"Oudoin tilanne, johon pitsinnypläys on minut vienyt, on se, kun liftasin Ruotsin maaseudulla nypläystarvikkeet rinkassani ja päädyin nukkumaan taivasalla. Oli kesä 2006, ja olin matkalla pitsitapahtumaan Vadstenaan. Minut oli kutsuttu sinne, koska edustin nyplääjien joukossa ikä- ja sukupuolivähemmistöä.
Välillä saan kuulla harrastuksestani. Kerran matkamessuilla nyplätessäni Rauman osastolla joku sanoi, että nypläys on akkainhommaa. Perinteisesti myös miehet, erityisesti Raumalla, ovat kyllä nyplänneet, ja nypläävät yhä. Yhtenä kesänä ollessani kesätöissä Olkiluodon ydinvoimalassa reaktorirakennuksen hississä kävi ilmi, että neljästä hississä olevasta miehestä kolme harrastaa nypläystä.
En halunnut tehdä röyhelöitä, joten aloin tehdä kravatteja.
En suunnitellut ryhtyväni pitsinnyplääjäksi, vaan nypläys löysi minut.
En suunnitellut ryhtyväni pitsinnyplääjäksi, vaan nypläys löysi minut. Vuonna 2003 muutin Raumalle opiskelemaan luokanopettajaksi ja aloin tutustua uuteen kotikaupunkiini. Toisen opiskeluvuoden jälkeen päädyin Pitsiviikolla kaupungintalolle katsomaan Impi Alangon retrospektiiviä.
Sattumalta 80-vuotias pitsitaiteilija oli juuri paikalla esittelemässä nypläystä. Jäin kuuntelemaan ja esitin kysymyksiä. Vaikutin varmaan innostuneelta, sillä Impi tarjoutui opettamaan minua, ja kun alan mestari lupasi opettaa, niin totta kai otin tilaisuuden kiitollisena vastaan. Impi opetti minua nypläämään vuoden verran.
Ensimmäisen vuoden tein pitsiliinoja valmiiden mallien mukaan. Lahjoitin niitä äidilleni ja mummolleni, sillä ne eivät sopineet omaan sisustukseeni. Halusin kuitenkin nyplätä jotain itselleni.
Pitsit ovat alun perin lähtöisin miesten muodista, ja ne olivat statussymboleita. En halunnut kaularöyhelöitä, joten aloin tehdä kravatteja. Ensimmäisen nypläsin kalastajalangasta, ja siitä tuli kamala. En tiennyt, että nypläyslangassa ja kalastajalangassa on erisuuntainen langankierre, minkä takia lopputulos oli aaltoileva. Innostuin jatkamaan kokeilujani, ja olen tehnyt nypläten esimerkiksi muotokuvia, koruja ja riippumattoja.
Pitsinnypläys on intohimoni ja uskon, että niin kauan kun nypläys tarjoaa itselleni jotain uutta, se säilyy innostavana. Tekniikoita on niin paljon, että niitä opetellessa menee varmasti vielä parikymmentä vuotta."
