Viherpiha

”Pipertäminen ei ole juttuni” – kirjailija Mari Mörön puutarhassa luonnonkukat ja ulkomailta tuodut harvinaisuudet kasvavat suloisessa sekasorrossa



”Pipertäminen ei ole juttuni” – kirjailija Mari Mörön puutarhassa luonnonkukat ja ulkomailta tuodut harvinaisuudet kasvavat suloisessa sekasorrossa

Mari Mörön mielestä puutarhan tärkeimpiä elementtejä ovat kasvit ja niiden tarinat. Moni lajike on matkamuisto Marin lempisaarelta.
Teksti Heidi Haapalahti
Kuvat Teija Tuisku

Mari Möröllä on tapana sanoa, että sitä saa, mitä kylvää. Kirjailijan moton seuraukset käyvät ilmi heti tontinrajalta lähtien hänen puutarhassaan Mikkelin Mörönperällä. Kasveja tuntuu purskahtelevan esille kaikkialta. Ne kasvavat limittäin ja lomittain, kylki naapurin kyljessä. Suloisessa sekasorrossa luonnonkasveja, perinneperennoja ja erikoisuuksia.

– Täällä on oikeasti melkein kaikkea, en itse edes muista tarkkaan, mitä. Olen kasvattanut aika monet kasvini siemenestä. Sillä tavalla saa paljon taimia pikkurahalla.

Onnistuneen siemenkasvatuksen seurauksena kukkasuutarilla voi olla käsissään yhtäkkiä vaikkapa pari sataa terhakkaa paratiisililjan taimea, niin kuin Marilla juuri nyt. Jos kaikille kasveille ei omasta puutarhasta löydy pysyvää asuinpaikkaa, hienot perennat ovat aina arvokasta vaihtovaluuttaa taimitoreilla.

Tämä on Marin ja puutarhan kahdeskymmenes kesä. Maaseudulla reilun kymmenen kilometrin päässä Mikkelin keskustasta sijaitsevalla tontilla oli aluksi jo valmiiksi talo, mutta ei minkäänlaista puutarhaa, ei perennan perennaa.

– Tiesin, että puutarha pitää perustaa heti, koska sen valmistumiseen menee niin kamalasti aikaa. En halua odottaa 92-vuotiaaksi, että näen, millainen puutarhasta tulee.

Mari Mörö toivoo puutarhaansa muotoja, värejä ja korkeuseroja. Ja holtittomuutta. Peurankellot, siankärsämöt ja myskimalvat muodostavat hienon kukkaniityn Mari Mörön puutarhaan. Marin mielestä erilaiset vaaleat sarjakukkaiskasvit, kuten väinön-, karhun- ja yrttiputket, keventävät pioneja ja muita sarjakukkaisia lajeja.

Ensimmäisinä vuosina Mari muistaa tehneensä kaikkia kuviteltavissa olevia virheitä, ennen kuin ehti kunnolla perehtyä uuteen kotipaikkaan. Ajan kanssa hän on tehnyt tuttavuutta tontin tuulien kanssa ja myllännyt maata niin, että tietää mistä se koostuu.

Koko tontti on neljän hehtaarin suuruinen, siitä hoidettua puutarhaa on pitkälti yli puoli hehtaaria. Tai hoidettua ja hoidettua – Marin mielestä puutarhassa pitää olla holtittomuutta.

– Pedanttisuus tai pipertäminen eivät ole minun juttujani. Minua kiehtovat isommat linjat. En oikeastaan hoida puutarhaa, paitsi jos joku pujo pääsee soluttautumaan joukkoon, sen otan pois. Kun suunnittelen uutta aluetta, minulla on aina joku idea. Toivon muotoja, värejä ja korkeuseroja, mutta yllätykset tulevat kaupan päälle.

Mörönperän kasvit ja puuhat ovat olleet Marin puutarhakirjojen innoittajina. Hänen uusin kirjansa Kukkanuottaisilla ilmestyy tänä keväänä. Etelänruusuruoho on kuin kotonaan kuivassa ja paahteisessa paikassa. Sinivaleunikko on kaksivuotinen perenna: ensimmäisenä vuonna se kasvattaa lehtiruusukkeen, toisena vuonna ilmestyvät kukat.

Mari on pistänyt merkille, että hyvistä suunnitelmista huolimatta kasvit kuitenkin järjestäytyvät itsekseen uudelleen parissa vuodessa. Hän on myös huomannut, että joistakin kasveista varoitellaan hyvästä syystä. Kantapään kautta tämä tuli opittua esimerkiksi viiruhelven kanssa, jonka kiihkeä kasvu tukahdutti alleen heiveröisempiä lajeja.

