Tamperelaisen Kaija Papun viihtyisässä kodissa tunnelmaa tuovat taide sekä noin 150 huonekasvia. Tarkemmin katsottuna siellä majailee myös useita enemmän tai vähemmän itsenäisiä ekosysteemejä. Ne sijaitsevat kukin omassa lasipullossaan, suurin osa keittiön valoisalla pohjoisikkunalla.

– Mieleeni on jäänyt ystäväni netistä näyttämä kuva iäkkäästä myhäilevästä englantilaisesta miehestä, David Latimerista, joka on kasvattanut samaa kasvia suuressa, suljetussa pullossa jo 1960-luvulta lähtien. Se tuntui uskomattomalta.

Viisi vuotta sitten löysin lapsuudenkodistani Kukkiva Koti -kirjan 1970-luvulta, ja siinä oli ohjeet tälaisten pullokasvien kasvatukseen. Innostuin silloin istuttamaan ensimmäisen oman kasvipulloni.

Kaijan rakkaus viherkasveihin oli syttynyt jo muutama vuosi aiemmin. Hän oli juuri tullut takaisin Suomeen isänsä kanssa tekemältään pitkältä purjehdusreissulta Karibialle.

– Olin viettänyt vuoden auringossa ja luonnossa, ja täällä alkoi syksy. Ulkona kaikki tuntui kuolevan. Ajattelin, että minä en kestä, jos en hanki kotiin ympärilleni vihreää.

Ensimmäinen pullokasvi sai pian seurakseen muitakin kasvipulloja, kun Kaija lumoutui pulloon suljettujen kasvien seuraamisesta. Jos pullon suun peittää tiiviillä korkilla, sen sisälle muodostuu oma maailmansa, joka tarvitsee toimiakseen pullon ulkopuolisesta todellisuudesta vain auringonvaloa. Muilta osin kasvipullo on täysin omavarainen.

Kasvien yhteyttämisen eli fotosynteesin ansiosta pulloon kertyy jatkuvasti lisää kosteutta ja happea kasvien käytettäväksi. Suljetussa kierrossa kasvit huolehtivat itse myös lannoituksestaan. Aikaa myöten pullokasvien alimmat lehdet putoavat pois, ja pullon pohjalle maatuessaan ne ravitsevat kasveja.

– Pullokasveissa on jotakin maagista. Lasin sisällä tapahtuu koko ajan jotakin. Eräskin pitsi-itulehti kasvoi avonaisessa pullossa niin pitkävartiseksi, että se nousi kurkkimaan sen suusta. Pian kasvi kuitenkin painui takaisin alas ja kasvoi lisää pullon sisällä. Aivan kuin se olisi huomannut, että pullon sisällä on sittenkin viihtyisämpää kuin täällä ulkomaailmassa.

Huonekasveja voi siis kasvattaa myös avonaisissa pulloissa. Kaijan mielestä korkittomat kasvipullot on oikeastaan helpompi saada tasapainoon kuin korkilliset, sillä avonaisista pulloista ylimääräinen kosteus pääsee helposti haihtumaan.

Avonaisten kasvipullojen hoito on hyvin yksinkertaista. Ne pärjäävät hyvin harvalla kastelulla: pulloon lisätään puolen vuoden välein noin kolme ruokalusikallista vettä tai kolme suihkaisua sumutuspullosta.

Niukka annostelu voi tuntua hurjalta tavallisten huonekasvien hoitajasta, mutta Kaijan kokemusten mukaan liikakosteus on yleisin syy sekä suljettujen että avosuisten pullokasvien huonoon vointiin.

Kasvipullojen perustamisvaihe on Kaijan mielestä kärsivällisyyttä vaativaa näpertelyä, mutta sen jälkeen pullopuutarha on hyvin helppohoitoinen.

Valmiiksi istutettu pullokasvi sopii hänestä lahjaksi sellaisellekin ihmiselle, joka on toivoton tavallisten ruukkuun istutettujen huonekasvien kanssa. Tasapainossa oleva, suljetussa pullossa elävä kasvi pärjää itsekseen niin kauan, kunnes siltä loppuu kasvutila.

Pitsilehdet ovat Kaijan mielestä täydellisiä pullokasveja, koska ne ovat pienikokoisia, sievälehtisiä ja viihtyvät tasakosteudessa.

Pitsi-itulehti lisääntyy lehtiensä reunoihin tekemistään pikkutaimista, jotka putoavat multaan. Tämän ansiosta kasvi tunnetaan myös nimellä ”laskuvarjojääkäri”. Kaija istutti yhden pikkutaimen lamppupulloon.

Pitsilehden kanssa kasvava rönsylilja on hyvin sopeutuvainen huonekasvilaji, joten se menestyy mutkattomasti myös pullossa.

Raitamattien lisäksi myös niiden kanssa samaan marantakasvien heimoon kuuluvat nukkumatit ja maijat sopivat Kaijan kokemusten mukaan erinomaisesti pullokasvatukseen.

Muulinkultakorvat ovat sopivan kokoisia pullokasveiksi. Kaijan mielestä ne keräävät helposti ötököitä, mutta pullokasvatuksen ansiosta tuholaiset eivät pääse leviämään niistä muihin huonekasveihin.