Meidän Mökki

"Rakennusvalvoja ehdotti jo koko talon purkamista" – Enon rintamiestalosta tuli Maijan ja Tapion eläkepäivien ilo

"Rakennusvalvoja ehdotti jo koko talon purkamista" – Enon rintamiestalosta tuli Maijan ja Tapion eläkepäivien ilo

Maija ja Tapio jatkavat suvun perintoä Saimaan rannalla rintamamiestalossa, jonka Maijan eno rakensi sodasta palattuaan.
Teksti Jarmo Hankivaara
Kuvat Sari Rantanen
Mainos

Heistä ei pitänyt koskaan tulla mökkeilijöitä tähän rintamiestaloon, jonka naapurustossa Maija oli viettänyt lapsuuden- ja nuoruudenkesänsä ja minne Tapiokin oli mieltynyt tutustuttuaan Maijaan 1970-luvulla.

– Tuossa oli suuri perunamaa ja pellolla usein lehmä, joskus vasikkakin, Maija muistelee ja viittoilee kohti kymmensenttisen lumipeitteen alla talvehtivaa nurmikkoa.

Mökiltä näkyy Saimaan rantaan, missä vanha saunarakennus odottaa vielä kunnostamista.

Järveen laskevassa maisemassa näkyy rakennuksia, joissa Maijan sukulaisia lomailee kesäisin sekä pressuilla suojattuja kesärakennelmia ja vierasvarana oleva aitta.

Tänä talvena noin 15-metrinen tienpätkä on pysynyt auki ilman auramiestä, joka tuli perintönä tilan edelliseltä omistajalta.

Vanhan kuistin tilalle on tehty eristetty ja lämmin veranta, joka on hieman edeltäjäänsä suurempi.

Rintamamiestalon rakensi Maijan eno sodasta palattuaan. Hänen vanhempansa lohkaisivat tälle tilastaan 4 600 neliön alan Saimaan ääreltä. Rakennuspaikka osoitettiin muutaman sadan metrin päähän järvestä, ja sieltä tontti kulkee 15 metrin levyisenä soirona rantaan.

Talotyyppi oli rintamamiestalojen pienimpiä. 42 neliöön mahtuivat keittiö ja tupa. Matot ja muutamat laudat verhosivat varastona pidetyn vintin avonaista purueristystä.

Kylmä avovintti eristettiin, ja sinne sijoitettiin pariskunnan makuuhuone.

Eno ei saanut perillisiä, joten hän tarjosi tupaa Maijalle ja Tapiolle 2000-luvun alussa, kun terveys alkoi pettää.

– Aluksi emme innostuneet, sillä velkaa oli jo ennestään. Lopulta kesällä 2002 päätimme suostua, Tapio muistelee.

Eno kuoli ennen talokauppoja, joten asia hoidettiin loppuun hänen puolisonsa kanssa. Leskelle jäi hallintaoikeus. Parisen vuotta tämän kuoleman jälkeen pariskunta ryhtyi kunnostamaan rakennusta.

Ensiksi he päättivät uusia rintamamiestalon huopakaton. Kattofirma naputteli vanhan katteen päälle uuden palahuovan polttavassa helteessä. Yksi timpureista oli erityisen kätevä käsistään ja teki samalla kattolyhdyn kohti järveä.

Yksi timpureista nikkaroi kattoremontin yhteydessä kattolyhdyn, joka lisäsi valoa vinttiin.

Remontti johti uuteen, kuten usein käy. Pariskunta lähti rohkeasti remontoimaan mökkiä 2000-luvulle. Maijan veli piirsi pariskunnan suunnitelmat puhtaaksi lupia varten.

– Kodiksihan tämä alun perin tehtiin. Miksi meidän sitten olisi pitänyt lomailla siinä hampaat irvessä? Tapio kysyy.

Tupaa lämmittää varaava takka. Remontissa purettiin seinän takana ollut alkuperäinen tulisija.

Rakennusvalvoja ehdotti rintamamiestalon purkamista. Kolmesta suosituksia saaneesta timpurista yksi kuitenkin vakuutti korjaavansa mökin ja tekikin sen loistavasti.

Yläkerta muuttui lämpimäksi tilaksi. Avovintin purut poistuivat imurilla, ja välipohjaan sekä seiniin asennettiin villat. Yläkertaan tuli kaksi huonetta.

Alkuperäiset portaat veivät suuren tilan, ja mies mahtui niiden alle rakennettuun vessaan vain selkä kyyryssä. Remontissa portaat korvattiin eteiseen sijoitetuilla tikkailla. Samalla saatiin tilaa kylpyhuoneelle.

Pari yöpyy alakamarin levitettävällä sohvalla silloin, kun vieraat majoittuvat yläkertaan.

Alakerran lattiat saivat villaa painuneiden purujen seuraksi. Kirvesmies teki sisäpinnat tapetointia ja maalausta vaille valmiiksi, ja perhe hoiti loput, myös ulkomaalauksen. Kattofirman telineet olivat siinä suureksi avuksi.

Perhe jatkoi eteläpäätyä ruokailutilana käytettävällä erkkerillä, joka samalla tuo lisävaloa.

– Päätyikkuna puuttui, joten tuvassa oli kesälläkin hämärähyssy, Tapio toteaa.

Maija ja Tapio tahtoivat tuvan yhteyteen erkkerin, joka muutti pimeän tuvan valoisaksi.

Rintamamiestalon huonokuntoinen kuisti sai väistyä uuden, aiempaa suuremman tieltä.

– Seinärakenne on ajalle tyypillinen. Eristys oli hoidettu purulla ja tervapaperilla. Ulkoseinään oli vinolaudoituksen päälle naulattu pystylaudat, Tapio kertoo.

Niistä vaihdettiin vain pieni osa. Puu oli säilynyt laholta 50 vuotta, mutta osa oli kakkoslaatua ja kapeni yläosastaan soiroiksi.

Kahdeksan kuukautta kestäneessä remontissa rintamamiestalo uudistui täysin.

– Kunnostaminen kerralla on halvinta. Muutenkin keskeneräisyys on ikävää, Tapio pohtii.

Uudet, 5 000 euroa maksaneet ikkunat olivat suurin yksittäinen menoerä. Perhe laskeskeli, että alkuperäisten kunnostamisen olisi tullut liian hintavaksi, samoin peruslämmön ylläpitäminen vanhoilla ikkunoilla.

Tuvan nurkassa oleva lipasto kuuluu talon alkuperäiseen kalustoon.

Eno oli 70-luvulla tuonut taloon kunnallistekniikan. Tällöin hän oli vaihtanut keittiön ja tuvan paikkoja. Uusimmassa remontissa pikkuhuoneeseen jäänyt puuhella purettiin ja tiilet päätyivät kukkapenkin pohjaksi.

Tapio mielipuuhassaan.

Hiljattain eläkkeelle siirtyneen pariskunnan talvimökkeilyyn kuuluvat lumityöt, halkojen hakkuu ja saunan lämmitys. Punainen rantasauna pitäisi ainakin remontoida jossain vaiheessa. Viimeksi Tapio lämmitti sen kaveriporukalla muutama talvi sitten. Kahden tunnin sitkeä lämmitys toi viimein suureen kivipesään makoisat löylyt, jotka on pakko kokea vielä joskus uudelleen.

1952 valmistunut tyyppitalo kuului rintamamiestalojen mallistojen pienimpiin. Siinä oli vain kaksi huonetta ja kylmä vintti. Päätyerkkeri lisättiin viimeisimmässä remontissa.
Julkaistu: 8.2.2018