Kymmenisen vuotta sitten Janne Kujansivu asui tyytyväisenä pienessä kerrostalosunnossa Helsingin hipsterivyöhykkeellä, Punavuoressa.
Hän työskenteli vaatetusalalla ja vietti vapaa-aikansa juhlien. Janne oli muuttanut pois kotiseudultaan Pohjanmaalta heti lukion jälkeen, halunnut kokea suuren kaupungin ihmisvilinän ja tapahtumien paljouden. Kymmenen Helsingin-vuoden jälkeen Janne oli kuitenkin saanut tarpeekseen pääkaupungin humusta ja kaipasi kesäpaikkaa kotiseudultaan Kristiinankaupungista.
Vuonna 2007 vastaan tuli edullinen mummonmökki kivenheiton päässä Kristiinankaupungin keskustasta. Suuri, villiintynyt puutarha arvokkaine tammineen, omenapuineen ja karviaispensaineen hurmasi Jannen, ja ostopäätös syntyi jo, ennen kuin hän oli astunut sisälle 60 neliön kokoiseen tupaan.
Mummonmökin vanhin osa on peräisin luultavasti 1850-luvulta. Janne vietti lomansa mökillään kahtena kesänä.
– Toisena kesänä en enää halunnut palata kaupunkiin. Irtisanouduin töistä ja muutin tänne pysyvästi, hän kertoo.
Alkuajat Janne asui mökissään sitkeästi ilman juoksevaa vettä, vessaa, suihkua ja saunaa. Vettä hän kantoi pihan kaivosta. Kun kaivo kuivui lopputalvesta, juomavesi piti hakea kaupungin yleisestä kaivosta korttelin päästä. Talvella tiskivesi oli kätevintä sulattaa lumesta. Suihkussa hän kävi uudella työpaikallaan ruokakaupassa tai lähellä asuvien sukulaisten luona.
– Nyt en ymmärrä, kuinka pärjäsin, hän ihmettelee.
Janne suunnitteli kunnallistekniikan vetämistä tontilleen, mutta se olisi maksanut enemmän kuin itse mökki. Kahden vuoden sinnittelyn jälkeen vastaan tuli ratkaisu: naapurin tupa tuli myyntiin.
Janne päätti ostaa 45 neliön pikkutalon ennen kaikkea sen kylpyhuoneen takia. Pikkuruisen tontin pinta-ala on 101 neliötä, johon mahtuu omakotitalo, varastorakennus ja autopaikka.
Nykyään Janne on siis kahden talon omistaja. Vaikka rakennusten seinät ovat lähimmillään alle kahden metrin päässä toisistaan, mökkien välillä on toistaiseksi kuljettava ulkokautta.
Suurempi tupa on sisältä retrohenkisen tummasävyinen. Edellinen asukas, vanha mies, oli remontoinut mökin 70-luvulla. Hän tunsi Jannen isän ja isoisän, ja Janne halusi säilyttää tunnelman. Joka huoneessa on erilainen muovimatto ja seinillä ruskeat kukkatapetit.
Toisen mökin hankittuaan Janne opetteli maalaamaan ja tapetoimaan. Uudemmasta tuvasta tuli valoisa ja avara. Avaruuden tuntua tarvitaan, sillä mökin kattopalkit ovat alimmillaan vain 190 sentin korkeudella. Oviaukot vaativat 179 senttiä pitkältä Jannelta kumartelua, sillä ovista matalin on 163 senttiä korkea. Kattovalaisimet näyttävät huvittavilta mitättömän lyhyissä johdoissaan.
Talot on sisustettu edullisilla ja ilmaisilla löydöillä. Juuri mitään ei ole ostettu uutena. Neumann, Madonna ja Ruotsin kuninkaalliset viihtyvät sulassa sovussa muovisten ja aitojen kukkien kanssa. Kalusteita Janne on saanut sukulaisiltaan ja löytänyt osan vinteiltä ja roskalavoilta. Joukossa yksi Yki Nummen valaisinkin. Toinen valaisin on ostettu terveyskeskuksen vuodeosastolta viidellä eurolla, kolmas on ilmaislahja Yves Rocherilta.
– Onhan tämä vähän tällainen mummola, Janne sanoo.
Mökkien väliin on suunnitteilla yhdyskäytävä. Sen piirtämiseen Janne on palkannut vanhojen talojen remontoimiseen erikoistuneen suunnittelutoimiston, koska kaupungin vanha rakennuskanta on suojeltu. Museovirastolta on pyydettävä lausunto ennen rakennusluvan hakemista. Tontitkin pitäisi yhdistää. Janne ei kiirehdi asian kanssa, sillä hän sietää keskeneräisyyttä.
– Sitten joskus, hän sanoo.
Uudemmassa mökissään Jannea ärsyttää minikeittiö eli pieni yhdistelmälaite, jossa on tiskiallas, liesi ja jääkaappi samassa. Sitten kun talot tulevaisuudessa yhdistetään, Janne aikoo remontoida keittiön ja kenties suurentaa kylpyhuonetta. Suuremman talon keittiöstä tulisi ruokasali, sillä huonetta ei tällä hetkellä juuri käytetä.
Ennen mummonmökkejään Janne oli aina asunut kerrostalossa. Nyt hän on olosuhteiden pakosta joutunut opettelemaan omatoimiseksi. Kahden talon omistajalla riittää kaikenlaista hoidettavaa: on puutarhatöitä, puulla lämmittämistä, remontointia ja perinnekorjaamista. Tapetoinnista Janne innostui niin, että päällysti valokatkaisijatkin kukkakuosilla.
Alun askeettiset olosuhteet karaisivat miehen.
– Niin kauan kuin on lämpöä ja ruokaa, pärjää. Kaikki muu on ylimääräistä.
