Viherpiha

Kiireisen puutarha-ammattilaisen oma piha on helppohoitoinen palautumispaikka – mutta silti tyrmäävän upea kaareutuvine polkuineen!

Kiireisen puutarha-ammattilaisen oma piha on helppohoitoinen palautumispaikka – mutta silti tyrmäävän upea kaareutuvine polkuineen!
Miten upeita lehtimuotoja, kiveyksiä, puita ja pihapolkuja! Puutarhuri Malin Gustafsson ihailee linjakkaita skandityylisiä citypuutarhoja. Omassa pihassaan Porvoossa hän on yhdistänyt modernin tyylin 1940-luvun pikkukaupunkimiljööseen.
Julkaistu: 16.5.2022

Täysin moderni piha, sellainen olisi Malin Gustafssonin unelma.

– Puutarhaa suunnitellessa pitää kuitenkin ottaa myös miljöö huomioon, eikä sellainen tyyli sopisi yhteen kotitaloni kanssa, hän huomauttaa.

Malin asuu muutaman korttelin päässä Porvoon vanhastakaupungista 1940-luvulla rakennetussa punaisessa paritalon puolikkaassa. Selkeälinjainen puutalo on alun perin rakennettu sotaveteraaneille. Malinin vajaan 700 neliön puutarhaa kehystää talon kanssa samaa aikakautta edustava orapihlaja-aita. Kauniin pulleaksi muotoillun pensasaidan alla kukkii vaaleanviolettina pystykiurunkannusta. Malin on hieman närkästynyt, että hempeä kevään airut on levittäytynyt kasvupaikalleen omin luvin, mutta ei siitä toisaalta suurta haittaakaan ole. Lisäksi se katoaa kevään edetessä itsestään näkyvistä.

Kiurunkannusten tapaiset somat luonnonkasvit ja vanhanajan kukkivat perennat olisivat luonteva valinta vuosikymmeniä vanhaan pihaan, mutta Malinin puutarhassa kukkia on vain vähän, ja nekin mieluiten valkoisia.

– Tykkään paljon enemmän lehtimuodoista ja koristeellisista lehtipensaista. Kesäkukkien sijasta kasvatan ruukuissa mieluummin monivuotisia kasveja.

Komeakuunlilja ’Gold Standard’ viihtyy kirsikoiden alla padassaan vuoden ympäri. Pienemmissä ruukuissa kasvavat keijunkukat ’Plum Pudding’ ja ’Citronelle’.
Malin leikkaa vanhaa omenapuuta kevättalvella ja kesällä. Kesällä on hänestä helpointa hahmottaa puun todellinen muoto. Kirsikkapuitakin hän leikkaa säännöllisesti, jotta puutarhan näkymät eivät menisi tukkoon.
Malin on koonnut ruukkuasetelmaan perennoja ja pensaita. Vasemmalta oikealle ruusuangervo, viitapihlaja-angervo ’Sem', nyppykurjenpolvi, keijunkukka, raitakuunlilja ja mustaselja ’Black Lace’.

Kirsikoiden alle sijoitettu kookas kuunlilja-astia seisoo niillä sijoillaan vuoden ympäri, mutta valtaosa ruukkukasveista on arempaa sorttia. Japaninvaahterat, koristekastikat, sulkasyreenin, helmipensaan ja muut herkkukasvit Malin talvettaa pimeässä kellarissa. Karskimmat ruukkuun istutetut koivu- ja pihlaja-angervot pärjäävät talven lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Viime viikot Malin on nostellut ruukkujaan sisään ja takaisin ulos samassa rytmissä kuin kevätsäät keikkuvat. Äkillinen kylmyys voisi vaurioittaa etenkin kasvuaan vasta aloittaneita erikoisuuksia.

Vaikka kevät teettää ruukkutreenin ja paikkojen siistimisen vuoksi paljon työtä, se on Malinista kuitenkin puutarhan parasta aikaa. Vihreän sävyt hehkuvat herkkinä ja heleinä, kirsikkapuut ovat puhjenneet kukkaan. Toukokuussa Malin viettää suurimman osan ajastaan ulkona.

Minulle on tärkeää, että puutarhassa on paljon paikkoja oleskeluun.

