”Jos minun pitäisi nyt istuttaa puita, jotka kestävät jälkipolville, valitsisin tammia ja mäntyjä. Ne menestyvät todennäköisesti hyvin ilmastonmuutoksesta huolimatta.
Tiedän, että tulevaisuudessa puiden merkitys vain kasvaa. Puut ovat hiilinieluja, mutta lisäksi ne helpottavat selviämään tulvista ja muista ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Auttavat ne energiansäästössäkin. Jos puut varjostavat rakennuksia, ei kesällä tarvita ilmastointia tilojen viilentämiseen.
Haluan nähdä, että nykyään suosiossa olevien kirsikoiden ja muiden mataliksi ja lyhytikäisiksi jäävien puiden rinnalle istutetaan lisää isoja ja pitkäikäisiä lajeja. Lahopuukin on osa moninaisuutta. Se tarjoaa elinympäristön monille eliöille. Jos vain turvallisuuden kannalta sopii, jättäisin vanhat omenapuut puutarhoissa niille sijoilleen hiljalleen lahoamaan ja reunustaisin penkit lahopuupölleillä.
Puut ovat tutkitusti tärkeitä myös viihtyvyyden ja terveyden kannalta. Monilajinen puusto vaimentaa tehokkaasti melua, ja vihreyden näkeminen tekee ihmiselle hyvää. Pidän kovasti puututkijoiden Cecil Konijnendijk van den Boschin ja Johan Östbergin laatimasta 3–30–300-säännöstä kaupunkien viherryttämiseksi: joka kodin ikkunasta pitäisi näkyä ainakin kolme puuta, puuston latvuspeitteisyyden tulisi olla vähintään 30 prosenttia ja jokaisella kaupungin asukkaalla korkeintaan 300 metrin matka viihtyisälle viheralueelle.”
