Tuulenpesäkuusi ’Punkalatva’ (Picea abies) on tuuhea ja kartiomainen, usein monilatvainen ja tiheäkasvuinen metsäkuusen erikoismuoto.

Hitaasti kasvava lajike on peräisin Lohjalla kasvaneen kuusen tuulenpesästä kerätyistä siemenistä, joista varttuneita taimia istutettiin Punkaharjulle vuonna 1962. Niistä ’Punkalatva’ oli kaunein.

Tuulenpesäkuusi menestyy metsäkuusen tavoin varjoisalla paikalla, mutta nätein kasvutapa on auringossa. Kasvualustaksi sopii tavallinen puutarhamaa, mutta se saisi olla tuore, ihan kuivalle paikalle en tuulenpesäkuusta istuttaisi. Laittaisin sen kaveriksi seppelvarpua tai lamoherukkaa, havuista vaikkapa tuiviota tai pallokuusia. Matalat kuunliljatkin näyttävät kivoilta sen kanssa.

Punakoivu (Betula pubescens f. rubra) on hieskoivun muunnos, joka on löytynyt Ylikiimingistä.

Hieskoivua pienemmäksi jäävän puun lehdet säilyvät koko kasvukauden ajan näyttävän tummanpunaisina, ja runko on vanhanakin kauniin valkoinen. Punakoivu menestyy hyvinkin pohjoisessa.

Kosteahko, keskiravinteinen maa on punakoivulle mieluisin. Koska puu on melko kookas, varaa sille riittävästi tilaa. Käyttäisin puuta yksittäin tai pienissä ryhmissä tontin reunamilla, istutusvälin on hyvä olla vähintään 5 metriä. Koivut vievät vettä ja ravinteita ympäristöstä, joten puuta ei kannata istuttaa perennapenkin tai kasvimaan viereen. Älä myöskään istuta ihan juurelle mitään vaan kata kuorikkeella.

Nopeakasvuinen hapsuharmaaleppä (Alnus incana f. augustis sima) on harmaalepän liuskalehtisin muoto, liuskat ovat kapeimmat ja syvimmät.

Itämaisen oloisen puun tekee ilmeikkääksi sen hapsuisen näköiset, kapeat ja sirot lehdet. Maan suhteen se on hyvin vaatimaton ja muutenkin helppohoitoinen kuin mikä, kunhan muistat kastella sitä hyvin istutuksen jälkeen ja tukea pari ensimmäistä vuotta. Se ei vaadi leikkausta, mutta kestää sitä, jos haluat leikata. Lepät kukkivat jo helmi-maaliskuussa. Emi- ja hedenorkot erottuvat maisemasta, koska silloin ei ole muita kukkijoita.

Istuttaisin tätäkin puuta tontin reunoille yksittäin tai pikkuryhmiin. Jos haluat nopeaa vehreyttäjää, hapsuharmaaleppä on hyvä valinta.

Valkokirjokoivu ’Sitikkala’ (Betula pubescens) on Kymenlaaksosta löytynyt kaunis hieskoivun erikoismuoto.

Tämän rauduskoivua pienemmän puun lehdet säilyvät koko kasvukauden ajan tasaisen valkovihreän kirjavina. Keväällä puuta koristavat riippuvat keltaiset hedenorkot. Lehtien syysväri on kauniin keltainen. Kasvutavaltaan puu on runkojohteinen, ja oksat ovat pystyhköjä.

Valkokirjokoivu sopii yksittäispuuksi tai ryhmiin. Se viihtyy parhaiten tuoreessa runsasravinteisessa maassa, mutta menestyy myös karummalla kasvupaikalla. Puu on otettu taimistollemme lisäykseen, ja taimia on saatavilla lähivuosina. Sen voi odottaa menestyvän hieskoivun luontaisella esiintymisalueella.

Kestävä, kasvupaikastaan vaatimaton ja nopeakasvuinen kirjopihlaja ’Viinijärvi’ (Sorbus aucuparia) on kotipihlajan keltavalkolehtinen muoto.

