Puutarhaterapeutti rakensi parvekkeelleen sammalseinän – "Luonnon ihmeen seuraaminen virkistää ja tuo päivään toivoa"

Meillä kotona on melkein kuin viidakossa, Pirjo Luokkala sanoo.

Vantaalaisen kerrostaloasunnon olohuoneen yksi seinä on kasvien valtakuntaa. On oksiaan ojentavia muratteja, vähään tyytyväisiä traakkipuita, kulta­palmuja ja saniaisia. Olohuoneen ja keittiön välistä tilaa jakavat reunustraakkipuu, pylväs­tyräkki ja anopinkieli.

Ilman niitä ei olisi kodikasta.

– Olemme tottuneet siihen, että kotona on aina kasveja. Ei se olisi muuten koti, pikemminkin asunto.

Luokkala tietää monta syytä, miksi ihmisten kannattaa hankkia kotiin viherkasveja. Osa niistä on napakoita täsmäsyitä.

Huonekasvien on esimerkiksi huomattu parantavan sisäilman laatua. Ne ovat kuin suodattimia, jotka puhdistavat ilmaa epäpuhtauksista. On myös tutkittu, että huonekasvit lisäävät työtehoa. Eräs tutkimus osoitti, että työpaikalla viherkasvit vähensivät stressiä. Kun sisällä oli kasveja, työntekijöiden verenpaineen yläpaine laski ja heidän tuottavuutensa parani. Viime vuosina työpaikoillakin yleistyneet viherseinät eivät siis lisää vain viihtyisyyttä.

Mutta kasvit ja niiden kanssa puuhastelu tekee meille hyvää laajemminkin.

Pikkutyttönä Luokkala kulki mummonsa kanssa maatilan pelloilla ja katseli, kun tämä istutti keväisin köynnöksiä terassin reunoille. Yhdessä pistettiin siemeniä kasvamaan.

Kodin kasvimaa oli usein Luokkalan hoidossa, koska hän piti puuhasta muita perheenjäseniä enemmän.

Luokkalasta kuitenkin tuli terveydenhoitoalan ammattilainen. Nuorena erikoissairaanhoitajana hän työskenteli psykiatrisessa sairaalassa. Siellä lääkäri käski viedä apaattisia potilaita ulos katsomaan muurahaispesän kuhinaa tai kokeilemaan, miten vesi liikkuu järvessä. Se sai heidät virkistymään.

Terveydenhuollon opettajaksi opiskellessaan Luokkalasta alkoi tuntua, että hoitamisessa, kasvattamisessa ja oppimisessa olisi hyötyä myös muiden alojen osaamisesta. Hänen miehensä toimi tuolloin apulaisrehtorina puutarha-alan oppilaitoksessa.

– Meillä syttyi yhteinen ajatus: yhdistetään molempien ammattiosaaminen ja aloitetaan puutarhaterapeuttinen koulutus ammatilliseksi lisäkoulutukseksi.

2000-luvun alussa pyörinyt koulutus oli tarkoitettu esimerkiksi terveydenhoidon ammattilaisille.

Puutarhaterapian avulla voidaan edistää ihmisten hyvin­vointia ja kuntoutumista vähentämällä stressiä ja lisäämällä positiivisia tunteita.

Mutta terapiassa ei ole kyse vain puutarhasta, vaan laajemmin luonnon kokemisesta ja aistimisesta.

– Menetelmänsä puutarhaterapia nappaa luonnosta ja kaikesta, mitä sieltä löytyy, Luokkala sanoo.

Puutarhaterapiaa voi käyttää vaikka synnytyksessä. Silloin synnyttäjälle näytetään hänen valitsemiaan luontovideoita. Sateen ropinan kuuntelu ja katselu voi rentouttaa ja auttaa kivun kärkeä taittumaan.

Luokkala kertoo hoitajasta, joka sai kontaktin muisti­sairaaseen vanhukseen sivelemällä tämän käsivarsia kukkakaupasta hankkimallaan jänönhännällä. Vanhus oli lapsena asunut maalla, ja koriste­heinän kosketus tuntui hänelle tutulta.

Keväällä moni haaveilee, että pääsisi taas omaa pihaa rapsuttamaan. Stressi tuntuu laantuvan, kun kädet upottaa multaan.

Puutarhassa touhuaminen voikin olla meille kaikille arjen puutarhaterapiaa.

– Puutarhatyöt antavat haastetta ja sisältöä elämään. Monilla tekeminen mullan kanssa lisää hyvinvointia, Luokkala sanoo.

