Pihat tarvitsevat uusia puulajeja, sanoo asiantuntija – näitä puita hän istuttaisi nyt
”Muuttuva ilmasto vaikuttaa ajan myötä lajistoon, enkä ymmärrä, miksi meidän tulisi yrittää muutoksessa pitäytyä vain kotoperäisissä lajeissa” , miettii Mustilan arboretumin toiminnanjohtaja Jukka Reinikainen. Juuri näin! -juttusarjassa yksi asiantuntija jakaa kiinnostavaa tietoa omalta alaltaan.
”Ilmastonmuutos on puille sekä uhka että mahdollisuus. Perinteisiä puita uhkaavat uudet kasvitaudit, kuten hollanninjalavatauti, saarnensurma ja tammen äkkikuolema. Hyvää on se, että nykyilmasto sallii istutettavaksi magnolian tapaisia herkkuja, joita on ennen pidetty meillä mahdottomina.
Tässä tilanteessa pihanomistajien olisi hyvä kokeilla uusia puulajeja. Kaikkien munien ei ole hyvä olla samassa korissa: jos jokin vanhoista lajeista ei menesty, uudet korjaavat hävikkiä. Mustilan arboretumissa on jo saatu lupaavia kokemuksia esimerkiksi eteläisemmän Euroopan pyökistä, valkopyökistä ja saksanpähkinästä.
Helsingin, Tampereen ja Jyväskylän kaupunki ovat yhdessä Mustilan kanssa etsineet istutuksiinsa uusia puulajeja. Eteläisen Suomen pihanomistajat voisivat ottaa niistä mallia ja istuttaa vaikka siipipähkinää, valkopyökkiä, nikonpihtaa ja hemlokkia.
Muuttuva ilmasto vaikuttaa ajan myötä lajistoon, enkä ymmärrä, miksi meidän tulisi yrittää muutoksessa pitäytyä vain kotoperäisissä lajeissa. Lisääntyvät sään ääri-ilmiöt, kuten helleaallot, kuivuuskaudet ja tulvat, ja niiden lisäksi ympäristön rakentaminen luovat tarvetta myös uusille puulajeille.
Mustilassa käynnistettiin laajat kasvikokeilut jo 120 vuotta sitten. Päähuomio on ollut Suomen pohjoiseen ilmastoon soveltuvien alkuperien etsimisessä. Tuhannet siemenerät omilta keruumatkoilta tai yhteistyötahoilta ovat opettaneet paljon kasvisiirroista sekä rikastuttaneet pihojemme ja puistojemme lajistoa.
Jos vanha laji ei menesty, uusi korjaa hävikkiä.
Jos muuttaisin täällä Etelä-Suomessa toisaalle, valitsisin pihalle ikivihreistä lajeista ainakin pihdoista upeimman eli purppurapihdan tai sitä muistuttavan mutta pieneksi jäävän honsunpihdan. Lehtipuista istuttaisin jalopähkinäpuun tai siipipähkinän ja pieniksi jäävistä puista ehdottomasti koreanvaahteran. Se on kestävämpi kuin japanilaiset vaahterat, mutta koristeellisuudessa se ei niille häviä.”
