Meidän Mökki

Pinkopahvi – näin teet perinteisellä materiaalilla edullisen alustan maalattavaksi tai tapetoitavaksi

Pinkopahvi – näin teet perinteisellä materiaalilla edullisen alustan maalattavaksi tai tapetoitavaksi
Pinkopahvi on perinteinen, luonnonkuidusta valmistettu sisäseinien ja -kattojen verhousmateriaali, joka löytyy yhä monien mökkien ja kotien seinistä. Millainen pinkopahvi on materiaalina ja minkälaisiin olosuhteisiin se soveltuu?

Pinkopahvin etuihin kuuluu, että sen avulla saadaan aikaan edullisesti sileä maalaus- ja tapetointialusta. Pinkopahvilla saadaan tarvittaessa peittoon myös vanhat pahvi- ja tapettikerrokset. Lisäksi pahvi antaa asennusalustalleen paljon anteeksi. Pienet vinoudet ja epätasaisuudet eivät ole haitaksi, kunhan alustassa ei ole mitään, jonka vuoksi pahvi saattaisi repeytyä.

Luonnonkuidusta valmistettuna pinkopahvi imee ja luovuttaa kosteutta huoneesta. Lisäksi pinkopahvilla on mainioita akustisia ominaisuuksia, sillä se vähentää kaikua.

Mitä pinkopahvin löystyminen tarkoittaa?

Pinkopahvi löystyy, kun huoneen kosteus lisääntyy. Tavallisin syy on rakennuksen jääminen kylmilleen. Seiniin voi myös imeytyä kosteutta tilapäisistä huoneessa olevista lähteistä. Näistä syistä johtuva pahvien löystyminen on kuitenkin harmitonta. Pahvien kiristäminen on turhaa, koska kuivuessaan ne kiristyvät itsestään. Liiallinen kiristäminen saattaa jopa repiä pahvit rikki.

Jos pinkopahvit ovat löysällä myös lämmitetyssä huoneessa, syynä voi olla joko hirsien laskeutuminen, rakennuksen liikkuminen tai alun perin epätasainen kiinnitys. Tällöin pahvit kannattaa kiristää, vaikka puurakennushan elää aina kosteuden vaihtelujen tuloksena ja pienet epätasaisuudet tulee hyväksyä.

Pinkopahvi asennetaan kostutettuna naulaamalla se reunoistaan kiinni alustaan. Kuivuessaan pahvi nimensä mukaisesti pingottuu.
Pinkopahvi jätetään aina pintakäsittelyiden alle. Sen asentaminen on paljon työläämpää kuin levyttäminen.

Pinkopahvin onnistuneen asennuksen edellytykset

  • Jotta pinkopahvi säilyy sileänä pitkään, tilan tulee olla läpi vuoden lämmin ja kuiva. Jos tila on kylmillään, ilman suhteellinen kosteus nousee ja pahvi alkaa löystyä. Pahvi kiristyy takaisin lämpötilan noustessa, mutta pahvin kyky palautua katoaa ajan myötä.
  • Parhaat olosuhteet pinkopahville ovat 16–24 asteen lämpötila ja 30–60 prosentin suhteellinen ilmankosteus. Usein pinkopahvia asennetaan korjausrakentamiskohteisiin, mutta se sopii myös uudiskohteisiin.
  • Olosuhteiden pitää olla molemmissa kohteissa vakaat ja valmiit. Pinkopahvin asennus on viimeistelevää pintakäsittelyä ja tehdään samassa vaiheessa kuin tapetointi tai maalaaminen. Tällöin pahvi ei vahingoitu ja vältyt ylimääräiseltä työltä.
  • Jos kohde on uusi tai siirretty hirsirakennus, muista, että hirsien täytyy olla painuneet, jotta pinkopahvi voidaan asentaa. Jos hirsien ei ole annettu painua, pinkopahvi menee kupruille.
Vuonna 1930 rakennetussa talossa on haluttu säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäistä. Huoneet on tapetoitu talon ikään sopivilla paperitapeteilla, jotka on kiinnitetty pinkopahvien päälle. Keittiön tapetti on Pihlgren ja Ritolan Hyasintti.

Pinkopahvin pintakäsittely

Pinkopahvin pintakäsittelyksi sopivat niin maalaus kuin tapetointi. Liimamaaleilla maalatessa pahvi pohjustetaan ohuella tapettiliisterillä. Pahvi voidaan maalata myös suoraan, jos maalissa on riittävästi liimaa.

Maalaaminen tehdään yhtäjaksoisesti seinäpinta kerrallaan. Työ aloitetaan ylhäältä ja edetään noin puolen metrin kaistaleina alaspäin. Maalauksessa edetään niin nopeasti, että edellinen kaista ei ehdi kuivua.

Myös öljymaaleilla maalattaessa pahvi pohjustetaan liimaliuoksella, joka sivellään huolellisesti lämpimänä pahville. Vuorokauden kuluttua voidaan aloittaa öljymaalaus. Pohjustus estää öljyn imeytymisen pahviin, jolloin se ei haurastu ja repeile. Maali pysyy paremmin pohjustetussa pinnassa. Öljymaalit muodostavat pesunkestävän pinnan.

Pinkopahvin historia pähkinänkuoressa

  • Nykyaikaisen eli puuhiokkeesta tehdyn pinkopahvin valmistus alkoi vuonna 1865. Uudet koneet ja helpommin saatava raaka-aine pudottivat myös hinnat kohtuulliselle tasolle. Tuotanto kasvoikin pian monikymmenkertaiseksi.
  • Pinkopahvin valtakautta oli 1870–1950-lukujen välinen aika. Materiaali säilytti asemansa sisäseinien ja kattojen päällysteenä, vaikka rakennustapa tuona aikana muuttuikin hirrestä rankorakenteeksi.
  • Seinäpahvina käytetty, kostuttamalla pingotettava pahvi oli useimmiten 0,75 mm:n paksuista. Kattopahvina käytettiin samaa tai hiukan ohuempaa, 0,4 mm:n paksuista pahvia, sillä tämän paksuinen pahvi kantaa itsensä ja maalikerrokset roikkumatta. Pahvien kiinnittämiseksi käytettyjen naulausten alle laitettiin nupirihmat eli piikkirimssut. Ne leikattiin 0,3 mm:n paksuisesta suojapahvista tai konepaperista noin 3 cm leveäksi nauhaksi, joka taitettiin kaksinkertaiseksi.
  • Pinkopahvia jäykempiä seinäpahveja alettiin valmistaa rullatavarana 1930-luvulla tuotenimillä Tako-, Enso- ja Lulosa-tapetti. Leveimmät rullat olivat 320 cm, joten niistä saatiin koko huoneen korkuisia yhtenäisiä pintoja. Tako-tapettia oli myynnissä 1 mm:n ja 1,5 mm:n paksuisina, Enso-pahvit olivat 1,7 mm paksuja.
  • Jälleenrakennuskaudella 1950-luvulla oli saatavana myös 4–5 mm:n paksuisia rakennuspahveja, joita käytettiin seinäpinnoitusten lisäksi kevytrakenteisina väliseininä esimerkiksi komeroissa. Puukuitulevyt syrjäyttivät pahvituotteet 1950–60-luvuilla.

Lähteet: Krista Lintula: Pinkopahvin asennusohje ja Museoviraston korjauskortisto. Kortistosta löytyy myös pinkopahvien perusteelliset asennusohjeet, jotka vaativatkin huolellista perehtymistä. Uusia pinkopahveja myyvät muun muassa Domus Classica, Stark ja Taloon.com.

Julkaistu: 2.6.2020
Kommentoi »