– Rakastan ulkoilmaelämää. Olen liikkuvainen ihminen, mutta minulle on tärkeää, että puutarhassa on paljon paikkoja myös erilaiseen oleskeluun. Aamukahvit juon patiolla autotallin vieressä, lounaspaikkani on talon pitkällä seinällä olevalla terassilla.

Pihasyreenin ja kirsikoiden välistä pilkottava puuterassi laajeni viime kesänä. 8–16 mm singelipolun ja mukulakiveyksen välissä kulkee graniittinen R10-reunakivi. Kiveykset Malin toteutti itse sen jälkeen, kun kaivinkone oli tehnyt pohjatyöt. Mullan tilalle vaihdettiin noin 25 senttiä mursketta, ja kivet asennettiin 5 senttiä syvään kivituhkakerrokseen.
Malinin itse suunnittelema ja paikallisen rakentajan toteuttama ilmava pergola rajaa puutarhan tiloja toisistaan ja antaa samalla näkösuojaa kadulle päin. Pergolan penkillä kukkii vadillinen helmililjoja. Kookkaissa ruukuissa on tarhakurjenpolvi, japaninvaahtera ’Sango-Kaku’ ja pikkusyreeni ’Palibin’.
Malin rakastaa valkoisia kukkia, kuten omenapuun alla kukkivia balkaninvuokkoja, ja kauniita pikkupuita. Etualalla runkomaiseksi muotoiltu amerikanheisi.
Kasvihuoneen edessä ruukussa on verijapaninvaahtera ’Atropurpureum’.

Talon seinustan terassi on juuri saamassa laajennusta, sillä siitä tuli alun perin liian pieni. Kun työ pian valmistuu, Malin maalaa sen samalla mustalla maalilla, jolla kaikki muutkin puutarhan puurakenteet on käsitelty. Musta väri vahvistaa linjakkaiden rakenteiden yhteneväistä ilmettä, lisäksi se tuo näkymiin Malinin kaipaamaa modernia särmää. Sama vaikutus on rajauskivillä, jotka reunustavat puutarhaa halkovaa sorapolkua sekä mukulakivipintoja.

– Perustuksiin panostamisen tärkeyden opin aikoinaan kantapään kautta. Olin nuori ja tietämätön, kun muutin tänne vuonna 2002. Tein ensimmäiset betonikivipolut vain 15 sentin pohjilla, eikä mennyt aikaakaan, kun ne alkoivat rumasti elää.

Nykyään Malin on puutarha-ammattilainen, joka tekee omassa yrityksessään puutarhasuunnittelua, käytännön toteutuksia ja hoitotöitä. Kiireisen työn vuoksi hän haluaa pitää oman puutarhansa kauniina mutta helppohoitoisena palautumispaikkana. Samalla se on koekenttä, jossa kokeilla uusia kasveja ja ideoita. Helppo konsti hoitotoimien vähentämiseen oli jo yksistään se, että Malin hankkiutui eroon suikeroalpeista, konnan­yrteistä ja muista iloisesti leviävistä perennoista, jotka hän oli alkuhuumassa istuttanut.

– Kesällä otan rennosti. Silloin puutarhanhoidoksi riittää ruukkujen kastelu ja nurmikon leikkuu.

Voit seurata Malinia Instagramissa @malingustafssons

Kirsikkapuut varjostavat puutarhan keskiosan istuinryhmää päivän kuumimpaan aikaan. Lämpöä varaava mukulakiveys oli Malinista luonteva valinta iltapäiväauringon patiolle. Pyöreähköt luonnonkivet antavat kivan kontrastin muille pinnoille, ja ne muistuttavat hieman kalliota – elementtiä, jota Malin kaipaa puutarhaansa.
Yhdistetty roskakatos ja pihavaja on Malinin omaa designia. Portinpielen puuksi hän valitsi pysty- ja nopeakasvuisen ruotsinpihlajan, joka antaa näkösuojaa naapurin kerrostaloille. Valinnassa painoi myös lajin kaunis syysväri. Puun alla levittäytyvä peittokurjenpolvi ’Biokovo’ kestää hyvin kuivuutta. Sisääntulon pintana on 0–11-millistä soramursketta. Se on Malinin mielestä helppo pitää siistinä haravoimalla, ja pinnasta tulee kova ja kestävä.
1 kommentti