Kotivinkki

Tiesitkö, että hoitaessasi puutarhaa hoidat myös itseäsi?


Puutarhassa touhutessa mieli rauhoittuu, syke tasaantuu ja stressi häviää. Omasta pihasta voi myös tehdä parantavan, tietää onnettomuuden jälkeen puutarhaterapiaa opiskellut Eija Keckman. Lue, miten saat puutarhasi hyvää tekevistä vaikutuksista kaiken irti!
Kuvat Antti Vettenranta

Oletko koskaan polvistunut puutarhaan ihailemaan kevätesikon värejä aivan läheltä? Oletko sulkenut silmäsi ja kuunnellut koristeheinien kahinaa tuulessa? Oletko silittänyt nukkapähkämön samettisen pehmeää lehteä tai pyöritellyt käsissäsi yrttejä ja nuuhkinut niiden voimakkaita tuoksuja?

Jos et ole, kokeile. Puutarha on mainio paikka harjoittaa mindfulnessia eli hetkessä elämisen taitoa, sanoo puutarhaterapiaa opiskellut puutarhasuunnittelija Eija Keckman. Hän on kouluttautunut green coachiksi, joka opastaa ihmisiä puutarhan hyvää tekevän vaikutuksen pariin.

”Aistiärsykkeet vievät huomion pois omista ajatuksista. Jos malttaa mennä yksittäisen kasvin luokse ja keskittyä tutkimaan kukintoa, mieli lakkaa seikkailemasta.”

Välillä voi sulkea silmät ja kuunnella puutarhan ääniä, keskittyä ympäröiviin tuoksuihin tai tunnustella kasveja.

”Aistikokemusten syventäminen auttaa nauttimaan elämästä sellaisena kuin se on juuri nyt.”

Tietoinen läsnäolo tekee tutkitusti hyvää henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Se auttaa hallitsemaan stressiä, herättelee luovuutta ja lisää elämäniloa. Se parantaa muistia ja lievittää masennusta, ahdistusta ja kipua.

Pelkästään kauneuden näkeminen rauhoittaa ja tuottaa mielihyvää. Myös puutarhassa puuhastelu voi olla meditatiivista ja rentouttavaa. Kitkeminen, haravoiminen, istuttaminen ja muut puutarhatyöt ovat yksinkertaisia ja toistuvia. Niitä tehdessä mieli rauhoittuu, syke tasaantuu ja stressi häviää.

Puutarhaterapia auttaa niin perhe- ja työkiireiden väsyttämiä, masentuneita kuin muistisairaitakin.

Keckmanille puutarha oli aiemmin parasta stressiterapiaa. Siellä sai rauhan, jos mielessä oli kaaos.

”Kun kitkin tunnin tai pari, ajatukset järjestyivät paikoilleen. Se oli minulle iso voimavara.”

Kaikki muuttui vuonna 2013.

Moottoripyörä kulki puolalaisella moottoritiellä 130 kilometrin tuntivauhtia. Keckman oli palaamassa miehensä kanssa lomamatkalta Kroatiasta, kun eturengas puhkesi. Pyörä ajautui keskikaistaleelle ja teki voltin.

Keckmanin sydän tahdistettiin uudelleen, rintalastassa oli useita murtumia ja hänelle kehittyi verikeuhko. Ne paranivat aikanaan. Aivovamma sen sijaan vaikutti elämään pitkään ja niskavamma haittaa yhä.

Ennen onnettomuutta Keckman oli kirjoittanut kolme kirjaa ja teki säännöllisesti juttuja puutarhalehteen, mutta kolarin jälkeen järjellisen tekstin tuottaminen ei onnistunut. Sanat olivat sekaisin, lauseista ei saanut tolkkua.

Puoleentoista vuoteen Keckman ei pystynyt kirjoittamaan mitään. Taito palasi vasta sitkeällä harjoittelulla. Nyt työmuistiin sattunut vamma on suurelta osin korjaantunut.

Onnettomuuden jälkeinen kevät oli Keckmanille henkisesti erityisen raskas. Hän yritti tehdä kevättöitä puutarhassa entiseen malliin. Aina kun hän oli kitkenyt vartin, niskanpohjasta nousi repivä migreeni. Se kesti päivän, joskus kaksikin.

”Tajusin, että en voi kitkeä, kuokkia ja istuttaa, koska en halua olla koko ajan kipeä. Alkoi henkinen vajoaminen. Olin suorittajaluonne ja ajattelin, että joudun luopumaan kaikesta: puutarhasta ja kirjoittamisesta.”

Sisimpään hiipi musta katkeroitumisen möykky, jonka Keckman huomasi vasta kaksi ja puoli vuotta onnettomuuden jälkeen.

”Äiti, tuntuu kauhealta katsoa, kun sinä olet uhriutunut, tyttäreni Beatrice sanoi minulle tuolloin. Se havahdutti minut ja hakeuduin terapiaan.”

