Oskari Pikkarainen ja Dora Tkalec tuijottavat haltioituneina tietokoneen näyttöä. Se on yhdistetty mikroskooppiin, joka suurentaa monisatakertaisena kompostimullasta otetun näytteen. Pieni murunen kompostia suorastaan kuhisee elämää, jota ei paljaalla silmällä erottaisi – siimaeläin vipeltää vauhdilla ruudun laidasta laitaan, sukkulamato suikertaa menemään ja erilaiset bakteerit liikkuvat verkalleen sinne tänne.

– Vaikka tiedämme, että maaperässä on elämää, sen näkeminen tuntuu aina yhtä ihmeelliseltä, Oskari huokaa tyytyväisenä.

Kompostimullan rikas elämä on Doralle ja Oskarille myös merkki siitä, että heidän tekemisensä kantavat hedelmää. He työskentelevät AhlmanEdu-oppilaitoksessa Tampereella yhteiseurooppalaisessa FUSILLI-hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää uudistavaa eli regeneratiivistä kaupunkiviljelyä. Ahlmanilla uusinta viljelytietämystä tutkitaan käytännössä sitä varten perustetulla kasvimaalla. Siellä vihanneksia viljellään pysyvissä kohopenkeissä omaa kompostia käyttäen.

– Kaiken tekemisemme pohjana on ymmärrys maaperän elämän merkityksestä. Maaperän pieneliöstö, kuten sienet, bakteerit ja sukkulamadot, muodostavat tehokkaan ravintoverkon, joka kierrättää ravinteita kasvien käyttöön. Ehyt ravintoverkko suojaa myös kasveja taudeilta ja pitää yllä maan hyvää rakennetta, Dora selvittää.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maahan kajoamista vältetään kaikin keinoin, sillä jokainen lapion pisto, kuokan kuopaisu ja muu mylläys rikkovat arvokasta ravintoverkkoa. Sen korjaantuminen vie aikaa ja kuluttaa turhaan maan pieneliöstön voimia.

– Pysyvien kohopenkkien ajatuksena on juuri se, että niiden perustamisen jälkeen maata ei enää muokata. Kylvöjä varten maata joutuu tietysti vähän yhä rikkomaan, mutta silloinkin koskemme vain aivan pintakerrokseen, Oskari kertoo.

Maaperän mikroskooppisen kokoisten asukkaiden hyvinvoinnin vuoksi kasvimaata ei myöskään turhaan tallota. Viljelypenkkejä hoidetaan kapeilta poluilta, jotta muu maa säilyisi mahdollisimman kuohkeana. Kulkureittejä varten ei tuhlata tilaa, sillä kasvimaa on tupattu täyteen syötävää. Syyskuun alussa porkkana-, mangoldi- ja palsternakkarivit rehottavat jo niin reippaasti, että paikoin askeleensa saa sovitella kieli keskellä suuta. Pinta-ala käytetään mahdollisimman tarkkaan, sillä tarkoituksena on tuottaa kestävillä keinoilla pienellä alalla mahdollisimman suuri sato.

Oskari huomauttaa, että tavallista tiiviimmästä kasvustosta on paljon muutakin etua.

– Kasvien runsas juuristo ilmastoi ja hoitaa maata. Maan pinnalla tiheä kasvillisuus varjostaa rikkakasveja ja heikentää niiden kasvuoloja. Samalla se suojaa myös maata kulumiselta. Koska naatit ovat niin muhkeat, porkkanoita ei tarvitse edes perinteiseen tapaan mullata. Porkkanoiden juurenniskat saavat nyt niin vähän valoa, että ne eivät viherry. Sadonkorjuun jälkeen kylvän viherlannoituskasveja täyttämään tyhjät paikat.

Kasvimaan kasvuvoima on keväällä lannoitteeksi levitetyn kompostimullan sekä siitä valmistetun kompostiteen ja -ekstraktin ansiota. Komposti ei ole mitä tarhansa eloperäistä ainesta, vaan huippuunsa viritettyä tehoainetta, bioaktiivista kompostia, jonka laatua tutkitaan ja tarkkaillaan säännöllisesti.

Ahlmanin komposti on koottu niin, että siinä on vuodenaikojen mukaan vaihtelevassa suhteessa tuoretta oppilaitoksen oman maatiaiskarjan lantaa sekä niin sanottuja vihreitä ja ruskeita materiaaleja. Kesällä ainesten suhteet ovat 10 % lantaa, 40 % vihreää ja 50 % ruskeaa. Talvella lannan määrä nostetaan 20 prosenttiin, jotta komposti toimisi viilenneissäkin oloissa yhtä tehokkaasti. Vihreissä materiaaleissa, kuten ruohosilpussa ja tuoreissa kasvijätteissä, on paljon typpeä.

Lanta ja vihreät ainekset saavat kompostin puhisemaan lämpimänä, jolloin taudinaiheuttajat ja rikkakasvien siemenet tuhoutuvat. Ruskeat ainekset ovat esimerkiksi kuivia lehtiä, oksia tai haketta, jotka sisältävät paljon hiiltä. Ne ruokkivat sienirihmastoa ja ilmastoivat kompostia niin, että siellä ahkeroivilla pieneliöillä on hyvät työolosuhteet. Hallitussa prosessissa syntyy mainiota maanparannusainetta, joka tukee maaperän ravintoverkkoa.

Kompostissakin on pieneliöiden muodostamia rihmastoja, joiden toimintaa turha kääntely vahingoittaa. Doran mukaan riittää hyvin, kun kompostia käännetään kolmisen kertaa kompostoinnin aikana. Riittävä ilmankierto on tarpeen, sillä huonosti toimivassa kompostissa jätteet mätänevät lahoamisen sijasta, mistä syntyy kasvihuonekaasu metaania. Kun huonolaatuista kompostia käytetään lannoittamiseen, sen ominaisuudet siirtyvät maaperään.

– Runsas mätänevä aines maassa houkuttelee esimerkiksi etanoita ja tauteja, Dora muistuttaa.

– Hyvä komposti taas toimii päinvastoin – ruokkii ja rikastaa maata monipuolisesti.