Kotivinkki

Pipsa ja Osmo käyttävät suihkuvedetkin uudelleen – helsinkiläisperhe elää ympäristön ehdoilla


Vauvan syntymä mullisti helsinkiläisten Pipsa ja Osmo Valkeilan suhteen ympäristöön. Nyt he ovat vegaaneja, vetävät vessan peseytymisvedellä ja välttelevät kauppojen lisäksi kirpputorejakin. Kuukauden sekajätteille riittää yksi makaronipussi. Valinnoista kiittää sekä luonto että lompakko.
Teksti Ida Valpas
Kuvat Antti Vettenranta

Eikö tämä nyt viilene, Pipsa Valkeila, 27, hymähtää laskiessaan vettä keittiön hanasta.

Yleensä jääkaapista löytyy vesipulloja, joissa on kylmää vettä. Nyt pullot ovat päässeet tyhjenemään, ja juomavesi otetaan hanasta. Pipsa nappaa tottuneesti tiskipöydältä tyhjän lasikannun ja ottaa talteen haalean veden. Säästyneellä vedellä voi myöhemmin esimerkiksi huuhtaista tiskejä tai kastella kukkia.

Valkeilan perhe tekee kaikki valinnat ympäristön ehdoilla. Siksi he pyrkivät myös minimoimaan vedenkulutustaan.

Kun Pipsa ja hänen puolisonsa Osmo Valkeila, 32, peseytyvät suihkussa, he seisovat puolitoistavuotiaan Arvon muoviammeessa.

– Myöhemmin käytämme suihkuvedet vessojen vetämiseen, Pipsa sanoo.

Tiskikone pyörii parin kolmen päivän välein, vaikka perhe valmistaa ja syö lähes kaikki ateriansa kotona. Tiskikertoja hillitsee se, että Pipsa kokkaa ruoat yhdessä pannussa ja perhe käyttää usein samoja astioita koko päivän.

Arkivaatteet, lakanat ja pyyhkeet Valkeilat pyykkäävät kymmenen päivän välein. Pesuväliä pidentää se, että kaikki pitävät samoja vaatteita kolmekin päivää.

– Ainoastaan Arvon kestovaipat täytyy pestä useammin, muuten ne alkavat haista, Pipsa sanoo.

Jätettä tulee Valkeilan perheessä todella vähän. Esimerkiksi tyhjäksi jääneet lasipurkit otetaan käyttöön. Purkeissa säilytetään pastilleja, ja ne toimivat myös juomalaseina ja pakastusastioina.
Tässä kodissa hanavettä ei valuteta pisaraakaan hukkaan, se käytetään vähintään kerran. Esimerkiksi perunoiden keitinvedellä voi kastella kukat.

Ostolakon Valkeilat aloittivat viime vuonna. Se vaati aluksi suurta ajattelun muutosta.

– Kun jokin tavara hajoaa, kauppa tai edes kirpputori eivät ole enää vaihtoehtoja, Pipsa kertoo.

Ensimmäisenä Pipsa ja Osmo katsovat, olisiko kotona tarvikkeita, joilla hajonneen tavaran saisi kuntoon.

Pipsa on opetellut korjaamaan niin alushousut kuin lenkkarit ompelemalla. Apuna on dyykatessa löytynyt ompelukone ja lankoja, jotka perhe on saanut lahjoituksena.

Valkeilat ovat myös lainanneet ja vaihtaneet tavaroita tuttavien ja tuntemattomien kanssa. Facebookin ansiosta se on ollut yllättävän helppoa. Arvo on esimerkiksi saanut ison pinon kestovaippoja ja vaatteita.

– Mitä kauemmin ostolakko on kestänyt, sitä varmempi olen, ettemme enää tarvitse mitään uutena. Ainoastaan hygieniaan ja turvallisuuteen liittyvät asiat, kuten pyöräilykypärät, hankimme kaupasta.

Ostolakko ei koske ruokaa. Perhe käy noin kerran viikossa kaupassa ja suosii sesongissa olevia kasviksia ja hedelmiä.

Turhia pakkausmateriaaleja välttääkseen Pipsa on ommellut hedelmä- ja vihannespussit itse. Hän ostaa kaiken mahdollisen irtona omiin rasioihin ja pusseihin.