Keckman pohti uudelleenkouluttautumista, mutta ymmärsi, ettei halua luopua rakastamastaan alasta. Kaksi vuotta sitten hän aloitti puutarhaterapia­opinnot, jotka toivat uuden näkökulman vanhaan työhön.

Nykyisin Keckman vetää terapiakierroksia elämyspuutarhassaan Eija’s Gardenissa Ahvenkoskella. Lisäksi hän on suunnitellut aisteja stimuloivia viheralueita hoivakoteihin. Erityisen merkityksellinen on tänä keväänä ilmestynyt, puutarhaterapiaa käsittelevä kirja Hyvän mielen puutarha.

”Se osoitti itselleni, että pystyn vielä kirjoittamaan aivovamman jälkeenkin.”

Kitkemisen ja kuokkimisen Keckman on kuitenkin joutunut jättämään vähemmälle, sillä migreeni iskee yhä helposti. Sen sijaan hän on oppinut nauttimaan puutarhastaan ja sen kauneudesta uudella tavalla – hitaasti ja ilman suorittamista, kaikkia aisteja käyttäen.

”Menen puutarhassani lammen rannalle, istun penkille, johon ilta-aurinko paistaa. Katselen kaikkea sitä kauneutta, jota olen saanut aikaan. Niistä hetkistä saan voimaa. Tunnen kiitollisuutta puutarhastani.”

Oman aisteja hellivän puutarhan rakentaminen on helpointa aloittaa kasvivalinnoista. Hanki kasveja, jotka houkuttavat koskettamaan, maistamaan, haistamaan ja tutkimaan ja sijoita ne niin, että pääset helposti aivan niiden lähelle, Keckman vinkkaa.

Lehtien ja kukintojen muodot ja pinnat antavat aisteille monenlaista ihmeteltävää.

”Ranskassa Claude Monet’n puutarhassa hurahdin uudelleen daalioiden pyöreisiin ja symmetrisiin Bon Bon -lajikkeisiin. Niitä tutkiessa huomaa, kuinka kasvit voivat olla hyvin matemaattisia ja jokainen terälehti asettuu hyvin selkeästi omalle paikalleen.”

Myös värivalinnoilla on suuri merkitys. Sinisävyiset kukat luovat viileän vaikutelman, keltaiseen taittavat punaiset lämpimän.

Tuoksuvat kasvit, kuten ruusut, jasmikkeet ja yrtit kutkuttavat hajuaistia. Yksi Keckmanin omista suosikeista on jalosyreeni Moskovan kaunotar.

”Yrteistä on moneksi. Niitä voi tuoksutella ja maistella. Myös tuntoaisti aktivoituu, sillä joitain yrttejä pitää hieroa, jotta tuoksu saadaan irti.”

Kuuloaistia aktivoivat esimerkiksi kahisevat koristeheinät, rapisevat lehdet ja veden solina.

”Vesiaihe piristää mieltä ja puutarhaa ja antaa virikkeitä tunto-, kuulo- ja näköaisteille. Pienimmillään se voi olla vain läkkiämpäriin asennettu pumppu. Jo siitä tulee solina ja virkistävä vaikutus.”

Aistipuutarhassa kaikkea ei ole tarkoitus nähdä kerralla. Siksi on tärkeää, että puutarhassa on katseen katkaisijoita, näköesteitä, jotka houkuttavat tutkimaan, mitä puutarhan sopukoista löytyy.

Nurmikko on puutarhaterapian kannalta täysin kuollut materiaali.

”Se antaa visuaalista mielihyvää vain, jos tykkää vihreistä, avonaisista kentistä”, Keckman sanoo.

”Keto tai niitty sen sijaan on valtavan rikas aisteja hellivä kokonaisuus ja paljon helpompi hoitaa kuin nurmikko.”

Tärkeintä on, että aistipuutarha miellyttää itseä. Jos pitää romanttisesta tyylistä, voi istuttaa vapaana rehottavia perennoja, joissa on paljon tarkasteltavaa.

Jotta puutarha säilyttää terapeuttisen luonteensa, siitä ei saa tulla suurta työmaata. Keckmanin mielestä kaikista puutarhatöistä tulisi tuntea mielihyvää.

”Tarvitsemme kauniita ja mieltä rauhoittavia paikkoja, joista voimme monipuolisesti ammentaa aistinautintoja. Puutarhassa yhdistyvät parhaimmillaan mielihyvän tunne, ulkona oleminen ja fyysiset rasitukset.”

Eija Keckman on oppinut hyväksymään sen, ettei liikenneonnettomuuden aiheuttamien vammojen vuoksi enää voi tehdä kaikkia pihatöitä. Kukkien värien, muotojen ja tuoksujen havainnointi­ on opettanut hänet rakastamaan puutarhaa uudella tavalla.
Julkaistu: 11.6.2019