Sisustus
Kotivinkki

Presidentin muotokuva, voodoo-naamio ja täytetty varis – taiteilijan kodissa ei arkailla yllättäviä yhdistelmiä

Presidentin muotokuva, voodoo-naamio ja täytetty varis – taiteilijan kodissa ei arkailla yllättäviä yhdistelmiä

Eevan sisustuksessa ja taiteessa pitää olla aina jokin jippo. Se voi tarkoittaa yllättäviä yhdistelmiä tai kokeilevia värimaailmoja, jotka syntyvät vaiston varassa.
Teksti Riikka Siusluoto
Kuvat Vuokko Salo
Mainos
Eevan Honkasen, 34, kaksio sijaitsee vuonna 1955 valmistuneessa kerrostalossa Helsingin Hermannissa. Eeva on ammatiltaan kuvataiteilija ja kuvataiteen opettaja. Eevan tekemät teokset ovat usein lähes kaksi metriä korkeita. Full of Life on yksi harvoista värillisistä töistä. Siinä riemukas lehmä antaa mennä. Kokkailusta pitävä Eeva ei halunnut muuttaa valkoista, melko uutta keittiötä. Väriläiskän keittiö sai liitutaulumaalista ja tupareihin piirretyistä vitsikkäistä Beatles-hahmoista.

Miten päädyit asumaan tähän kotiin?

Muutin Hermanniin kesällä 2014. Ihastuin asunnon 1950-luvun henkeen ja vehreään miljööseen. Aluksi alue tuntui aika rauhalliselta, koska asuin ennen Kalliossa, jonka kadut eivät koskaan hiljene. Olen kokeillut asumista myös Käpylän puutaloidyllissä, ja tämä koti oli jotain niiden välistä. Hermanni on nuorten aikuisten ja vihreiden arvojen aluetta.

Miten olet saanut kodista omanlaisesi?

1950-luvun asunnossa katot ovat aika matalalla, ja siksi keittiön ja olohuoneen välinen seinä purettiin. Näin valo pääsee kulkemaan kauniisti yhdistetyssä keittiö- ja oleskelutilassa, ja muutenkin fiilis on avarampi. Nyt minulla on valoisa olohuone aamusta iltaan ja kolmen ikkunan näkymä pieneen, linnunlaulua tulvivaan koivupuistikkoon.

Lattia vaihdettiin vaaleampaan ja seiniin ja kattoihin maalattiin puhtaat pinnat. Makuuhuoneen takaseinä maalattiin betonimaalilla harmaaksi. Se antoi rouhean ja eloisan ilmeen koko huoneeseen.

Minkälainen sisustaja olet?

Kotini on sekoitus eri asioita. Huonekaluni ovat pääasiassa 1950-luvulta, modernilla twistillä. Seinillä on omaa taidettani ja myös taiteilijaystävieni töitä.

Pidän siitä, että taiteessani ja myös sisustuksessani on aina jokin jippo. Se voi olla poikkeavien asioiden yhdistely tai kokeileva värimaailma. Miten ja miksi yhdistelen, on intuitiostani kiinni. Olen luonut taulukollaasin muun muassa istuvan presidentin kasvokuvasta, Länsi-Afrikasta tuodusta voodoo-puukasvosta ja täytetystä variksesta.

String-hyllyn tavarat ovat kertyneet lapsuuden aarteista, kierrätyksestä ja mökin varastosta. Ruokapöytä hankittiin Tori.fi:stä, ja tuolit on saatu Eevan äidiltä. Eeva on opiskellut Lahden konservatoriossa viulistiksi ja soittaa pianoa. Hän lisää olohuoneen tauluseinään tauluja ja esineitä aina, kun jotain merkityksellistä tulee vastaan. Eeva ompeli Marimekon seinävaatteelle kehyksen. Kodin sisustus on saanut inspiraatioita sekä matkoilta että Eevan omasta historiasta. Betonitasoiteseinä antaa ilmettä makuuhuoneeseen. Pöytä on Tori.fi:stä ja grafiikanvedos löytö Bratislavasta. ”Vaikka se on eriskummallinen ja humoristinen, vaikutelma on rauhoittava”, Eeva sanoo.

Mikä on lempipaikkasi kodissa?

Lempipaikkani vaihtelee täysin päivän ja fiiliksen mukaan. Se voi löytyä sohvannurkasta, keittiön pöydän ääreltä tai parvekkeen tuolilta, kun sinne osuu sopiva valo. Välillä täydellinen feng shui löytyy olohuoneen matolla maatessa.

Mitkä ovat rakkaimmat sisustusesineesi?

Rakkain sisustusesineeni on samalla käyttöesine: Japanissa käsin tehty keraaminen kahvisuodatin, joka on lasitettu rautaa muistuttavalla tuhkalasitteella. Kahvin suodattaminen kauniilla esineellä tekee arkiaamuista juhlaa. Isoisoisän perintölaukku taas on kaunis säilytysesine. Se kätkee sisäänsä vanhoja Aku Ankkoja.

Mikä on sinulle kotona tärkeää?

Hyvä valo. Se luo tunnelmaa ja sisustaa tilaa yhtä paljon kuin huonekalutkin. Kotini on myös täynnä musiikkia, kuten digitaalista, piano- ja kitaramusiikkia. Asunnon viihtyvyys ei ole yhtä kuin kiiltokuvamainen sisustus. Tärkeintä on paikan henki. Se muodostuu myös muistoista ja tunteista, joita kotiin liittyy.

Korkeat työt kiinnitetään kevyille kapalevyille, jolloin niitä on helppo siirrellä. Nelimetrinen työ piirretään paperin toisen pään ollessa vielä rullalla. Eeva hahmottelee ensin lyijykynällä, sitten on tussin vuoro. Teos muotoutuu tehdessä. Lopputulos on aina yllätys.

Miten sinusta tuli taiteilija?

Innostuin piirtämisestä jo hyvin nuorena. Lapsuudenkodissani arvostettiin taidetta ja oltiin musikaalisia. Minulla on myös vahva uskonnollinen tausta, joka on luonut viitekehyksen sille, mitä pidän oikeana ja vääränä, hyvänä ja pahana. Piirtäminen oli tapa paeta rinnakkaistodellisuuteen. Lapsena luin salaa vanhemmiltani aikuisten satiirisarjakuvia, muun muassa belgialaista Benoît Sokalia. Hän on ollut yksi suurimmista innoittajistani.

Kuvaile töidesi tyyliä.

Teen isoja tussipiirroksia, joissa surrealistiset ihmis- ja eläinhahmot elävät mielikuvatodellisuudessa. Piirroksissani olemisen epävarmuus ja ennalta-arvaamattomuus jäsentävät ihmisten kokemaa maailmaa.

Juuri nyt omaa elämääni varjostaa vuosi sitten puhjennut silmäsairaus, joka voi aiheuttaa aika ajoin näön heikkenemistä ja vääristymistä. Viiden vuoden päästä toivon ensisijaisesti pystyväni näkemään siten, että piirtäminen olisi ylipäänsä mahdollista. Pyrinkin teoksissani nostamaan esiin myös läsnä olemisen tärkeyden.

Inhale-teos edustaa Eevan rauhallisinta puolta taiteilijana. Silinterihattupäinen hiiri kuvastaa sitä, miten vähän itsellä on elämään päätösvaltaa ja miten asioiden vain pitää antaa mennä. Veistos on Nora Sederlöffin.
Julkaistu: 11.4.2018