjaa oliivinvihreänä. Olen jo kyllästynyt vihreään, joten olen kerännyt erivärisiä Teema-astioita. Ne ovat erittäin kestäviä ja hyviä. Nyt aloitin uutena keräämään Marimekon Sukat makkaralla- laseja.” - Eeva-Maria
”Annoin astiaston tyttären perheelle häälahjaksi. Saatesanoina toivoin, että astiasto siirtyy aikanaan tyttärentyttärelle.”
- ”Ensimmäisenä keräsin Pentikin kaksikorvaisia kuppeja. Maailman epäkäytännöllisimpiä astioita! Sormi jäi helposti kiinni ja ovat hankalia astianpesukoneessa. Tallessa ovat silti.” - Marja
- ”Arabian Harlekin-sarjaa aloin keräämään valkoisena joskus 90-luvulla. Silloin ei valkoisia sarjoja oikein muita ollut kuin Arctica ja Harlekin. Arcticaa oli mielestäni jokaisella, joten minä halusin Harlekinin. Kaikki ovat käytössä edelleen.” - Merja
- ”Lukioaikana 80-luvulla sovittiin kavereiden kanssa mitä sarjaa kukakin alkaa keräämään. Ostettiin sitten lahjaksi osia toisillemme. Mulla käytössä vieläkin osia Arabian Airisto-astiastosta.” - Sari
- ”Pentikin Vanilja-sarjasta keräsin sekä kahvi että ruokaserviisit. Osan sain lahjaksi ja tuliaisina. Hurahdin sarjaan heti ensinäkemältä 1996. Kaikki ovat edelleen käytössä, enkä ole yhtään kyllästynyt. Hieno muotokieli, kaunis väri ja kuviointi.” - Teija
- ”Häälahjaksi 1984 saimme lahjakortteja ja hankimme Arabian Korallia. Kahvikupit, teekupit ja ruokalautaset, on niin kaunis sarja.” - Marita
- ”Keräsin pitkään Pentikin Viinimarja-sarjaa. Astioita oli 12 henkilölle, lisäksi tarjoiluvateja, ja kulhoja. Ostin itse, sain lahjaksi ja löysin kirppareilta. Elämässä oli iso perhe ja paljon ruokavieraita. Annoin astiaston tyttären perheelle häälahjaksi, heilläkin on iso perhe. Saatesanoina toivoin, että astiasto siirtyy sitten aikanaan tyttärentyttärelle.” - Aila
Muistatko menneiden vuosikymmenten astiahitit?
1950-luku
Kilta. Kaj Franckin Kilta oli jotakin ihan uutta: pinottava ja monikäyttöinen sarja, jota sai ostaa osissa.
Muistatko myös?
- Kaj Franckin Kaarina Ahon & Ulla Procopén B-malli monin tavoin koristeltuna.
1960-luku
Ruska. 1960–70-lukujen kasvatit muistavat kirskahduksen, joka kuului, kun lusikka raapaisi Ruska-lautasen karheaa pintaa. Sarjan suunnitteli Ulla Procopé.
Muistatko myös?
- Göran Bäckin Kesti.
1970-luku
Paratiisi. Rehevä Paratiisi oli muotoilijatähti Birger Kaipiaisen harvoja teollisesti tuotettuja töitä, ja sarja on hurmannut yhä uudet sukupolvet.
Muistatko myös?
- Peter Winquistin ja Risto Paateron Hiisi.
- Peter Winquistin EH/Faenza. Esimeriksi Esteri Tomulan Krokus on suunniteltu tälle astiamallille.
1980-luku
Arctica. Inkeri Leivon sarjan valkea ja siro tyyli löi ällikällä värikkään astiakauden jälkeen.
Muistatko myös?
- Kaj Franckin Teema.
- Peter Winquistin Halla ja Riekko.
- Heljä Liukko-Sundströmin Tuuli.
- Jussi Aholan Forte.
- Heikki Orvolan Festivo.
1990-luku
Aino. Anu Pentikin Ainon maalaisromanttinen kukkakoriste henki lämmintä tunnelmaa 1990- luvun lama-aikaan.
Muistatko myös?
- Heikki Orvolan 24h.
- Camilla Mobergin Savoie.
- Heikki Orvolan Moreeni Be Bop.
2000-luku
KoKo. Kristina Riskan ja Kati Tuominen-Niittylän värikäs sarja kuvastaa muutosta: yhden ison lautasen sijaan ruokaa haluttiin nyt kattaa useisiin astioihin, esimeriksi susheille lisukkeineen.
Muistatko myös?
- Anu Pentikin Vanilja.
- Klaus Haapaniemen ja Heikki Orvolan Taika.
- Harri Koskisen Oma.
Lähteet: Menneiden vuosikymmenten astiahitit: Arkkitehtuuri- ja designmuseon Susanna Thiel, Pentik, Iittala, Kotona-sivusto. / Lukijoiden astiamuistot: Kotivinkin ja Kotonan Facebook-kysely.
Juttua muokattu 18.8.2025 klo 10.20: Kilta-sarjaan liittyvästä kuvatekstistä poistettiin tieto, että Kilta olisi ollut tuotannossa vain 1952–1953. Sarjaa tuotettiin 70-luvulle asti.