– Mutta ostamme myös muoviin pakattuja tuotteita. On ekologisempaa ostaa esimerkiksi muovissa olevaa kasvisproteiinia kuin lihaa tiskistä omaan purkkiin.

Ekoperheessä siivoamiseen käytetään etikkaa, ruokasoodaa ja Marseille-saippuaa. Niistä Pipsa sekoittaa täsmätuotteet yleispuhdistukseen, tiskeille ja pyykille. Perheen aikuiset peseytyvät Marseille-saippualla, Arvon kuivaan ihoon sipaistaan manteliöljyä. Deodorantinkin Pipsa valmistaa itse.
Arvon lelut mahtuvat yhteen alakaappiin olohuoneessa. Lelut on saatu lahjaksi tai vaihdossa. Pipsa on myös virkannut Arvolle leluja jämälangoista.

Roskalavalle Pipsa kiipesi ensi kertaa noin puoli vuotta sitten, kun asuinalueelle muutti paljon uusia ihmisiä ja lavat täyttyivät heille turhasta tavarasta. Pipsa on pelastanut dyykkaamalla esimerkiksi toimivan imurin ja Arabian astioita.

Itselle tarpeettomat tavarat ovat päätyneet tutuille tai vaihtuneet toiseen tavaraan. Perhe myös poimii tienvarteen pudonneita omenoita, joista Pipsa tekee omenasosetta koko talveksi.

Nykyään Pipsa kurkkaa silloin tällöin lavoille tai lähiroskiksiin.

– Hiljattain löysin kassillisen syömäkelpoista ruokaa. Siellä oli esimerkiksi vihanneksia avaamattomissa pakkauksissa.

En halunnut lelukaaosta, jossa ei voi edes kävellä. Arvo leikkii ihan yhtä innoissaan pyykkipojilla.

Ostelun vähentymisellä on ollut selkeä seuraus. Pipsa avaa keittiön roskakaapin, joka ammottaa melkein tyhjänä.

Aikaisemmin eri kierrätysmateriaaleille oli kotona omat isot kestokassit. Nyt sekajätettä tulee makaronipussillisen verran kuussa, lasia ja metallia suunnilleen saman verran. Eniten kertyy kartonki- ja paperipakkauksia, joita perhe suosii ruokaostoksilla ekologisuuden vuoksi.

Vaikka perhe miettii jokaista valintaansa tarkasti, Pipsasta on tärkeää, ettei muiden päätöksiä arvostella. Perhe on päättänyt keskittyä siihen, mitä he itse voivat tehdä.

– Ennen ahdistuin valtavasti siitä, miten paljon me ihmiset olemme onnistuneet saastuttamaan ympäristöä, Pipsa sanoo.

– Kävin muiden masennus- ja ahdistusoireiden vuoksi terapiassa, jossa otin ilmastohuoleni esiin. Tajusin, ettei kannata lannistua. En enää lue huonoja ilmastouutisia.

Ekologisen elämäntavan myötä Pipsa on kehittynyt taitavaksi käsityöläiseksi. Virkkaamalla syntyy mitä vain: leluja, kestovanulappuja, tiskirättejä.
Arvolla on seitsemän paitaa ja seitsemät housut. Pyykkimäärä vähenee, koska kahdet housut ovat vain ulkokäyttöön. Tällöin ei haittaa, vaikka ne olisivat likaiset, koska sisällä vaihdetaan sisähousut. Arvo syö usein pelkässä kestovaipassa, jotta vaatteet eivät likaannu.

Pipsa heräsi pohtimaan omaa kulutustaan jo lukion jälkeen vuonna 2011, kun hän luki Colin Beavanin Ekovuosi Manhattanilla -kirjan. Hän alkoi testailla vegaaniruokia, mutta into tuli ja meni.

Pipsaa huolestutti, mitä muut ihmiset ajattelisivat, jos hän alkaisi kulkea valtavirtaa vastaan. Sitten Pipsa tapasi Osmon Tinderissä elokuussa 2015. Samana syksynä he lähtivät yhdessä junalla Espanjaan.

– Se oli ensimmäisiä ekologisia valintoja, joita halusimme tehdä yhdessä. Silloin tosin lensimme takaisin Suomeen, Pipsa sanoo.

