Kaikkien kaupunkien jokainen katu pitäisi muuttaa hevoskastanjakujaksi, kehottaa ruotsalainen kasvitieteilijä Lars Björk. Yltiöpäisen ehdotuksen hän perustelee sillä, että hevoskastanjalla on ainutlaatuinen kyky puhdistaa ilmaa. Puun lehdet tuhoavat tehokkaasti karsinogeenisia aineita.

Suomessa hevoskastanjaa pääsee parhaiten ihailemaan Etelä-Suomen kaupunkien puistoissa. Kesäkuun alkupuolella suuret, pystykasvuiset kukinnot puhkeavat kukkaan, ja tuntuu kuin puu saisi valkoiset kynttilät oksilleen. Jokainen kukinto erottuu lehvästöä vasten. Näky on mitä koristeellisin.

Balkaninhevoskastanja, joita lähes kaikki hevoskastanjamme ovat, kasvaa 10–15 metriä korkeaksi. Latvus voi saada leveyttä kymmenen metriä. Tätä mahtavaa puuta kannattaisi rohkeammin istuttaa kotipuutarhoihin, jos tontilla vain riittää tilaa.

Hevoskastanja on mielenkiintoinen puu ympäri vuoden. Keväällä sen tahmeat silmut herättävät hämmästystä valtavalla koollaan. Selitys saadaan, kun silmut puhkeavat. Suuret, viisi–seitsemänsormiset lehdet ovat jo avautuessaan täysin kehittyneet. Ne kasvavat enää vain kokoa.

Loistava kukintavaihe antaa aiheen pitää kesän ensimmäiset puutarhajuhlat, tai ainakin mennä piknikille puun juurelle. Myöhemmin hevoskastanja ilahduttaa suurilla piikkisillä hedelmillään, jotka tosin eivät sovi syötäväksi. Turkkilaiset ovat käyttäneet niitä hevosten yskänlääkkeenä ja rehuna, mistä puu on kenties saanut nimensä. Nimi voi johtua myös hevosenkengän muotoisista lehtiarvista.

Balkaninhevoskastanja viihtyy parhaiten lämpimällä etelärinteellä. Se tarvitsee runsasmultaisen, kalkkipitoisen ja melko tuoreen maan, jossa on tarpeeksi pohjakosteutta. Jäykkään savimaahan puuta ei kannata istuttaa.

Nuoret taimet ovat talvenarkoja. Siksi niitä ostaessa kannattaa kiinnittää huomiota puiden alkuperään. Kotimaassa lisätyillä taimilla on huomattavasti paremmat edellytykset talvehtia Suomessa. Puiden talvenkestävyys paranee iän myötä.