Kauniin koristepuun lehdet puhkeavat vihreinä ja värittyvät kevään kuluessa kirjaviksi. Samassa oksassa voi olla erivärisiä lehtiä, ja niiden väritys vaihtelee vuosittain. Koristeellisuutta tuovat tuoksuvat kermanvalkoiset kukinnot ja syötävät oranssinpunaiset marjat. Puu ei ole jänisten herkkua.

Kirjopihlaja on menestynyt Iitin Koskenniskan arboretumissamme jo useita vuosia, ja sen talvenkestävyyttä on testattu myös Oulaisissa. Voin suositella kasvatusta koko kotipihlajan luontaiselle esiintymisalueelle.

Kirjokuusen (Picea abies f. variegata) neulasten väri vaihtelee normaalista vihreästä keltaisen ja valkoisen eri sävyihin.

Puusta tekee hauskannäköisen se, että siinä on erivärisiä neulasryhmiä. Kirjavuus on voimakkainta nuorissa versoissa, mutta väritys näkyy usein myös talvella.

Kirjokuusi viihtyy tuoreessa tai kosteassa, keskiravinteisessa maassa, joka voi olla hapan tai kalkittu. Suurikasvuiset, kartiomaiset kirjokuuset sopivat istutettavaksi koko metsäkuusen luontaiselle esiintymisalueelle. Kaikissa arboretumissamme lisäyksessä olevissa muodoissa neulasten kirjavuus on todettu periytyväksi ominaisuudeksi. Eräs niistä on nimeltään ’Juhannuskynttilä’.

Lappeenrannasta löytynyt kääpiöpihta (Abies sibirica f. globosa) ’Pallo-Pekka’ on siperianpihdan pallomainen muoto. Lajiketta on saatavana rungottomana tai 0,5–4 metrin korkuisella rungolla.

Lajike kasvaa luonnostaan pallomaiseksi ja tekee erittäin paljon versoja. Sitä ei välttämättä tarvitse leikata, mutta voit halutessasi tehdä niin. Voit leikata rungollisen puun pallon alapuolella olevaa kasvustoa haluttuun muotoon tai oksat poistamalla rungon paljaaksi muutaman vuoden aikana. Pyöreästi oksan ympärillä kasvavat neulaset ovat heleänvihreät, kiiltävät ja pehmeät.

’Pallo-Pekka’ menestyy Lappiin saakka. Kun haluat saada ilmettä pihaasi, tällainen erikoinen kotimainen havu on hyvä valinta.

Purppurasurukuusi (Picea abies f. pendula) ’Punapaula’ on surukuusen muunnos, jonka uudet versot hehkuvat keväällä punaisina.

Varsinkin keväällä ’Punapaula’ on todella kaunis. Uusien versojen väri säilyy hieman varjoisassa paikassa pisimpään, ennen kuin ne alkavat vihertyä. Myös kevään ja alkukesän sää vaikuttaa värin säilymiseen: paahteessa versot vihertyvät nopeammin kuin kostealla säällä. Viherryttyäänkin neulaset jäävät tummemmiksi kuin metsäkuusessa.

Itse olen käyttänyt ’Punapaulaa’ käärmekuusen kanssa. Ne ovat molemmat niin poikkeavan näköisiä havuja, että sopivat minusta hyvin yhteen. Istuta kolme havua kolmion muotoon, niin saat vangitsevan ja katseet kohottavan elementin pihaan.

Kultakuusi (Picea abies f. aurea) on erittäin harvinainen kuusen värimuunnos. Kultakuusen lajikkeista mielestäni paras on ’Päivänsäde’ upean värisävynsä vuoksi. Se kasvaa normaalin kuusen kokoiseksi, mutta tätä hieman hitaammin.

Neulaset eivät ole litteän kampamaiset vaan pörhömäiset. Väri korostuu, kun kuusessa on enemmän keltaista. Uusien versojen kullankeltainen sävy kestää keskikesään saakka ja alkaa sitten vähitellen haalistua. Väri jää vähän vaaleammaksi kuin tavallisessa metsäkuusessa.

Istuttaisin ’Päivänsäteen’ yksittäispuuksi tai pieneksi ryhmäksi kosteaan ja rehevähköön maahan. Se kyllä pärjää vähän kuivemmassakin. Kuhmoisista oleva kanta menestyy noin Oulun korkeudelle saakka.