Parisuhde eteni vauhdilla, ja loppuvuodesta Osmo muutti Pipsan luokse. Myös Osmo oli miettinyt ympäristöasioita pitkään, ja molemmat ryhtyivät pian syömään kotona vain vegaanista ruokaa.

Arvon syntymän jälkeen Valkeilan perhe alkoi miettiä elämäntavoissaan ensisijaisesti ympäristöä. Lapsen tulo pakotti Pipsan ja Osmon päättämään, millaisen maailmankuvan he haluavat välittää jälkipolvelle. He lukivat paljon ekologisuuteen liittyviä kirjoja ja katsoivat aiheesta tehtyjä dokumentteja.

Niiden myötä arvot alkoivat selvitä: He eivät halua käyttää hyväkseen ympäristöä, eläimiä ja muita ihmisiä. Kaupasta ei tarvitse ostaa kuin ruokaa. Voi itse valita rohkeasti oman elämäntavan piittaamatta muiden mielipiteistä.

– Ennen vauvan syntymää tosin innostuin kaikenlaisista hankintalistoista. Arvolle esimerkiksi ostettiin vaunut uutena. Ne hieman nolottavat nykyään.

Sittemmin Arvolle on ostettu uutena vain yksi pipo. Valkeilat ovat saaneet vaatteet, lelut ja tarvikkeet käytettyinä, lainaksi tai lahjoina.

Niistäkin he ovat säästäneet vain tarpeelliset: vaatehyllyllä on matala pino housuja ja paitoja, ja olohuoneen pienestä kaapista paljastuu vain muutama kirja ja lelu.

– En halunnut lelukaaosta, jossa ei voi edes kävellä. Kun kaapit eivät tursua tavaraa, sotkuakin tulee vähemmän. Arvo leikkii ihan yhtä innoissaan kotoa valmiiksi löytyvillä tavaroilla, kuten pyykkipojilla.

Pipsa ja Osmo ihastuivat uuteen ekologiseen Kuninkaantammen asuinalueeseen vuonna 2017. Asunnoissa hyödynnetään uusiutuvaa energiaa ja rakenteilla on kyläkaivo. Kun Pipsa näki ikkunasta metsän, hän tiesi haluavansa juuri tämän kodin.
Pipsa, Arvo ja Osmo Valkeilan parveke on sisustettu lahjoituksilla ja roskalavalöydöillä: Ikean hyllyt on dyykattu ja pöytä saatu Osmon sukulaisilta. Vain riippumatto on ostettu uutena, ja siihen koko perhe mahtuu kerralla.

Välillä huonoa omatuntoa aiheuttaa asunnon koko. 85-neliöinen koti ostettiin tulevaisuutta ajatellen: kolmannessa makuuhuoneessa voi asua Airbnb-vieraita, vuokralaisia ja ehkä joskus toinen oma tai sijoituslapsi.

Elämäntavan ansiosta perheen menot ovat pienet. Siksi Pipsa ja Osmo saattoivat olla yhtä aikaa kotona koko Arvon vauvavuoden.

– Säästämme ja sijoitamme rahat, jotka ennen olisivat menneet tavaraan. Voimme nauttia elämästä nyt ja olla silti taloudellisesti itsenäisiä ennen eläkeikää. Sen tajuaminen oli mahtavaa, Pipsa pohtii.

Nykyään Osmo hoitaa Arvoa täyspäiväisesti ja Pipsa tekee töitä yrittäjänä. Hänkään ei tosin ole kaukana, sillä työhuone sijaitsee kotona. Sieltä Pipsa esimerkiksi suunnittelee ympäristöasioihin liittyviä kursseja ja ompelee kestotuotteita kierrätysmateriaaleista.

– Haluan, että kaikki työ, jota teen, on hyväksi ympäristölle ja ihmisille, hän sanoo.

Tärkein työprojekti on oma Instagram-tili @arvokasmaailma. Se syntyi Arvon ollessa kolmikuinen. Instagramissa Pipsa jakaa lähes kahdeksalletuhannelle seuraajalleen vinkkejä ja ajatuksia ympäristöön liittyen. Ohjeita on sitruunaetikasta kestovanulappuihin.

– Olen saanut viestejä, joissa ihmiset ovat kertoneet minun muuttaneen heidän elämänsä suunnan. Se on mieletöntä.

Julkaistu: 8.10.2019