Tiedetään, että mullassa möy­rimisellä ja muulla luonto­kosketuksella on ainakin lapsille merkittäviä terveysvaikutuksia: elimistön mikrobisto muuttuu moni­puolisemmaksi ja vastustus­kyky paranee.

Pussitetun kukkamullan ja viher­kasvien kanssa puuhailu tekee hyvää ainakin mielelle. Omiin neliöihin ei kuitenkaan ole pakko hankkia viidakkoa.

– Kaikki vihersisustaminen lähtee omista tarpeista: mikä itsestä on mukavaa, sopivaa ja kohtuullista. Toisille pienimuotoinen on terapeuttista, toisille suuremmat vihersisustusprojektit.

Viherkasviummikkoa Luokkala kannusta ensin miettimään, minkälaiset kasvit itsestä tuntuvat kivoilta. Sitten kysytään ammattilaiselta vinkkejä, mitä kasvi kaipaa elääkseen tyytyväisenä. Kotona kasville mietitään paikka, joka sille tuntuu oikealta – ja sitten alkaa yhteinen elämä.

Joka aamu voi kurkata, mitä kasville kuuluu. Nuupottaako se? Olisiko sillä jano? Pitäisikö kasvilampun asentoa säätää, jotta alalehdetkin saavat valoa? Päivä päivältä kasvia autetaan kasvamaan.

Samaa Luokkala tekee kotonaan. Hän sumuttelee viher­kasveja sumutinpullolla, napsii kuolleita lehtiä pois ja tarkkailee viidakkonsa tilannetta.

– Kasvien hoitaminen opettaa pitkäjänteisyyttä. Aloite­kykykin vahvistuu, kun kasveista pitää säännöllisesti huolta.

Ylipäätään kasvun seuraaminen parantaa hyvinvointia. Kukkivat kasvit tuovat esteettisen elämyksen.

– Aamuisin voi tutkia, mitkä kukat ovat tänään aukeamassa. Luonnon ihmeen seuraaminen virkistää mieltä ja tuo päivään toivoa myös korona-aikaan.

Kasvit tekevät meille hyvää, vaikka emme puuhailisi niiden kanssa. Riittää, kun vain katsomme, nuuskimme ja ehkä kosketamme niitä.

– Jo pelkkä kasvien kauneus ja niiden kokeminen kaikilla aisteilla tuottaa ihmiselle hyvää oloa, pysyvyyden tunnetta ja rauhallista mieltä.

Tiedetään esimerkiksi, että kaupunkilaisten saamalla ”vi­her­­altistuksella” on selvä yhteys psyyk­kiseen hyvinvointiin. Luonnossa oleskelu lisää myönteisiä ja vähentää kielteisiä tunteita.

Luokkala kertoo, että kasvit ja luonto rauhoittavat mieltä. Toisaalta ihminen virkistyy ympäristössä, jossa on kasveja.

– Luontoympäristö on ikiaikainen hyvinvointielementti. Ihmiset ovat historiansa aikana hakeutuneet esteettisten luontonäkymien ääreen pohtiessaan elämän tarkoitusta, suuntaa tai arjen haasteita. Tähtitaivaan ihailu, auringon nousu ja lasku tai veden liike ovat aina insproineet ihmisiä.

Sammalseinä koristaa Pirjon parveketta – näin se syntyi

Kaksimetrinen sammalseinä muistuttaa luontojuurista Luokkalan parvekkeella, jonne se rakennettiin viime syksynä.

– Päätimme rakentaa sammalseinän vähän huumorilla ennakoiden. Jos vaikka sairastuisi koronaan ja ei voisi lähteä kotoa, niin olisi kuitenkin metsä ja luonto parvekkeella.

Seinän rakentamiseen meni aikaa, mutta vaikeaa se ei ollut. Sammalten kasvualustana on niiden oma multa, ja ne on kiinnitetty akustiseen rakennuslevyyn rautalankakoukuilla. Niiden kiinnittäminen ei ollut sen kummempaa kuin pinnien laittaminen hiuksiin. Seinän hoitaminen on helppoa, kunhan on vain aikaa suihkutella sitä vedellä.

Sammalseinän kaverina parvekkeella kasvaa koristekaali, marjakanervaa, muratti, kelloköynnös, sypressejä, tulppaaneja ja muutama tuija.

Jos Luokkala menee sumuisena aamuna parvekkeelle ja laittaa silmät kiinni, tuntuu siltä kuin siirtyisi hetkeksi pois kaupungista.

– Kuin istuisi kannon nokassa, ja ympärillä olisi ihana keväisen metsän tuoksu.