Työpaikan juhlat venyvät pikkutunneille, ja seuraavana aamuna oma käytös nolottaa. Miksi join sen viimeisen lasillisen ja jouduin nojailemaan työkaveriin? Ja miksi ihmeessä höpötin illallispöydässä taas omista asioistani?
Morkkis on se tunne, kun syyllisyys ja häpeä kohtaavat. Teemme jotain, mitä kadumme jälkikäteen, ja oloa pahentaa tieto omasta typeryydestä.
Kysyimme Kotivinkin nettisivuilla lukijoiden kokemuksia aiheesta. Kostea illanvietto on selvä ykkönen, ja morkkis onkin lyhenne sanaparista moraalinen krapula. Morkkislistan kärjessä ovat myös muut paheet: herkuttelu, shoppailu, lörpöttely ja laiskottelu.
Alkoholi taannuttaa
Kerran laivalla tuli vahingossa juotua liian nopeasti shotteja ja kuohuviiniä. Jalat lähtivät alta, ja ystäväni joutui auttamaan minua, aikuista ihmistä. Aamulla oli kauhea morkkis, kun en ollut pystynyt huolehtimaan itsestäni. Pesin parvekelasit tunnontuskissani. -Amalia
Monien ihanteena on sivistynyt viinin juominen: maistellaan lasi tai kaksi hyvässä seurassa. Siihen kuvaan ei istu firman pippaloista kotiin konttaava kännikala. Tiedämme sen – mutta saatamme silti toimia toisin.
– Kun ihmisellä on morkkis, hän ansaitseekin tuntea sitä, napauttaa erikoispsykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Jan-Henry Stenberg.
Huono omatunto tulee nimittäin harvoin ilman syytä.
– Morkkis on seurausta siitä, että huijaamme itseämme. Annamme itsemme tehdä jotakin, joka on epäkypsää, Stenberg sanoo.
Stenbergin mukaan ihminen tavallaan taantuu alkoholin vaikutuksesta eikä jaksa ajatella kuten järkevä aikuinen. Pitkän työviikon jälkeen voi perustella, että pieni hiprakka palauttaa ja vie stressin mukanaan. Silti olo on vain karmeampi seuraavana päivänä.
Hänen kokemuksensa mukaan monella suomalaisella on jopa lievä alkoholiriippuvuus. Kun olutta on saatava, sen nauttimiselle keksitään hyvä tekosyy. Ja se sama syy kelpaa viikosta toiseen.
– Morkkis on vain ohimenevä syyllisyyden tila, joka ei johda muutokseen. Sama meno jatkuu, Stenberg sanoo.
Moni harmittelee jälkikäteen sitä, millaisen ihmisen alkoholi oli hänestä tehnyt:
Olen kokenut morkkista lähinnä humalatilan aiheuttamista koheloinneista, jolloin olen ollut turhan kovaääninen ja ”pätijä” kavereiden ja tuttujen seurassa. -TP
Lupalappu karkkipussissa
Herkuttelu on monelle morkkiksen syy numero yksi. Kun pitkä ja pimeä syksy yrittää nujertaa, kaivamme suklaapatukat ja pullapussit esiin.
Kuluvalla viikolla olin yksin kotona vauvan kanssa. Kun hän nukkui päiväunia, katsoin Downton Abbeyta ja söin samalla puoli litraa toffeejäätelöä. Jälkeenpäin tuli fyysinen ja henkinen yök. -Kristiina
Herkutteluun pätee sama kuin juomiseenkin. Tiedämme kyllä, ettei se ole meille hyväksi, mutta itseämme huijataksemme ikään kuin liimaamme lupalapun karkkipussin kylkeen. Kyllä minä tämän ansaitsen, kun kävin niin reippaasti lenkillä ja siivosin kodin.
Herkuttelukohtaukset aiheuttavat morkkiksen, koska yritän pudottaa painoani. Sitä on vaikea käsitellä. Mietin vain, ettei sitten enää huomenna. -Minni56
– Morkkis seuraa, kun lupalappu ei ollutkaan totta. Viisaampaa olisi sanoa itselleen, että nyt minun tekee mieli karkkia. Olen kuitenkin päättänyt tarkkailla painoani, enkä voi niitä syödä. Annanko periksi mieliteolleni? Stenberg neuvoo.
Jälkikäteen voi ahdistaa myös silloin, jos omat sisäiset säännöt ovat kovin tiukat. Jos olet päättänyt, että saat syödä jälkiruokaa vain kerran viikossa, loput kuusi päivää voivat olla turhan julmia. Kumman mielestäsi ansaitset, herkkuhetken vai morkkiksen?
Miksi taas hölötin?
Toisinaan tulee korotettua ääntä ja sanottua suorat sanat äidilleni, joka tietysti pahoittaa mielensä. Silloin tulee paha mieli ja ajattelen aina, että miksi en taas pitänyt kieltäni kurissa. Olen tällainen temperamenttinen tyttö ja sanon asiat niin kuin ne ovat eli kaunistelematta, ja siitä saa kärsiä joskus koko lähipiiri. -Oinastyttö
Useampi vastaaja harmitteli omaa suurta suutaan. Juoruilu ja suorasanaisuus pantiin oman temperamentin piikkiin. Kun minä nyt olen tällainen!
