Meidän Mökki

Pitkälät viettävät idyllisen mökkijoulun kaupungin kajossa: luistelua meren jäällä, juhla-ateria lasikuistilla ja glögit tähtitaivaan alla!


Jari ja Marjo Pitkälän mökillä kinosten ja kuurankukkien keskellä kokoontuu onnellinen suku. Lahden takana heijastelevat Oulun valot.
Kuvat Ari-Pekka Auvinen

Lumiset männyt hallitsevat maisemaa, ja kaikki odottavat jo joulupukin saapumista. Jouluvalot heijastelevat punavalkoisen mökin ikkunoissa. Unkarin lammaskoira Ansa on pihalla aamuisin ensimmäisenä – lumi pölisee karvakuonon leikkiessä.

Jari ja Marjo Pitkälän mökkipihaan kajastavat merenlahden takaa Oulun valot. Kaikki on lähellä mutta samalla kaukana. Kotitalolle on matkaa vain kilometri.

Pariskunta etsi mieluista mökkiä vuosia, kunnes sopiva tuli vastaan vuonna 2015. Kohde myytiin purkukuntoisena, ja perhe aikoi aluksi rakentaa sen tilalle uuden mökin. Toisin kävi. Jari ja Marjo kuorivat vuonna 1940 rakennetun mökin lattioista muovimatot ja seiniltä vanhat pinkopahvit, ja raikkaus korvasi ummehtuneen hajun. Useita vuosia tyhjillään ollut huvila heräsi eloon pienellä budjetilla.

Punavalkoinen mökki saa ensi kesänä uuden värin pintaansa. Tumma sävy antaisi Marjon mielestä rakennukselle ryhtiä. Robertin ja Niilon kuusenhakuretkellä saatetaan sortua lumipallokisaan Ansa-koiran kanssa.

Aamuhämärä vaihtuu sydäntalven ohueen valoon. Jari kantaa sisälle puita Porin Mattia varten. Riisipuuron tuoksu ja iloisesti ritisevän tulen ääni kuuluvat mökkijouluun. Kun unihiekka on hierottu silmistä, on aika suunnata luistelemaan meren jäälle.

– Kyllä meidän joukkue aina tytöt päihittää, Robert Pitkälä uhoaa.

Pakkanen kiristyy, ja kuurankukat verhoavat lasikuistin jokaisen ikkunan. Äidin apuna toiminut tonttujoukko on saappaissaan tuonut matolle lumikuorman. Robert ja Niilo Pitkälä sekä Ansa-koira ovat suoriutuneet kunnialla kuusenhausta.

– Lähipuskassa lumi kyllä lentää, kun meidän tehokaksikko hakee äidin pyynnöstä havuja ja pieniä kuusia. Ansa tahtoo uurastuksestaan rapsutuksia ja herkkuja, Marjo nauraa.

Mökkiä on alettu lämmittää edellisenä päivänä. Tulisijojen apuna on Jarin asentama ilmalämpöpumppu. Lämpö täyttää huoneet vähitellen, ja vanhan talon seinät alkavat narahdella. Mittari kohoaa silti harvoin sisällä yli 18 asteen. Villasukat sujautetaan lämmittämään pieniä ja suuria jalkoja. Lattioiden viileyskin tuo mökkijouluun oman taikansa.

– Talvella täällä on varauduttava lämpimiin pukineisiin. Villapaitoja on varmuuden vuoksi kasa vieraita varten. Pinjan jouluasusteena on lämmin villamekko, Sara kertoo kaapatessaan tytön kainaloonsa.

Keittiösyvennyksestä pääsee kellariin, jossa säilytetään perunat sekä juomat. Pöytä saatiin Jarin äidiltä. Liesi tuotiin pihasaunasta murentuneen puuhellan tilalle. Marjo rapsutteli esiin tulleen tiiliseinän laastista puhtaaksi. Eteisen tiskipöytä tuli talon kalusteiden mukana. Sen vieressä oleva puulaatikko on klapeja varten. Piparit leivotaan aina porukalla. Robert opettaa pientä Pinjaa leipurimestariksi.

Keittiön täyttää pipareiden tuoksu. Ensimmäinen pelti on kokeiluerä, joka häviää leipojien suuhun minuuteissa. Pinja on tänä vuonna ensimmäistä kertaa vahvistamassa leivontatiimiä.

– Piparitaikinaa saattaa sujahtaa leipojien suuhun myös kesken urakan. Välillä kaikki istuvat uunin edessä vahtimassa silmä kovana pellin aarteita, Marjo paljastaa.

Marjo valmistelee mökin jouluun hyvissä ajoin. Itse sidotut havukranssit nostellaan marraskuun alussa somistamaan ulko-ovia. Sisustaja asettelee hyllyille pieniä sypressiruukkuja ja rakentaa asetelmia ruukkuihin syksyllä kerätyn sammaleen sekaan.

– Tänä vuonna olen sekoitellut perinteisen havun kanssa eukalyptuksen oksia. Niiden tuoksu on juuri sopivan jouluinen, Marjo kertoo.

Tunnelma on parhaimmillaan, kun väki kokoontuu lasikuistille katetun pitkän pöydän ääreen. Viileälle kuistille pukeudutaan lämpimästi, mikä tekee retkestä erityisen. Kinkku ei ole kinkku ilman Marjon valkosipulipikkelssiä. Perinteiden lisäksi ruokapöydässä on aina jotain uutta ja yllättävää.

– Tänä jouluna meille on katettu tietysti jotain uuttakin. Salaattiin sujahtaa pekaanipähkinöitä, granaattiomenaa ja mozzarellaa. Jari on paistanut sinapilla kuorrutetun kinkun valmiiksi jo aattoyönä, eikä perinteestä poiketa, Marjo kertoo.

Joulupöydässä Niilo Pitkälä, Iisa Pitkälä, Marjo Pitkälä, Sara Satomaa sylissään Pinja Satomaa sekä Robert Pitkälä. Marjo nosti rottinkisen kukkatelineen makuuhuoneeseen. Jouluna se kannattelee jouluvaloja. Seinästä paljastui kaunis hirsipaneeli, kun 70-luvun pinnoitteet kuorittiin pois. Jouluksi lattialle levitetään villamatto.

Jari on lapioinut polun rantasaunalle, ja Marjo on sytyttänyt lyhtyjonon reitin reunoille. Perillä tuoksuu terva. Perheen hurjapäät pulahtavat välillä hankeen ja sieltä taas takaisin lauteille lämmittelemään. Saunan jälkeen alkaa joulupukin odotus.

– Varma ei voi olla ajasta, mutta saunan jälkeen se varmasti meille ennättää. Minä olen toivonut Lego-palikoita, Niilo kuiskaa.

Lahjapaketeista löytyvät jokaisena jouluna ainakin uudet yöpuvut ja kirjoja. Perhe herkuttelee pyjamissaan suklaalla ja loikoilee tulen lämmössä.

Jouluyönä valvotaan myöhään. Nukkumaan mökillä mennään vasta silloin, kun silmät painuvat väkisin kiinni. Ensimmäiseksi simahtaa Ansa tai Pinja. Lattioille on tehty patjoista siskonpetejä.

– Pakkasyön tähtitaivasta viivytään ihastelemassa lämpimät glögilasit kädessä. Joulun kauneus piilee usein hyvin pienissä asioissa, Marjo kiteyttää.

Sara ja Marjo nauttivat hiljaisuudesta kuistin portailla. Hyvä mieli ja kuuma glögi lämmittävät parhaiten.
Julkaistu: 18.12.2018