Toisaalta mönkään menneet kokeilut ovat koulineet suhtautumaan tappioihin tyynesti. Joitakin vuosia sitten tontin melkein kaikki luonnonkatajat piti poistaa, kun niihin iski virus.

– Sille ei vain voi mitään, että välillä tulee miehistötappioita. Niiden seurauksena puutarha on jonkin aikaa vähän kuin paletti, josta puuttuu yksi väri. Silloin pitää vain pärjätä jäljelle jääneillä väreillä. Paikkaan aukkopaikkoja kesäkukilla ja kasveista aiemmin ottamillani varmuuskopioilla.

Gilpert-kukko ja sen vanha kanarouva asuvat Marin kanssa puutarhassa kesän ajan. Harjaneilikka on vanhanajan perinnekasvi, joka kukkii heinäkuusta elokuuhun.

Puutarhan kasvuvoimaakaan ei alkuaikoina oikein osannut arvioida. Mari halusi tontille lisää muotoja ja rahtasi sinne niin suuria kivilasteja, että kaikkiaan neljän auton iskunvaimentimet ovat vuosien saatossa menneet vaihtoon.

Nykyään kasvu on niin rehevää, että kivet katoavat tyystin näkyvistä alkukesän jälkeen.

Tähtiputket, päivänkakkarat ja kellokukat antavat parastaan keskikesällä. Myskimalva on helppo ja kestävä perinneperenna.

Kasvit ja niiden tarinat ovat Marille tärkeimpiä puutarhan elementtejä. Esimerkiksi hibatuijaan suhtautuu hänen mielestään aivan uudella arvostuksella, kun on lukenut, että aikoinaan kaikki lajin taimet kuuluivat automaattisesti Japanin keisarille.

Suuri osa puutarhan kasveista liittyy Marin omiin matkakertomuksiin. Hänellä on jo pitkään ollut tapana vaihtaa Mörönperän maisemat talveksi vapaaehtoistöihin maailman puutarhoissa. Esimerkiksi keltakukkaista lemmikkiä muistuttava erikoisuus keltanunna on muisto Alaskasta. Sinivaleunikoita Mari alkoi kasvattaa Englannin puutarhamatkan seurauksena.

Eniten tuliaisia on Kanadasta, varsinkin Vancouverinsaarelta. Brittiläisessä Kolumbiassa Tyynellämerellä sijaitseva saari on ollut Marin unelmien kohde lapsuudesta lähtien. Naapurin setä oli jäänyt saarelle jumiin joskus sota-aikana ja näytti sieltä kuvia pikkutytölle. Mari päätti jo silloin, että tuonne hän vielä joskus lähtee. Saarella on hänen mielestään mainio ilmasto ja ihania puutarhoja.

Lempisaaresta Marin kotipuutarhassa muistuttavat esimerkiksi tuliaissiemenistä kylvetyt vaahterat sekä siniviolettikukkainen kissanminttulaji Nepeta clarkei. Se on sekä hyvä pölyttäjä että mainio teekasvi.

– Muutkin siniset ja violetit kukat ovat minulle sielunkasveja. Pinkit kukat ovat tällä tontilla työtapaturmia.

Valkokirjokanukka tuo ryhtiä ja korkeutta kukkien joukkoon.

Mari Mörö vinkkaa: Hoida puutarhaa rennolla kädellä

  1. Älä turhaan karsi kaikkia luonnonkasveja pois, sillä ne näyttävät kauniilta muiden kasvien joukossa. Lisäksi ne ovat hyviä houkuttimia pölyttäjille. Esimerkiksi peurankellot ja siankärsämöt sopivat yhteen ruusumalvan kanssa.
  2. Aloita siemenkasvatus helpoista lajeista. Esimerkiksi akileijat sopivat aloittelijoille. Tärkeintä siemenkasvatuksessa on kärsivällisyys, sillä monet siemenet itävät tuskastuttavan hitaasti.
  3. Siemenkasvatuksessa on muutakin hyötyä kuin se, että sillä tavalla saa edullisesti paljon taimia. Siemenestä kasvatetut taimet ovat usein paljon kestävämpiä kuin ostotaimet. Tämä pätee esimerkiksi kärhöihin.
  4. Istuta valkokukkaisia lajeja. Ne näyttävät lumoavilta elokuun hämärissä öissä. Marin puutarhassa balkaninmalva oli juuri täydellinen, mutta talvi vei sen. Valkoisten kukkien lisäksi myös hopeiset marunat tuovat valoa pimeyteen.
  5. Jos mahdollista, anna lampaiden hoitaa tontin biodiversiteettiä. Ne ovat tehokkaita roskakasvien hävittämisessä.
Suloinen sormustinkukka kukkii parhaiten auringossa tai puolivarjossa. Pionit, peurankellot ja päivänkakkarat saavat ryöpytä, miten haluavat.
Julkaistu: 18.4.2018