On hyvin yleistä, että ihmiset uskoutuvat minulle, ja jotain jännittävää tai muuten vain mielenkiintoista kuultuani en välttämättä malta olla kertomatta asiaa eteenpäin. Tästä syntyy aina kova morkkis: miksi pitää olla niin juorukello? -Renttu92
Myös höpöttäminen saattaa jäädä vaivaamaan. Puheliaisuus on meillä sosiaalisen ihmisen merkki, mutta liika on liikaa. Miksen antanut toisille suunvuoroa?
Stenberg kehottaa miettimään, mikä tarkoitus lörpöttelyllä on, jos sitä ei osaa olla tekemättä.
– Yleensä taustalla on huomionhakuisuus. Kun puhuu paljon, on kuin sanoisi toiselle ”katso mitä minä osaan!”. Voisiko huomiontarpeen täyttää jotenkin muuten? Jollei, oliko se sen arvoista? Ainakin on saanut kaipaamaansa huomiota, Stenberg miettii.
Kiltti syyllistyy eniten
Useimmiten koen morkkista tekemättömistä kotitöistä, joita vain vetkuttelen ja vetkuttelen. Sitten en tahdo saada senkään vertaa aikaan. Vasta kun tajuan pysähtyä ja lopettaa morkkistelun, saan hoidettua tekemättömät tehtäväni. -Mummeli
Eniten itseään ruoskivat ovat yleensä kilttejä ja tunnollisia ihmisiä. He syyllistyvät ja ahdistuvat helposti ylipäätään ja märehtivät pitkään mokailujaan. Itsekeskeinen, narsistinen tai sosiopaattinen ihminen harvoin miettii jälkiseurauksia tarkemmin. Morkkis voi olla siis myös suotuisa merkki inhimillisyydestä.
Tunnen morkkista harva se päivä milloin mistäkin. Yritän oppia olemaan vähemmän herkkä. -Ella
Helposti ahdistuvalle morkkis voi aiheuttaa hankalan olon kehossa. Kuten yksi lukijoista kuvailee: morkkis tuntuu ”painavana taakkana”, ”koskee sydämeen ja päähän”. Stenbergin mukaan fyysiset oireet ovat merkki ahdistuksesta. Kova syyllisyys on laukaissut autonomisen hermoston elimistöä kiihdyttävän järjestelmän.
Kun morkkis iskee, hengitä syvää ja mieti: Mitä tulikaan tehtyä? Mikä hommassa meni pieleen, ja mitä voisin tehdä ensi kerralla toisin? Morkkis on mahdollisuus muuttaa omaa käyttäytymistä.
– Moni hukkaa tämän mahdollisuuden ulkoistamalla syitä itsensä ulkopuolelle tai vähättelemällä tapahtunutta pahimman morkkiksen laannuttua, Stenberg sanoo.
Ikä helpottaa, valitettavasti?
Morkkiksen ja syyllisyyden raja on hiuksenhieno. Syyllisyyden puolelle tunne lipsahtaa, kun tapahtumista on aikaa jo vuosia.
Kadun lasteni fyysistä kurittamista. En silloin vielä tuntenut syyllisyyttä, parin vuosikymmenen päästä vasta. Lapseni olivat melko kovapäisiä, jaksoivat ärsyttää ja olivat tottelemattomia sen päätöksen tehtyään. Kävin heitä kiinni räiveleihin ja tukistin äärimmäisissä tapauksissa, kuitenkin melko harvoin. -Marjaskarhu
Jos tapaus on sattunut jo kauan aikaa sitten, Stenberg kehottaa antamaan itselleen synninpäästön. Voisiko tässä hetkessä nähdä armeliaan selityksen sille, miksi toimi aikoinaan kuten toimi?
– Menneissä virheissä ei pidä märehtiä liikaa. Ne ovat olleet hyviä oppimiskokemuksia, ja jatkossa voi tehdä toisin.
Nuorempana minua hävettivät suurin piirtein kaikki asiat, mutta nykyään olen tullut paksunahkaisemmaksi. Sammakoita toki pääsee vieläkin suusta, mutta en ota niitä enää niin vakavasti. -Ultimathule
Monen morkkiskynnys nousee iän myötä – valitettavasti, sanoo Stenberg. Joistakin ihmisistä tulee vuosien kuluessa taitavampia oikeuttamaan hölmöt tekonsa. Morkkiksella on kuitenkin tehtävänsä. Se kertoo siitä, että aiempi tilannearvio on ollut väärä.
– Morkkiksesta ei kuulukaan päästä eroon vaan ottaa opikseen.
Siksi kannattaa pyrkiä tekemään asioita, joista morkkista ei tule, ja olla tuhlaamatta ajatuksiaan asioihin, joihin ei voi enää vaikuttaa. Liika muiden miellyttäminen voi johtaa myös morkkikseen. Jo asian tiedostaminen voi auttaa.
En koe morkkista. Tekemisiään pitää ajatella etukäteen. Jos kuitenkin tulee tehtyä virheitä, katuminen ei auta mitään. Virheistä pitää vaan oppia ja jatkaa elämää viisaampana. -Miksi muka morkkis?
